Yksin el\u00e4minen tekee minut v\u00e4lill\u00e4 kauhean vihaiseksi.\u00a0Vihalle on vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 kohdetta. Vihaan lapsuuteni ja nuoruuteni kasvuymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. Sit\u00e4 samaa, jota my\u00f6s rakastan. Vihaan seksuaali- ja sukupuolinormeja, jotka minulle on opetettu. Vihaan sit\u00e4 tosiasiaa, ett\u00e4 en ole el\u00e4nyt\u00a0nuoruutta, johon olisi sis\u00e4ltynyt ihastumisia, tykk\u00e4\u00e4misi\u00e4, ensisuudelmia tai poikayst\u00e4vi\u00e4. Vihaan niit\u00e4 koulukavereita, jotka kertoivat minun olevan inhottava ja ruma ja\u00a0omituinen. Vihaan teini-ik\u00e4ist\u00e4 itse\u00e4ni, joka uskoi sedilt\u00e4 kuulemaansa opetusta ja pojilta kuulemiaan loukkauksia.<\/p>\n
Viha ei ratkaise mit\u00e4\u00e4n. Itsen vihaaminen on kauhean raskasta, Jumalaa on aika turha syytt\u00e4\u00e4 asioista ja omat vanhemmat ovat hekin vain ihmisi\u00e4.\u00a0Ajoittain aion lannistuneena luovuttaa kokonaan, koska olen niin pirun my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 ja pihalla koko parisuhdepelist\u00e4, mutta ruumiini ei anna minun tehd\u00e4 niin.\u00a0Vihaan my\u00f6s\u00a0sit\u00e4. Olisi paljon helpompaa, jos ei olisi koko ajan niin ik\u00e4v\u00e4 toisen ihmisen ihoa.<\/p>\n
Aggressio on my\u00f6s terve ja tervetullut tunne. Se tekee mahdolliseksi puolustautumisen. Pidemm\u00e4n p\u00e4\u00e4lle viha on kuitenkin\u00a0uuvuttavaa, siit\u00e4 on pystytt\u00e4v\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n irti ja annettava asioiden olla. K\u00e4\u00e4nnett\u00e4v\u00e4 katse kohti hyv\u00e4\u00e4 ja silitett\u00e4v\u00e4 itse itse\u00e4\u00e4n lempe\u00e4sti. Puhuttava yst\u00e4v\u00e4llisesti ja ihaillen: “Sin\u00e4 pieni urhea nainen, min\u00e4 luotan sinuun.” Tai, aina voi menn\u00e4 my\u00f6s baariin ja pyyt\u00e4\u00e4 jotakuta tuntematonta\u00a0luokseen, jotta saisi olla hetken l\u00e4hell\u00e4 ihmist\u00e4. Sekin on ihan k\u00e4yp\u00e4 tapa karkottaa ik\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n