{"id":3070381,"date":"2016-09-07T17:28:24","date_gmt":"2016-09-07T14:28:24","guid":{"rendered":"http:\/\/3070381"},"modified":"2016-09-07T17:28:24","modified_gmt":"2016-09-07T14:28:24","slug":"en-jaksaisi-enaa-pelata","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/en-jaksaisi-enaa-pelata\/","title":{"rendered":"En jaksaisi en\u00e4\u00e4 pel\u00e4t\u00e4"},"content":{"rendered":"

Elina Tanskanen kirjoitti puhuttelevan kolumnin maanantain Hesariin<\/a>.<\/p>\n

Olen kuullut teemasta liikaa. Yksin\u00e4isyys on jo pitk\u00e4\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4 riivannut. Sek\u00e4 niiden el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, jotka el\u00e4v\u00e4t parisuhteessa ja niiden, jotka eiv\u00e4t. T\u00e4st\u00e4 puhuvat tilastot ja uutiset. Kamalinta olisi kuolla yksin kotiinsa viikoiksi kenenk\u00e4\u00e4n kaipaamatta. Sit\u00e4 meill\u00e4 tapahtuu.\u00a0 N\u00e4inkin karu teema voi olla yksi lempiteemoistani kirkossa ja lenkkipoluilla, koulutuksissa ja teksteiss\u00e4. Terapiassa. Kotona. Milloin miss\u00e4kin. Ei siksi, ett\u00e4 nauttisin yksin\u00e4isyydest\u00e4 ja sen seurauksista, vaan siksi ett\u00e4 k\u00e4rsin.<\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 on helppo tai helpohko\u00a0viel\u00e4\u00a0puhua. N\u00e4in niinku yleisell\u00e4 tasolla.<\/p>\n

Mutta teot.<\/p>\n

Miten se voikin olla niin vaikeaa pyyt\u00e4\u00e4 apua? Pyyt\u00e4\u00e4 jotain itselleen? Miten se voi olla niin vaikeaa niin monelle?\u00a0Pyyt\u00e4\u00e4 toista katsomaan maailmaan minun n\u00e4k\u00f6kulmastani? Pyyt\u00e4\u00e4, ei k\u00e4ske\u00e4. Ottaa itsens\u00e4, oma arvo, tosissaan.<\/p>\n

Ei ole pelkk\u00e4\u00e4 klisee, ett\u00e4 kriisi on aina mahdollisuus. Kun on jotakin vaikeaa, josta ei kuulukaan selvit\u00e4 yksin, on taas oiva mahdollisuus ylitt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 ja pyyt\u00e4\u00e4 apua. Vaikkapa silloin kun lapsen kanssa ei p\u00e4rj\u00e4\u00e4 tai ty\u00f6paikan uusi puhelin on yksinkertaisesti\u00a0liian tekninen vekotin \ud83d\ude09<\/p>\n

Minulle vaikeinta avun pyyt\u00e4misess\u00e4 on ollut pelko. Pelk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 minut hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n, ett\u00e4\u00a0kukaan (tai ainakaan tuo jolta pyyd\u00e4n) ei v\u00e4lit\u00e4 ja \u00a0minua ei autetakaan. Ja koska pelk\u00e4\u00e4n torjutuksi tulemista, en ole\u00a0pyyt\u00e4nyt. Vet\u00e4ydyn omiin oloihin ja n\u00e4enn\u00e4isesti p\u00e4rj\u00e4\u00e4n kyll\u00e4.<\/p>\n

Ei kest\u00e4minen ole sama kuin olla k\u00e4rsim\u00e4tt\u00e4, sanotaan Eeva Kilven runossa. Runosssa, jonka osaan ulkoa ja jota mielell\u00e4ni siteeraan milloin miss\u00e4kin. Kirkossa ja kotona ja luennolla ja terapiassa ja ja ja<\/p>\n

Syd\u00e4men kyllyydest\u00e4 minunkin suuni\u00a0 on puhua pulputtanut pelkoa pois.<\/p>\n

Ja kuljettavaa ja puhuttavaa\u00a0riitt\u00e4\u00e4 yh\u00e4.<\/p>\n

Kun on auttanut yli omien rajojensa, voimiensa, ajan ja rahan tuolle puolen, tulee ylik\u00e4velty olo. Silloin on\u00a0 tervett\u00e4 asettaa rajoja, sanoa ei, nyt juuri en pysty, en mill\u00e4\u00e4n vaikka haluaisinkin. Sit\u00e4 rajank\u00e4ynti\u00e4 t\u00e4ytyy n\u00e4emm\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4hes kaikissa ihmissuhteissa:\u00a0 yst\u00e4vyyssuhteissa, lasten kanssa, puolison ja asiakkaiden.<\/p>\n

Monissa ihmissuhteissani en ole edelleenk\u00e4\u00e4n pyyt\u00e4misen suhteen edes koulukyps\u00e4. Avioliitossani olen kuitenkin saanut\/joutunut ylet\u00e4 avun pyyt\u00e4misess\u00e4 monta luokkaa eteenp\u00e4in. Koska olen apua t\u00e4ss\u00e4 suhteessa my\u00f6s saanut, olenkin\u00a0 p\u00e4\u00e4ssyt jo ainakin ekalta\u00a0luokalta toiselle ja kehitys kehittyy.\u00a0Mik\u00e4 ihana tunne pyyt\u00e4\u00e4!!!<\/p>\n

Kun riski pyyt\u00e4\u00e4\u00a0 apua ylittyi, pelko pieneni rohkeuden tielt\u00e4.<\/p>\n

Pelko, tuo viheli\u00e4inen m\u00f6rk\u00f6, joka hiippailee yll\u00e4tt\u00e4en monissa monissa asioissa.<\/p>\n

Aistin pelkoa my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 keskustelussa, jota k\u00e4yd\u00e4\u00e4n samaa sukupuolta olevien vihkimisen ymp\u00e4rill\u00e4. Hyv\u00e4\u00e4 keskustelua aiheesta mm. t\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/a> Pelosta kertovat mm. ne tappouhkaukset, joita julkisuudessa vihkimist\u00e4 puoltaneet papit ovat saaneet. Ei kai kenenk\u00e4\u00e4n turvalliseksi itsens\u00e4 tuntevan tarvitse hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 toisen kimppuun?<\/p>\n

Elina Tanskanen lopettaa kolumninsa n\u00e4ihin sanoihin:<\/p>\n

\u201dKuitenkin avun pyyt\u00e4minen l\u00e4heisilt\u00e4 tai ammattilaisilta voi olla vaikeaa kulttuurissa, jossa ihannoidaan yksin selvi\u00e4mist\u00e4 ja vaikeuksista vaikenemista. Sen vuoksi hienoin henkisen uhmavoimann\u00e4ytt\u00f6 onkin se, ett\u00e4 ojentaa k\u00e4tens\u00e4 ja sanoo, ettei jaksa yksin.\u201d<\/p>\n

K\u00e4sien ojentautumista odotan sek\u00e4 pariskuntien ja perheenj\u00e4senten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ett\u00e4 yhteiskunnassa ja kirkossa esimerkiksi nyt t\u00e4ss\u00e4 tasa-arvoisessa avioliittokysymyksess\u00e4.<\/p>\n

\u00a0<\/p>\n