![\"storytime_2.png\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2018\/05\/storytime_2.png\")
<\/p>\n<\/p>\n
Osallistuin viime lauantaina (lapsettomien lauantaina)\u00a0 nykyajan iltanuotiohenkiseen tilaisuuteen Hyv\u00e4n toivon kappelissa<\/a>. Ilta oli nimetty otsikoin: tarinoita menetyksest\u00e4 ja lapsettomuudesta.<\/a><\/p>\n IIlan em\u00e4nt\u00e4n\u00e4 toimi Anna-Riitta K\u00e4ssi, helsinkil\u00e4inen seksuaalikasvattaja ja doula. Liveklubi oli saanut alkunsa Anna-Riitan omista menetyksen ja lapsettomuuden kokemuksista, ty\u00f6st\u00e4 menetyst\u00e4 kokevien perheiden parissa sek\u00e4\u00a0 tahattomasti lapsettoman muusikon yhteydenotosta ja ideasta yhteisen illan j\u00e4rjest\u00e4miseksi.\u00a0<\/p>\n Meit\u00e4 oli paikalla noin kymmenen naista. Jotkut olivat hiljaa koko illan, joku luki oman runonsa, toinen lauloi, muutama kertoi oman tarinansa. Osalla meill\u00e4 oli lapsia, osalla ei. Monella oli lapsettomuushoidot kesken. Omat lapseni tosin olivat sit\u00e4 mielt\u00e4, ettei minun kuuluisi oikeastaan menn\u00e4 koko tilaisuuteen.\u00a0<\/p>\n – \u00c4iti, et s\u00e4 voi menn\u00e4 sinne kertomaan, ett\u00e4 s\u00e4 sait kaksi lasta, jos ne muut ei ele saaneet yht\u00e4\u00e4n. Niille voi tulla paha mieli. \u00a0<\/p>\n – Jos niille tulee paha mieli, siit\u00e4 olisi hyv\u00e4 puhua, puhua, puhua – vaikka siell\u00e4 illassa. Ajattelen, ett\u00e4 oma tarinani voisi luoda toivoa siit\u00e4, ettei unelmiaan kannatta haudata. Muistan kyll\u00e4, ett\u00e4 milloinkaan en ole ollut NIIN surullinen kuin lapsettomuusvuosina. Ja surullinen olen ehtinyt olla monella eri tapaa. Tahaton lapsettomuus tiputti minut el\u00e4m\u00e4n odotushuoneeseen ja aika syv\u00e4\u00e4n merkityksett\u00f6myyden kokemukseen. Nyt ajattelen, ett\u00e4 odottamisellakin oli oma merkityksens\u00e4 – mutta tuska tuli siit\u00e4, kun ei voinut tiet\u00e4\u00e4, loppuuko odottaminen koskaan. \u00a0<\/p>\n Illan lopuksi vanhempi nainen muisteli omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja kertoi olevansa nyt kiitollinen siit\u00e4, ett\u00e4 on saanut olla niin vahvasti siskonsa lasten ja lastenlasten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 aikuisena. Naisen tarina antoi yhden esimerkin, miten voi liitty\u00e4 lasten el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja tulla v\u00e4h\u00e4n niin kuin vara\u00e4idiksi. Jos en olisi saanut omia lapsia, olisin varmaan tehnyt samoin kuin tuo nainen. \u00a0<\/p>\n Tarinat, runot ja laulut kestiv\u00e4t yhden jaetun hetken. Sitten l\u00e4hdimme taas omaan arkeemme. Viikon aikana olen miettinyt kuulemiani tarinoita. Illassa tapaamani ihmisten kasvot ovat mieless\u00e4ni. Uskon, ett\u00e4 t\u00e4llaisille teemallisille tarinailloille olisi tilausta. Sek\u00e4 kertominen ett\u00e4 kuunteleminen, yhteinen jaettu tila voimaannuttavat.\u00a0<\/p>\n