![\"marc-olivier-jodoin-vapaus.jpg\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2018\/04\/marc-olivier-jodoin-vapaus.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Muistan viel\u00e4kin sen tuhinan ja ihanan vauvan tuoksun kun esikoisemme syntyi ja sain pidell\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kainalossani. <\/span><\/p>\n Luulin hajoavani siihen rakkauden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n mit\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4ni tunsin tuota pient\u00e4 punakasvoista nyytti\u00e4 kohtaan. Miten pystyisin suojelemaa, varjelemaan ja kasvattamaan t\u00e4m\u00e4n ihmistaimen aikuiseksi s\u00e4rkem\u00e4tt\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Ja sama tunne ja ihanuus, rakkauspakahtuminen, toistui jokaisen lapsemme syntym\u00e4n kohdalla. Ja samat ahdistavat kysymykset <\/span>nousivat mieleen: <\/span>miten t\u00e4st\u00e4 selvit\u00e4\u00e4n ehjin nahoin? No, arki tuli tupaan aika nopeasti ja vei menness\u00e4\u00e4n. Vuodet kuluivat, lapset varttuivat ja n\u00e4yttiv\u00e4t kasvavan ihan niin kuin kaikki muutkin ihmiset.<\/span><\/p>\n Sitten tuli se p\u00e4iv\u00e4, jota toisaalta odotin ja toisaalta pelk\u00e4sin: ensimm\u00e4inen lapsistamme halusi muuttaa pois kotoa opiskelupaikan per\u00e4ss\u00e4. <\/span>Asuntoa etsittiin, tavaroita pakattiin ja lopulta muutettiin. Kaikki j\u00e4rjestyi hyvin. Ja sinne se sitten j\u00e4i, innostuneena onnea tulvillaan, uuden el\u00e4m\u00e4n kynnyksell\u00e4. <\/span><\/p>\n No t\u00e4m\u00e4nh\u00e4n meni helposti, vai menik\u00f6?<\/span> Mieless\u00e4ni alkoi py\u00f6ri\u00e4 ep\u00e4ilyksi\u00e4. Muistaakohan se sy\u00f6d\u00e4? Riitt\u00e4\u00e4k\u00f6h\u00e4n sill\u00e4 rahat? Osaakohan se huolehtia itsest\u00e4\u00e4n? N\u00e4it\u00e4 huolia ja murheita riitti \u00e4idin p\u00e4\u00e4ss\u00e4. K\u00e4nnykk\u00e4 kuumana soittelin per\u00e4\u00e4n vain huomatakseni, ett\u00e4 min\u00e4 olin jonon viimeinen, jolle vastattiin. Ja otinko t\u00e4m\u00e4n aikuisen rauhallisesti, ymm\u00e4rt\u00e4en, ett\u00e4 nuori tarvitsee nyt aikaa ja tilaa muodostaakseen oman el\u00e4m\u00e4n alun? No en ottanut!<\/span><\/p>\n Sama r\u00e4\u00e4kki tapahtui jokaisen lapsemme kohdalla. P\u00e4\u00e4t\u00e4 piti hakata sein\u00e4\u00e4n aika monta kertaa ennen kuin tajusin, ett\u00e4 minun kasvatusteht\u00e4v\u00e4ni oli nyt ihan oikeasti p\u00e4\u00e4ttynyt. Kotimme hiljeni. Tyhjyyden tunne oli vaikea kest\u00e4\u00e4. Kyyneleet valuivat pitkin kasvoja aikansa. Irti oli vaan p\u00e4\u00e4stett\u00e4v\u00e4 ja luotettava siihen, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 kantaa ja kasvattaa, itseasiassa jokaista meit\u00e4, omalla tavallaan ja tahdillaan.<\/span><\/p>\n Kovin vaikeaa oli hellitt\u00e4\u00e4 otettaan rakkaista ja t\u00e4rkeist\u00e4 ihmisist\u00e4. Niin sen on kuitenkin ment\u00e4v\u00e4. <\/span>On pakko p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti, jotta el\u00e4m\u00e4 saa jatkua<\/span>. Kotiovi on edelleen auki: siit\u00e4 saa tulla ja menn\u00e4. <\/span>Siell\u00e4 me vanhukset olemme, syli ja syd\u00e4n valmiina, teid\u00e4n nuorten suruille, iloille ja kaikille el\u00e4m\u00e4nne asioille. <\/span><\/p>\n Sama rakkauspakahtuminen minua vaivaa edelleen kun lapsiani (minulle lapsia aina vaan) ajattelen. N\u00e4in on kuitenkin hyv\u00e4. Enkelin siipien havinaa teid\u00e4n matkallenne varmuudeksi toivotan! \u00a0<\/span> Nyt me vanhemmat tassuttelemme hiljaisessa kodissamme kahdestaan. T\u00e4h\u00e4n muuten tottuu todella nopeasti. Ja ei ne nuoret ole mihink\u00e4\u00e4n h\u00e4vinneet. T\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 k\u00e4yv\u00e4t t\u00e4\u00e4ll\u00e4 meill\u00e4, jos ei muuta niin autoa lainaamassa (t\u00e4m\u00e4n takia muuten kannattaa just omistaa auto, heh) ja j\u00e4\u00e4kaapin sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 tutkimassa. Samalla saan nopeasti kuulumiset tentattua. <\/span><\/p>\n Kev\u00e4t on jo ovella ja pian kes\u00e4kin saapuu. Rakkautta ilmassa?\u00a0 Min\u00e4 ja mieheni voidaan lent\u00e4\u00e4 taas kuin nuoripari konsanaan.\u00a0<\/span><\/p>\n N\u00e4in sen t\u00e4ytyy\u00a0menn\u00e4. El\u00e4m\u00e4 jatkuu, muuttaa vaan muotoaan ja me vanhemmat sopeudumme uusiin vaiheisiin.\u00a0<\/span><\/p>\n Iloitaan jokaisesta vaiheesta! Tai ainakin yritet\u00e4\u00e4n \ud83d\ude09 <\/span><\/p>\n t. Paula Enckell<\/span><\/p>\n \u00a0<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Muistan viel\u00e4kin sen tuhinan ja ihanan vauvan tuoksun kun esikoisemme syntyi ja…<\/p>\n","protected":false},"author":28,"featured_media":3153787,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[482,483],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2018\/04\/marc-olivier-jodoin-vapaus.jpg","blog_id":115},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2018\/04\/marc-olivier-jodoin-vapaus.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3070415"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/users\/28"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/comments?post=3070415"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3070415\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/media\/3153787"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/media?parent=3070415"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/categories?post=3070415"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/tags?post=3070415"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}