{"id":3336271,"date":"2018-12-10T21:56:34","date_gmt":"2018-12-10T19:56:34","guid":{"rendered":"http:\/\/3336271"},"modified":"2018-12-10T21:56:34","modified_gmt":"2018-12-10T19:56:34","slug":"vaikeinta-eroamisessa-on-lasten-pohjaton-suru","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/vaikeinta-eroamisessa-on-lasten-pohjaton-suru\/","title":{"rendered":"Vaikeinta eroamisessa on lasten pohjaton suru"},"content":{"rendered":"<p><img decoding=\"async\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2018\/12\/img_3863_0.jpg\" alt=\"img_3863_0.jpg\"><\/p>\n<p>T\u00e4n\u00e4\u00e4n tuttuni kertoi, mit\u00e4 tytt\u00f6ni on puhunut h\u00e4nelle meid\u00e4n erosta. Se oli aika pys\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kuultavaa kesken ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n. H\u00e4n oli kertonut toivovansa meid\u00e4n palaavan viel\u00e4 yhteen. Pieni tytt\u00f6ni miettii, miksi me emme tee sopua. Puhelun j\u00e4lkeen alkoi rintaa puristaa ja itkett\u00e4\u00e4. Teki mieli huutaa. Olen t\u00e4m\u00e4n kaiken kuullut, eik\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 mit\u00e4\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 ollut. Silti oli musertavaa kuulla se jonkun toisen suusta. My\u00f6s tulevaisuudessa tulevat monet korvat viel\u00e4 kuulemaan milt\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tuntui, kun \u00e4iti ja is\u00e4 erosivat. \u00a0<\/p>\n<p>Lasten pohjaton suru onkin yksi eron vaikeimmista asioista. Suru kun ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n on hankala tunne. Siihen mukaan haastava suhde lasten rakkaimpaan ihmiseen, unelmista luopumisen prosessi ja syyllisyys t\u00e4m\u00e4n kaiken aiheuttamisesta, niin soppa on kasassa. Sanoinko jo syyllisyys, syyllisyys ja viel\u00e4 kerran syyllisyys. Min\u00e4 olen aiheuttanut t\u00e4m\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 on minun syyt\u00e4ni. Taas min\u00e4. Aivan kuin min\u00e4 olisin ainoa ihminen maailmassa, joka t\u00e4h\u00e4n kaikkeen on vaikuttanut.<\/p>\n<blockquote>\n<p>Mutta tied\u00e4n, ett\u00e4 pid\u00e4tellyt kyyneleet j\u00e4\u00e4tyv\u00e4t sis\u00e4lle, eik\u00e4 sitten mik\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 tunnu milt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<\/blockquote>\n<p>Suru on itsek\u00e4s tunne. Se vaatii aikaa ja tilaa, k\u00e4pertymist\u00e4 omaan maailmaan. Se ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kysele lupaa, vaan tulee ja ottaa paikkansa. Tavalla tai toisella. Meille suru tulee kyl\u00e4\u00e4n melkein aina iltaisin. Ik\u00e4v\u00e4 ei juolahda mieleen p\u00e4iv\u00e4n tohinassa, vaan illan h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Juuri silloin, kun nousen l\u00e4hte\u00e4kseni omiin iltatouhuihini ja pit\u00e4isi antaa unen tulla kuuluu pieni, murtunut \u00e4\u00e4ni: -Mulla on ik\u00e4v\u00e4 isk\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>J\u00e4hmetyn paikalleni ja tunnen, miten nopeasti sis\u00e4ll\u00e4ni tunteet myllert\u00e4v\u00e4t. K\u00e4\u00e4nnyn hitaasti kohdatakseni lapseni surun. Se on vaikeaa, vaikka t\u00e4m\u00e4 hetki on toistunut uudestaan ja uudestaan. Minuakin surettaa niin paljon ja selviyty\u00e4kseni olen tottunut ty\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n surun pois. Se on niin hidas, lamauttava ja voimia viev\u00e4. Olisi niin paljon helpompaa olla ilman sit\u00e4. Mutta tied\u00e4n, ett\u00e4 pid\u00e4tellyt kyyneleet j\u00e4\u00e4tyv\u00e4t sis\u00e4lle, eik\u00e4 sitten mik\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 