![\"20190621_223623.jpg\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2019\/06\/20190621_223623.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
My\u00f6h\u00e4\u00e4n illalla ajoimme m\u00f6kille juhannusta varten. Pysy\u00e4kseni hereill\u00e4 kuuntelin podcastia Henri Bergsonin aikaa ja mielt\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4st\u00e4 filosofisesta ty\u00f6st\u00e4. Matkan ja l\u00e4hetyksen edetess\u00e4 tulin miettineeksi, ett\u00e4 sek\u00e4 rakkautta ett\u00e4 juhannusta voi tarkastella Bergsonin ajattelun kehyksess\u00e4.<\/p>\n
Kun Bergson 1800-luvun loppupuolella ty\u00f6skenteli, aikaan kohdistui uudenlaista kiinnostusta. Kellot olivat l\u00e4p\u00e4isseet yhteiskunnan. Oltiin siirrytty paikallisesta ajasta yhteiseen aikaan \u2013 sit\u00e4 tarvittiin, jotta junat saattoivat kulkea sek\u00e4 turvallisesti ett\u00e4 ajoissa. Lopulta koko yhteiskunnan koneisto virittyi kellolla mitattavaan aikaan. T\u00e4m\u00e4 aika on se, johon meid\u00e4t on sittemmin kiinnitetty niin tehokkaasti, ett\u00e4 voi olla vaikeaa ajatella aikaa miss\u00e4\u00e4n muussa mieless\u00e4.<\/p>\n
\nBergson kuitenkin piti t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 erottaa toisistaan kestoa mittaavan kellonajan ja sen, mist\u00e4 ajasta on kyse mieless\u00e4 ja kokemuksissa. T\u00e4m\u00e4 erottelu on juuri rakkauden ja juhannuksen suhteen olennainen.<\/p>\n<\/blockquote>\n
Sis\u00e4inen kokemuksemme, mielikuvamme, muistomme k\u00e4sittelev\u00e4t aikaa toisin periaattein kuin kello. Meid\u00e4n mielemme on t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4, johon menneisyys ty\u00f6ntyy ja limittyy, ja jossa tulevaa ei viel\u00e4 ole. Kaikki, mit\u00e4 havaitsemme, koemme ja mik\u00e4 synnytt\u00e4\u00e4 meiss\u00e4 tunteita, tapahtuu muistissamme.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n nykyisenkin hetken havainnointi, juhannusaaton l\u00e4hes tyynen j\u00e4rven v\u00e4reily, lintujen \u00e4\u00e4net ymp\u00e4rill\u00e4, rakastetun askel pihan hiekalla, ovat mielen muodostama muistuma niist\u00e4 havainnoista, jotka vain aavistuksen verran sitten kantautuivat aistiemme kautta meihin, ja jotka me muistamme \u2013 kokeminen on muistamista.<\/p>\n
Ajattelen, ett\u00e4 t\u00e4llainen n\u00e4kemys on niin kovin t\u00e4rke\u00e4 siksi, ett\u00e4 toisin kuin kelloa, me kykenemme ohjaamaan omaa huomiotamme. Aika ei kuljeta meit\u00e4, vaan me seisomme t\u00e4ss\u00e4 nykyisyydess\u00e4, t\u00e4ss\u00e4 paikassa maailmaa, jossa olemme, ja koemme sit\u00e4, mihin keskitymme.<\/p>\n
Sekunnit kyll\u00e4 juoksevat, minuutit vieriv\u00e4t ja tunnit liukuvat eteenp\u00e4in, mutta se, kuinka rikkaana ja t\u00e4yten\u00e4 tai ohuena ja h\u00e4vi\u00e4v\u00e4n\u00e4 juhannuksen hetken kes\u00e4 meille j\u00e4\u00e4, ei ole kellon kulun sanelemaa. Se riippuu siit\u00e4, miten l\u00e4sn\u00e4 me olemme t\u00e4ss\u00e4 ja nyt; kuinka paljon aistimme, kuinka paljon muistamme.<\/p>\n
Kuinka l\u00e4sn\u00e4 olemme?<\/p>\n
\nRakastaminen on l\u00e4sn\u00e4olon taidetta. Tai: rakastaja ei saa olla kellon orja. Se johtaisi onnettomaan rakkausel\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ei kellon, eik\u00e4 kalenterin orja.<\/p>\n<\/blockquote>\n
Rakastaessaan, kuten juhannuksessa, ihmisen on syyt\u00e4 unohtaa kellonsa, kaikki kellonruudut ja keskitty\u00e4 nykyisyyteen. Juhannuksena p\u00e4iv\u00e4 sekoittuukin iltaan ja ilta y\u00f6h\u00f6n, jota ei koskaan oikeastaan tule, on vain koettavaa, on vain nyt, eik\u00e4 muulla ole v\u00e4li\u00e4.<\/p>\n
Juuri t\u00e4llaista y\u00f6tt\u00f6m\u00e4n y\u00f6n aikaa rakastajan ja rakastetun v\u00e4lill\u00e4 tarvitaan.<\/p>\n
Kun makaatte juhannuslakanoissa, ja lasket k\u00e4tesi rakastettusi vy\u00f6t\u00e4r\u00f6lle, lauluissa sanotaan, ett\u00e4 aika pys\u00e4htyy. Vaan ehk\u00e4p\u00e4 se on pikemminkin tosi kokemus siit\u00e4, ett\u00e4 aika tapahtuu juuri siin\u00e4 ja silloin, kun kaikki on intensiivist\u00e4 ja kohdillaan. Ett\u00e4 me olemme t\u00e4ss\u00e4 ja nyt.<\/p>\n
\u00a0<\/p>\n
Ajatonta juhannusy\u00f6t\u00e4 kaikille!<\/p>\n
\u00a0<\/h3>\n
Terveisin, J<\/h3>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
My\u00f6h\u00e4\u00e4n illalla ajoimme m\u00f6kille juhannusta varten. Pysy\u00e4kseni hereill\u00e4 kuuntelin podcastia Henri Bergsonin…<\/p>\n","protected":false},"author":180,"featured_media":3619422,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[13,734,622,317,86],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2019\/06\/20190621_223623.jpg","blog_id":115},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2019\/06\/20190621_223623.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3493878"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/users\/180"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/comments?post=3493878"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3493878\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/media\/3619422"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/media?parent=3493878"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/categories?post=3493878"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/tags?post=3493878"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}