![\"lumihiutale-e1509368192217.jpg\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2017\/10\/lumihiutale-e1509368192217.jpg\")
![\"sydan-e1509359918672.jpg\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2017\/10\/sydan-e1509359918672.jpg\")
\u00a0<\/p>\n\u00a0<\/p>\n
Marraskuun lumihiutaleet laskeutui luokan ikkunalaudalle. Katselin niit\u00e4 tyhj\u00e4 pahvipala edess\u00e4ni. Siihen pahviin piti kirjoittaa otsikko : Maailman parhaalle is\u00e4lle<\/em>. Sitten korttiin sai piirrell\u00e4\u00a0autoja ja\u00a0kirjoittaa onnitteluja. Elettiin niin yhten\u00e4iskultturia, ett\u00e4 sanat ja kuvatkin\u00a0annettiin valmiiksi. Istuin kyn\u00e4 k\u00e4dess\u00e4 ja mietin, miten sille voi kirjoittaa kun sit\u00e4 ei ole. Ei ollut moneen vuoteen en\u00e4\u00e4.\u00a0Tai olihan se jossain, muttei kortilla tavoitettavissa. \u00a0Opettaja tiesi sen,\u00a0k\u00e4veli viereen ja sanoi: Onhan se is\u00e4puoli\u00a0siell\u00e4 teill\u00e4<\/em>. Kirjoita sille<\/em>.\u00a0Mit\u00e4 tai miksi sille olisin\u00a0kirjoittanut? Otsikko ei osunut kahden viimeisen sanan osalta yht\u00e4\u00e4n. Ja tiesin, ettei se olisi l\u00e4hettyvill\u00e4 en\u00e4\u00e4 kovin pitk\u00e4\u00e4n – onneksi. Piirtelin korttiin\u00a0lumihiutaleita, laitoin kuoreen ja suljin. Ei siin\u00e4 lukenut mit\u00e4\u00e4n. Ajattelin, ett\u00e4 se oikea is\u00e4ni kyll\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 ilman sanoja – jotenkin ja jossakin -lumisateen tuollapuolen.<\/p>\n K\u00e4velin pitkin Aleksia kohti luentopaikkaa. Olin parikymppinen. K\u00e4si\u00e4 paleli.\u00a0P\u00e4\u00e4tin k\u00e4yd\u00e4 matkalla l\u00e4mmittelem\u00e4ss\u00e4 ja katsomassa oliko tuttu opettaja huoneessaan. Minulla oli ehk\u00e4 my\u00f6s asiaa h\u00e4nelle.\u00a0Koputin oveen ja h\u00e4n huuteli sis\u00e4\u00e4n.\u00a0Anteeksi kun h\u00e4iritsen sua<\/em>, mutisin ovella. Mies sanoi, etten h\u00e4iritse ja pyysi istumaan. Olikin ajatellut sinua<\/em>, h\u00e4n sanoi.\u00a0 Se oli h\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4. Kerroin asiani. Se\u00a0liittyi jotenkin siihen, ett\u00e4 en tiennyt jatkanko opintojani. Jokin\u00a0ep\u00e4varmuus valinnoista\u00a0painoi p\u00e4\u00e4lle. Mies\u00a0sanoi jotenkin n\u00e4in: Toivoisin, ett\u00e4 jatkaisit. Mutta mit\u00e4 ikin\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4tkin, niin uskon ja luotan\u00a0sinuun. Teet varmasti oikean p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen<\/em>.\u00a0Viel\u00e4 h\u00e4n muistutteli, ett\u00e4 h\u00e4nen oveen voisi koputella useammin. Minulle h\u00e4n oli sellainen t\u00e4rke\u00e4 is\u00e4llinen hahmo. H\u00e4n, niin kuin moni muukin lapsuuden ja nuoruuden aikana\u00a0oli muistutus siit\u00e4, ett\u00e4 joskus el\u00e4m\u00e4 ihan pienill\u00e4\u00a0osumilla korjaa\u00a0sit\u00e4,\u00a0mik\u00e4 on rikki.<\/p>\n Se oli is\u00e4np\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeinen maanantai.\u00a0 Talven ensimm\u00e4iset hiutaleet laskeutui sairaalan pihaan. Ihan kuin ne olisi tulleet alleviivaamaan, ett\u00e4 tarina isist\u00e4\u00a0jatkuu. Muistan tarkalleen vuoden, p\u00e4iv\u00e4n ja kellonajan. Tietenkin muistan. Muistan minuutin, joka muutti el\u00e4m\u00e4n.\u00a0\u00a0Katselin\u00a0hiutaleita \u00a0sairaalan\u00a0ikkunasta ja katselin lasta, joka nukkui pieness\u00e4 muovikopassa. Medihelin valot\u00a0sairaalan pihassa muutti\u00a0hiutaleet hopeisiksi.\u00a0Lunta satoi koko ajan. Lapsen is\u00e4\u00a0oli l\u00e4htenyt kotiin y\u00f6ksi ja soitti kotimatkaltaan. H\u00e4n kysyi\u00a0nukkuuko pikkuinen\u00a0ja\u00a0sanoi, ett\u00e4 Kirkkonummen taivaalla oli revontulia. Se pieni tytt\u00f6\u00a0 muovikopassa\u00a0 sai is\u00e4n, joka kaupunkivalojen keskell\u00e4\u00a0katseli revontulia. Sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 –\u00a0 j\u00e4lleen ja viimeist\u00e4\u00e4n – tiesin,\u00a0ett\u00e4 rakkaus korjaa.<\/p>\n \u00a0<\/p>\n \u00a0<\/p>\n \u00a0<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" \u00a0 Marraskuun lumihiutaleet laskeutui luokan ikkunalaudalle. Katselin niit\u00e4 tyhj\u00e4 pahvipala edess\u00e4ni. Siihen…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":3149910,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[4,18,351,6],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2017\/10\/sydan-e1509359918672.jpg","blog_id":115},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2017\/10\/sydan-e1509359918672.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3070730"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/comments?post=3070730"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3070730\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/media\/3149910"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/media?parent=3070730"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/categories?post=3070730"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/tags?post=3070730"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}