Yksi tavallinen lause tekee vanhemmuudesta ja parisuhteesta erityisen raskasta
Lapset tappelevat ja koti on sotkuinen. Silloin mielessä ei yleensä pyöri voimalauseita. Yksi ajatus on kuitenkin erityisen vaarallinen. Se syö viimeisetkin voimat: Mun pitää selvitä yksin.
Ajatus saattaa tulla niin vaivihkaa, ettei sitä edes huomaa. Katsot ympärillesi ja huokaiset: Kukaan muu ei tee täällä mitään kuin minä.
Itsenäisyyden ihanteesta tulee piina
Suomalaiset ovat kasvattaneet lapsia itsenäisyyteen. Moni on joutunut liian isoihin saappaisiin liian pienenä. Yhteiskuntamme nojaa siihen, että lapset pärjäävät pitkiä aikoja yksin kotona.
Vaikka on ollut ikävä vanhempia ja on pelottanut, on pitänyt purra hammasta yhteen, tsempata ja näyttää urhealta. Meidän lapsi on niin reipas.
Itsenäisyyden ihanne muuttuu helposti piinaksi. On vaikea ottaa apua vastaan. Kyllä mä pärjään.
”Tää koti on ihan läävä. Kohta mä heitän kaikki teidän tavarat roskiin.”
Satuttavat sammakot
Kun päässä pyörii taas mun pitää hoitaa kaikki yksin -ajatus, suusta pääsee yleensä kurjia sammakoita. Tiuskimme lapsille ja valitamme puolisolle.
Tää koti on ihan läävä. Kohta mä heitän kaikki teidän tavarat roskiin. Ei susta ole mihinkään. Katsotaan, kuinka kauan jaksan tätä touhua.
Vaikka itse tietäisit, ettet sano epätoivoisia lauseita tosissasi, ne satuttavat läheisiä. Sammakkolauseet etäännyttävät meitä perheenjäsenistä ja vahvistavat tunnetta yksin jäämisestä.
”Ei susta ole mihinkään. Katsotaan, kuinka kauan jaksan tätä touhua.”
Taas mä oon tässä tilanteessa
Jos olet elämässäsi joutunut liian tiukkoihin paikkoihin, näistä hetkistä on jäänyt mieleesi ja kehoosi muistijälkiä. Ne aktivoituvat kuormittavassa tilanteessa.
Taas näin, taas mä hoidan tän jutun ilman kenenkään apua.
Rankka tilanne tuntuu samalta kuin aikaisemmatkin kokemukset, jolloin ei ole saanut riittävästi apua. Vanha muisto saattaa hämätä luulemaan, että nykyhetki on yhtä kaoottinen.
Puoliso vaikuttaa samanlaiselta kuin tyly eksä tai liialliseen vastuuseen sysännyt vanhempi.
Tutulta tuntuvassa tilanteessa on vaikea nähdä selkeästi. Ehkä puoliso ei olekaan niin paha kuin miltä hän vaikuttaa. Se, ettei hän siivonnut tai unohti ilmoittaa lapsen uimakouluun, ei välttämättä tarkoita sitä, että hän käyttäytyi niin ilkeyttään.
Sammakkolauseet etäännyttävät meitä perheenjäsenistä ja vahvistavat tunnetta yksin jäämisestä.
Puolison kanssa samassa paatissa
Monet asiakkaat ovat kokeneet, että pariterapian myötä on tullut kokemus samassa veneessä olemisesta. Elämäntilanne on yhtä rankkaa kuin ennenkin. Taloushuolet jatkuvat. Erityislapsen haasteisiin ei löydy apua. Aika ei tahdo riittää arjen juttuihin. Mutta omaa jaksamista helpottaa se, ettei vedä yksin perässään valtamerilaivaa. Seilaamme puolison kanssa samassa paatissa.
Turvalliset voimalauseet
On tilanteita, joissa lähituki puuttuu. Silloin kannattaa hakea apua. Avun hakeminen on itsensä arvostamista. Tekee hyvää kyseenalaistaa Pakko mun on tästäkin selvitä yksin -asennetta.
Yksinäisyyden vastavoimaksi kannattaa kerätä voimalauseiden ja -kokemusten kokoelma. Kun yksinäisyys vyöryy päälle, palauta mieleesi ystävällisiä katseita, lempeitä kosketuksia ja rohkaisevia sanoja. Hyviä muistoja kannattaa vaalia.
Tiukan paikan tullen voi jutella itsekseen. Turvalliset sanat auttavat, kun pärjäämisen pakko puristaa rintaa. Ei mitään hätää. Kaikki järjestyy. Me selvitään tästä.
Terkuin,
No mutta tottahan se on, että yksin pitää pärjätä. Lapsesta asti piti hoitaa jo huolet, murheet ja ongelmat itse. Aikuistuttuani vanhempani eivät viitsineet enää juuri edes pitää yhteyttä tai tavata. Ja kun sitten aikanaan sain lapsia, niin ilmoittivat että he eivät aio osallistua vaan elävät vain itselleen.
Monta kertaa ollut lapsiperheenä hätätilanne, kriisi tai muu ja joka kerta itse on ollut pakko jaksaa vaikka olisi miten sairas, uupunut tai poikki. Apua ei saa vaikka pyytää.
Olen pyytänyt suvulta, neuvolasta, seurakunnasta, sossusta jne ja en ole saanut koska ”kriteerit ei täyty”. Eli siis ei ole lastensuojeluongelmaa tai lapsilla vaaraa. Mitään ennaltaehkäisevää kotipalvelua ei ole olemassa muuta kuin korulauseina paperilla, ja sitä ei omasta kunnasta saa lainkan.
Tukiverkoton perhe on aina täysin omillaan sillä jos suku/vanhemmat ei auta, niin kukaan ei auta. Vasta sitten saa apua kun on jo oikein kunnon lasu-ongelmatapaus.
Siksi on edesvastuutonta kirjoitella näitä ”pyydä rohkeasti apua” ja ”aina saa apua kun pyytää” -neuvoja. Sehän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Apua ei saa vaikka miten soittelisi ja pyytelisi. Taannoin oli pitkä ketju av-palstalla juuri tästä miten perheet olivat pyytäneet hädässä apua ja juuri kukaan ei ollut sitä saanut.
Joten parempi vaan turvautua itseensä ja pakko jaksaa.
Onpa surullista. Olet selvinnyt isoista asioista elämässäsi. Ikävä kyllä olen kuullut vastaavia tarinoita liian usein, ettei apua ole saanut, vaikka sitä on hakenut. Olen sitä mieltä, että ennaltaehkäisevää työtä pitäisi lisätä todella paljon. Voimia elämääsi!