Olen pit\u00e4nyt yht\u00e4 avopuolisoni kanssa nyt kolme ja puoli vuotta, emmek\u00e4 ole viel\u00e4 kertaakaan riidelleet. Tottahan toki me v\u00e4lill\u00e4 m\u00f6k\u00f6t\u00e4mme toisillemme tai pahoitamme vahingossa toisen mielen, mutta \u00e4\u00e4nt\u00e4 emme ole koskaan joutuneet toisillemme korottamaan, eik\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n astia ole mennyt keitti\u00f6ss\u00e4 rikki (ainakaan riidan seurauksena).<\/p>\n
Elin ennen suhteessa, jossa riitelimme koko ajan. Siis ihan koko ajan. Hyv\u00e4, ettemme olleet toistemme kurkuissa kiinni jo heti her\u00e4tty\u00e4mme. Aina sai olla miettim\u00e4ss\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 mit\u00e4k\u00f6h\u00e4n se toinen t\u00e4st\u00e4 tempauksesta tuumaisi. Toisaalta oli ihan sama mit\u00e4 teki, yleens\u00e4 aina meni v\u00e4\u00e4rin. Tykk\u00e4sin v\u00e4lill\u00e4 my\u00f6s provosoida, en kiell\u00e4 sit\u00e4. Olimme nuoria ja h\u00f6lm\u00f6j\u00e4, ja rakastimme riitelemist\u00e4 varmasti enemm\u00e4n kuin loppupeleiss\u00e4 toisiamme. Muistelen n\u00e4it\u00e4 aikoja l\u00e4hinn\u00e4 huvittuneena, en ollenkaan katkerana.<\/p>\n
T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 olin kuitenkin hieman varpaillani my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n nykyisen suhteeni alussa. H\u00e4mm\u00e4styksekseni huomasin, ett\u00e4 asiat joista olin ennen saanut satikutia, ohitettiinkin olan kohautuksella ja lent\u00e4v\u00e4ll\u00e4 lauseella: \u201dNo, eih\u00e4n tuo nyt maailmaa kaada.\u201d Mit\u00e4 ihmett\u00e4? Minua ei uhkailtukaan erolla.<\/p>\n
Kerran avopuolisoni suuttui minulle niin, etten min\u00e4 edes huomannut sit\u00e4. Luulin, ett\u00e4 h\u00e4n oli l\u00e4htenyt viem\u00e4\u00e4n roskia, kunnes havahduin siihen, ett\u00e4 h\u00e4n oli viipynyt reissullaan jo puoli tuntia. Soitettuani h\u00e4nen per\u00e4\u00e4ns\u00e4 k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 h\u00e4n oli pahoittanut mielens\u00e4 jostain, mit\u00e4 min\u00e4 olin sanonut, ja h\u00e4nen oli t\u00e4ytynyt saada haukata happea. Mutta h\u00e4n oli jo kotimatkalla, ihan nurkan takana.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 on hyv\u00e4 esimerkki meid\u00e4n v\u00e4lisest\u00e4 riidasta. Joko se on niin pieni, ett\u00e4 se menee toiselta kokonaan ohi tai sitten se on niin pikkuriikkinen t\u00f6yssy, ettei sit\u00e4 meinaa edes huomata.<\/p>\n
Olen istunut t\u00e4ss\u00e4 tasaisessa kyydiss\u00e4 kohta nelj\u00e4 vuotta. Jossain vaiheessa olen miettinyt, onko kyyti v\u00e4h\u00e4n liiankin tasaista, mutta olen tullut siihen tulokseen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tasainen, se on minun juttuni. Mit\u00e4 vanhemmaksi tulen (koska olenhan jo tosi vanha), sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n min\u00e4 jaksan en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n turhia draamoja el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni. Kun tulee mokailtua tai k\u00e4ytt\u00e4ydytty\u00e4 toista kohtaan ajattelemattomasti, on paikallaan my\u00f6nt\u00e4\u00e4 virheens\u00e4 ja pyyt\u00e4\u00e4 anteeksi. N\u00e4iss\u00e4 tilanteissa olisi kiva saada vastakaikua; saada toiselta anteeksi. Ja ihan parasta olisi, jos n\u00e4ihin juttuihin ei tarvitsisi j\u00e4\u00e4d\u00e4 vellomaan, sill\u00e4 el\u00e4m\u00e4 jatkuu mokankin j\u00e4lkeen.<\/p>\n
Luulen t\u00e4m\u00e4n riidattomuuden liittyv\u00e4n ainakin minun kohdallani jollain tavalla aikuistumiseen. Olen joskus ihan tosissani miettinyt, ett\u00e4 pit\u00e4isik\u00f6 t\u00e4st\u00e4 olla jopa huolissaan, kun emme tosiaan koskaan riitele. Mutta ehk\u00e4p\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 nyt vain on kyseess\u00e4 kaksi aikuista ihmist\u00e4, jotka oikeasti v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t toisistaan. Kaksi aikuista ihmist\u00e4, jotka haluavat, ett\u00e4 sill\u00e4 toisella on kaikki mahdollisimman hyvin. Kaksi aikuista ihmist\u00e4, jotka eiv\u00e4t vain yksinkertaisesti jaksa tapella.<\/p>\n
Jos me avopuolisoni kanssa tahdomme el\u00e4m\u00e4\u00e4mme draamaa, kyyneli\u00e4 ja ep\u00e4varmuutta, katsomme vain pari jaksoa Kauniita ja Rohkeita. On kuitenkin lohdullista tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se loppuu heti, kun painamme Stop-n\u00e4pp\u00e4int\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Olen pit\u00e4nyt yht\u00e4 avopuolisoni kanssa nyt kolme ja puoli vuotta, emmek\u00e4 ole…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[812,263,813,18,814],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":115},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3070581"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/comments?post=3070581"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3070581\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/media?parent=3070581"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/categories?post=3070581"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/tags?post=3070581"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}