Tiesin aika avioliittoni alkumetreill\u00e4, etten ollut kovin onnellinen. Olin sit\u00e4 kyll\u00e4 hetken ja tunsin tehneeni oikean p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen avioituessani. Muistan p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyyteni, kun k\u00e4velin kotikirkon k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 pitkin tulevaa miest\u00e4ni kohti. \u201dT\u00e4m\u00e4 on se, mit\u00e4 haluan\u201d ja joku takaraivossani taisteli vastaan. Kirkon k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 pitkin taisin raahata mukanani aikamoisen l\u00e4j\u00e4n menneisyyden haamuja ja sukupolvien luurankoja. N\u00e4ist\u00e4 kaappikavereista kerron ehk\u00e4 my\u00f6hemmin lis\u00e4\u00e4kin \u2013 tosi mielenkiintoisia kavereita kyll\u00e4.<\/p>\n
Vauvatilauksen olimme laittaneet tilaukseen jo hyviss\u00e4 ajoin ennen h\u00e4it\u00e4 ja vain pieni aika h\u00e4ist\u00e4 syntyi rakas esikoisemme. Vauva oli i-ha-na, mutta min\u00e4 aloin v\u00e4sy\u00e4. Valvomiseen, ep\u00e4varmuuteen ja niihin kummituksiin, jotka kuiskivat \u00e4itin\u00e4 olemisen vaatimusta. Puolen vuoden j\u00e4lkeen kuljin ulkona lastenvaunujen aurinkolasit p\u00e4\u00e4ss\u00e4 sateessakin, ettei kukaan n\u00e4kisi sit\u00e4, ett\u00e4 itkin vaunuja ty\u00f6nt\u00e4ess\u00e4ni. Koin olevani yksin ja kuin vankilassa. Halusin vanhan el\u00e4m\u00e4ni takaisin enk\u00e4 meinannut mill\u00e4\u00e4n sopeutua el\u00e4m\u00e4\u00e4ni koti\u00e4itin\u00e4.<\/p>\n
Vaan sopeuduinhan min\u00e4 ja saimme toisen lapsenkin. Sopeuduin lopulta niin hyvin, etten en\u00e4\u00e4 ollut yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n muuta kuin kotona kulkeva haamu. Olin hyvin yksin lasten kanssa ja kannoin vastuuta voimiini n\u00e4hden ihan liikaa. Tyhj\u00e4st\u00e4 kupista oli tosi vaikea ammentaa. Annoin k\u00e4vell\u00e4 ylitseni milloin miss\u00e4kin asiassa ja tiet\u00e4\u00e4h\u00e4n sen, miten siin\u00e4 k\u00e4y. Ensin alistuin ja sitten aloin kapinoida niin, ett\u00e4 aloinkin.<\/p>\n
Koko perhekuvio oli muodostunut sellaiseksi, ett\u00e4 min\u00e4 aloin kirkua omien tarpeideni per\u00e4\u00e4n. Huusin ja m\u00f6ykk\u00e4sin ja tappelin. N\u00e4in\u00e4 aikoina sain kuulla sanat: \u201dS\u00e4 oot saatanasta\u201d. Muistan hyvin, miten noihin sanoihin reagoin. Olisi niin ihana purkaa koko tarina pieniin palasiin, mutta t\u00e4ss\u00e4 tyydyn vain sanomaan, ett\u00e4 minulta tippuivat siin\u00e4 kohtaa henkiset hanskat k\u00e4sist\u00e4. Lakkasin selitt\u00e4m\u00e4st\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 tappelin siksi, ett\u00e4 saisin itseni hyv\u00e4\u00e4n kuntoon ja liittomme toimimaan. En halunnut en\u00e4\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 saada toista n\u00e4kem\u00e4\u00e4n itse\u00e4ni. H\u00e4n ei vain pystynyt n\u00e4kem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Tekstini nousee siit\u00e4, mit\u00e4 esikoiseni sanoi \u00c4itienp\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun yhdess\u00e4 leivoimme kakun. \u201d\u00c4iti, me leivottiin pullaa melkein joka viikko sillon, kun m\u00e4 olin pieni ja sitten me en\u00e4\u00e4 leivottu ikin\u00e4 ja nyt me leivotaan taas\u201d.<\/p>\n
Eroaminen ei ole mik\u00e4\u00e4n pikareissu, sit\u00e4 se ei ole ainakaan minulle ollut. Se on ollut melkein koko aikuisen ik\u00e4ni mittainen matka ero-oireilusta eroon ja siit\u00e4 selviytymiseen. Eniten se on minulle ollut henkinen matka, jonka aikana l\u00f6ysin tarpeeni, jotka olin kadottanut jo lapsena. Meill\u00e4 tuoksuu taas pulla ja se tarkoittaa monimerkityksisesti sit\u00e4, ett\u00e4 \u00e4iti on tullut takaisin kotiin.<\/p>\n
\u00a0<\/p>\n
\u00a0<\/p>\n
\u00a0<\/p>\n
\u00a0<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Tiesin aika avioliittoni alkumetreill\u00e4, etten ollut kovin onnellinen. Olin sit\u00e4 kyll\u00e4 hetken…<\/p>\n","protected":false},"author":169,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[39,137,151,152,94],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":115},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3070279"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/users\/169"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/comments?post=3070279"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3070279\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/media?parent=3070279"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/categories?post=3070279"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/tags?post=3070279"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}