Mainokset\u00a0tarjoilevat jokseenkin erikoista k\u00e4sityst\u00e4 ajan kulumisesta; ajatusta ellei nyt ikuisesta niin ainakin pitkitetyst\u00e4 nuoruudesta. Haluamme n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 voivamme hyvin, olevamme onnellisia, nuorekkaita ja aikaansaavia. \u201dTartu hetkeen\u201d, \u201dOta kaikki irti t\u00e4st\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4\u201d, \u201dEl\u00e4 t\u00e4ysill\u00e4\u201d, \u201dAnna hetken vied\u00e4\u201d ynn\u00e4 muuta realiteetin suhteen hieman ontuvaa ohjetta.<\/p>\n
Otsikon kehotus on ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4 my\u00f6s toisella tavalla. Vanha suomalainen sanonta kuuluu \u201dEl\u00e4 sata vuotta el\u00e4\u00e4ksesi ja huomenna kuollaksesi\u201d. Lauseiden ajatus on sama, vaikka suomalainen toisinto ei ole p\u00e4\u00e4ssyt koristukseksi kotien sisustustauluihin tai munakuppeihin. El\u00e4 niin, ett\u00e4 olet valmis kuolemaan milloin tahansa sen astisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 mahdollisimman kyll\u00e4si saaneena. El\u00e4 niin, ett\u00e4 jos kaikki \u00e4kisti otettaisiin Sinulta pois, voisit olla\u00a0sinut my\u00f6s sen ajatuksen kanssa, miten elit el\u00e4m\u00e4si suhteessa l\u00e4heisiisi.<\/p>\n
Samaan perinteeseen liittyv\u00e4t my\u00f6s iltarukoukset, kehtolaulut, iltavirret. Useimmissa niiss\u00e4 pyydet\u00e4\u00e4n anteeksi sit\u00e4, miss\u00e4 ei t\u00e4n\u00e4\u00e4n onnistunut tai mik\u00e4 meni t\u00e4n\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4rin ja j\u00e4tet\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 ja toinen toisensa hyv\u00e4n Jumalan k\u00e4siin silt\u00e4kin varalta, ettei uutta aamua en\u00e4\u00e4 tulisi. \u201dJos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tyk\u00f6si\u201d. Ala-asteen uskonnon tunnilta kenties varhaisin ja vaikuttavin muisto oli opetus siit\u00e4, ettei auringon pid\u00e4 antaa laskea vihansa yli.<\/p>\n
Saarnaajan kirjan kolmannesta luvusta l\u00f6ytyy yksi siteeratuimmista Raamatun kohdista \u201dKaikella on m\u00e4\u00e4r\u00e4hetkens\u00e4 ja aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on synty\u00e4 ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repi\u00e4 maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika itke\u00e4 ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia, aika heitell\u00e4 kivi\u00e4 ja aika ne ker\u00e4t\u00e4, aika on syleill\u00e4 ja aika olla erossa, aika etsi\u00e4 ja aika kadottaa, aika on s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 ja aika viskata menem\u00e4\u00e4n, aika rep\u00e4ist\u00e4 rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aika rauhalla\u2026\u201d<\/p>\n
Kyet\u00e4kseen hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n ajan ja el\u00e4m\u00e4n rajallisuuden ihmisen on kyett\u00e4v\u00e4 hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n oma vaillinaisuutensa; ettei aina onnistu tavoitteissaan, etteiv\u00e4t toiveet voi aina toteutua, ettei aina ole hyv\u00e4 olo eik\u00e4 voi osata likimainkaan kaikkea. Tiivistetysti sanoen kyky n\u00e4hd\u00e4 el\u00e4m\u00e4n rajallisuus edellytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kykenemme k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n pettymyksen ja turhautumisen tunteemme ja suremaan.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n podennan me aloitamme aivan pienen\u00e4 ja sit\u00e4 jatkamme hautaan asti. El\u00e4m\u00e4mme erilaiset vaiheet nostavat yh\u00e4 uudelleen esiin kysymyksen omien rajojemme hyv\u00e4ksymisen tuskallisuudesta ja parisuhde luo t\u00e4lle tasapainoilulle paitsi haastavan painimaton my\u00f6s hyv\u00e4ss\u00e4 tilanteessa\u00a0voimaannuttavan onnellisen keitaan. P\u00e4iviemme m\u00e4\u00e4r\u00e4 on rajattu\u00a0eik\u00e4 omassa tiedossamme. Mutta viel\u00e4 on aikaa. Uskaltakaamme, kulkekaamme, rakastakaamme \u2013 t\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 meill\u00e4 on.<\/p>\n
Virren 525 sanoin: \u201d Yht\u00e4 pyyd\u00e4n, Vapahtaja, t\u00e4n\u00e4\u00e4n yht\u00e4 pyyd\u00e4n vain. N\u00e4yt\u00e4 yhden p\u00e4iv\u00e4n matka, askel, jonka t\u00e4n\u00e4\u00e4n sain. Keiden kanssa, mihin suuntaan, polku t\u00e4n\u00e4\u00e4n avautuu? Mill\u00e4 tavoin Is\u00e4n tahto meiss\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n tapahtuu?\u201d<\/p>\n
>Sari Sundvall-Piha<\/p>\n
\u00a0<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Mainokset\u00a0tarjoilevat jokseenkin erikoista k\u00e4sityst\u00e4 ajan kulumisesta; ajatusta ellei nyt ikuisesta niin ainakin…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[486,56,57,353,924],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":115},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3070652"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/comments?post=3070652"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3070652\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/media?parent=3070652"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/categories?post=3070652"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/tags?post=3070652"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}