Muutama p\u00e4iv\u00e4 sitten koin taas onnen t\u00e4yttymyksen tunteen. Se on sellainen erityinen hetki, jossa tuntuu l\u00e4hinn\u00e4 silt\u00e4, kuin astia, joka min\u00e4 olen, t\u00e4yttyisi kukkuroilleen onnellisuudesta. Melkein voisin v\u00e4itt\u00e4\u00e4 aistivani sis\u00e4lt\u00e4ni jotain samanlaista kuin pullon t\u00e4yttyess\u00e4 vesihanan alla: pinnan kohotessa kuuluu lopuksi se mukava sssssshshshshshhshshshshshshsUPP!<\/p>\n
T\u00e4yttymys!<\/p>\n
Ensimm\u00e4isell\u00e4 kerralla sill\u00e4 tavalla k\u00e4vi yhten\u00e4 sunnuntaiaamup\u00e4iv\u00e4n\u00e4 rakastettuni asunnossa. H\u00e4n taisi ohimennen kastella viherkasveja ikkunan edess\u00e4, min\u00e4 lep\u00e4ilin s\u00e4ngyll\u00e4 ja katselin, ulkona ja sis\u00e4ll\u00e4 oli valoisaa. Silloin se tunne tuntui. Min\u00e4 sanoin, ett\u00e4 \u201doho, tied\u00e4tk\u00f6, koin juuri onnen t\u00e4yttymyksen.\u201d H\u00e4nt\u00e4 taisi hymyilytt\u00e4\u00e4. Min\u00e4 koetin selitt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 tarkoitin, ja h\u00e4n kutsui minua hyvin lempe\u00e4ll\u00e4 hellittelynimell\u00e4.<\/p>\n
Sittemmin sit\u00e4 on sattunut uudestaan ja uudestaan eri paikoissa ja eri aikoina. Aika kiinnostavaa on, miss\u00e4 ne useimmiten tuntuvat: yleens\u00e4 on tyveness\u00e4 hetkess\u00e4 kaiken muun keskell\u00e4.<\/p>\n
Tapahtuu kai jotenkin niin, ett\u00e4 kaikenlaiset \u00e4\u00e4rimm\u00e4iset ihanuuden hetket ja romanttiset huippujutut k\u00e4sikk\u00e4in korkeissa maisemissa, liekehtiv\u00e4n auringon laskiessa ja vihreiden papukaijojen liidelless\u00e4 kauniin kaupungin taivaalla, kertyv\u00e4t arkisen yhdess\u00e4 olemisen ja kaiken siin\u00e4 toteutuvan hauskuuden ja leikin ja toisen ihailemisen ja k\u00e4sikk\u00e4in oleminen kanssa yhteen. Onnellisuutta kasautuu enemm\u00e4n kuin osaa pit\u00e4\u00e4 lukuakaan.<\/p>\n
Se on siis kaikkien ekstaasien ja ilon s\u00e4v\u00e4ysten ja s\u00e4v\u00e4reiden kokonaisuuden yhteistuntemus. Onnellisia asioita ja hetki\u00e4 kertyy ja kertyy. Jonain sellaisena hiljaisena hetken\u00e4, jota mik\u00e4\u00e4n ei h\u00e4iritse, ne voivat tuntua kaikella voimallaan.<\/p>\n
Siksip\u00e4 hyvin t\u00e4rkeit\u00e4 ovat aamut ja p\u00e4iv\u00e4t, jotka saa viett\u00e4\u00e4 aivan rauhassa ja kahden kesken. Kun ei ole mit\u00e4\u00e4n muuta h\u00e4iritsem\u00e4ss\u00e4, ja saa seurailla rakastettuaan l\u00e4helt\u00e4, voi vain aistia. Voi k\u00e4yd\u00e4 niin, ett\u00e4 itse muuttuu suorastaan onnellisuuden aistimeksi, ja silloin sen tuntee: t\u00e4ss\u00e4 on onnen t\u00e4yttymys.<\/p>\n
Juuri sill\u00e4 tavalla olin juuri tuossa viime viikolla viett\u00e4nyt omistautuneita ja rauhaisia p\u00e4ivi\u00e4 rakastettuni kanssa. Ja oli aamu ja h\u00e4n lep\u00e4si vieress\u00e4ni. Ajattelin, ett\u00e4 maailman kaunein. Maailman ihanin. Maailman suloisin. Olen niin onnellinen, repe\u00e4n aivan! Seurailin h\u00e4nen kasvojaan l\u00e4helt\u00e4. Oli niin rauhallista. Ja onnen t\u00e4yttymys.<\/p>\n
T\u00e4yttymys ei tarkoita, ettei enemp\u00e4\u00e4 mahtuisi. Astia alkaa t\u00e4yttym\u00e4\u00e4n v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti uudelleen. Onnellisuuden tulvinnasta ei saa tarpeekseen. Ihmeeksi sit\u00e4 voi sanoa, ja nautiskeluksi, el\u00e4m\u00e4n nautinnoksi rakastetun kanssa! Hyv\u00e4ksi el\u00e4m\u00e4ksi.<\/p>\n
Minusta on parisuhteelle hyvin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 keskitty\u00e4 tunnustelemaan juuri sit\u00e4 onnellisuutta, jota toisen kanssa rakastamisesta saa. Olen oivaltanut, ett\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 etsi\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, tehd\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, tarttua iloon, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 se ja kutsua rakastettuni riemuitsemaan yhdess\u00e4.<\/p>\n
Kaksi asiaa, joita siis pit\u00e4\u00e4 olla, jotta onnen t\u00e4yttymys: ekaksi onnellisuuden havaitsemista, viljelemist\u00e4 ja kasvattamista. Tokaksi rauhallista antautunutta yhteist\u00e4 aikaa tuntea sen vaikutuksia itsess\u00e4.<\/p>\n