tunnu milt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Kysyn saanko tulla viereen ja otan h\u00e4net kainaloon. Sitten me vierekk\u00e4in katsellaan, kuunnellaan ja py\u00f6ritell\u00e4\u00e4n surua ymp\u00e4ri. Laskeudutaan surun h\u00e4m\u00e4r\u00e4nsiniseen kuplaan. Yrit\u00e4n muistella vanhalta viisaalta naiselta nuorena tytt\u00f6n\u00e4 saamaani ohjetta. Surulle ei tarvitse tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Ota se k\u00e4mmenellesi ja katsele. Mutta se juuri t\u00e4ss\u00e4 onkin vaikeaa. Ettei tartte tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 harmaa sumu on vain kuljettava l\u00e4pi, jotta olisi tilaa uudelle, sitten joskus.\u00a0<\/p>\n<blockquote>\n<p>Vihaan ja raivoon pukeutunutta surua oli paljon helpompi ottaa vastaan, kuin t\u00e4t\u00e4 hiljaista ik\u00e4v\u00e4\u00e4.\u00a0<\/p>\n<\/blockquote>\n<p>Muistan, kun pian uuteen asuntoon muuttamisen j\u00e4lkeen lapsi huusi suruansa ulos: &#8211; Onko se niin vaikeaa asua saman katon alla? h\u00e4n kysyi\u00a0koko pienen mielen voimallaan.\u00a0Me aikuiset kuuntelimme vaiti. Vihaan ja raivoon pukeutunutta surua oli paljon helpompi ottaa vastaan, kuin t\u00e4t\u00e4 hiljaista ik\u00e4v\u00e4\u00e4. Syv\u00e4lt\u00e4 kouraisevaa pohjatonta surua, kun el\u00e4m\u00e4n perusrakenteet j\u00e4rkkyv\u00e4t pysyv\u00e4sti. Lapsen tuska her\u00e4tt\u00e4\u00e4 siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n avuttomuuden tunteen. Se on kestett\u00e4v\u00e4, jotta voi olla ja ottaa vastaan. Etten j\u00e4tt\u00e4isi h\u00e4nt\u00e4 yksin. Yrit\u00e4n luottaa, ett\u00e4 lapseni selvi\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n haavan kanssa. Mit\u00e4 muutakaan voin!? On vaikea uskoa, ett\u00e4 rakkaus riitt\u00e4\u00e4, kun eih\u00e4n se riitt\u00e4nyt!<\/p>\n<p>Onneksi rakkaus ei ole sidottu rakenteisiin, vaan suhteeseen. Se ei ole ehdoton, muuttumaton\u00a0tai omistettava. Se on l\u00e4sn\u00e4oloa ja kohtaamista. Jakamista. Toivoisin niin, ett\u00e4 \u00a0meid\u00e4n toisemme hylj\u00e4nneiden suhteessa voisi tulevaisuudessa olla kohtaamista, jopa rakkautta, joka voisi kannatella lapsiamme. Sill\u00e4 jaammehan me t\u00e4m\u00e4n vanhemmuuden. Aiemmin se on tuntunut aivan mahdottomalta ajatukselta, sill\u00e4 en ole koskaan tajunnut, miksi sitten erota.<\/p>\n<p>Nyt se tuntuu v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4, koska lapsemme tarvitsevat sit\u00e4.<\/p>\n<h3>Toivovaisin terkuin, Annele<\/h3>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>T\u00e4n\u00e4\u00e4n tuttuni kertoi, mit\u00e4 tytt\u00f6ni on puhunut h\u00e4nelle meid\u00e4n erosta. Se oli&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":170,"featured_media":3465381,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[1171,74,84,59,6],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2018\/12\/img_3863_0.jpg","blog_id":115},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2018\/12\/img_3863_0.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3336271"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/users\/170"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/comments?post=3336271"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3336271\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/media\/3465381"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/media?parent=3336271"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/categories?post=3336271"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/tags?post=3336271"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}