Toivon tuolla puolen on myötätunto

Kärsimys kuuluu elämään. Eikä kipu jakaudu tasaisesti, vaan joillekin sitä siunaantuu enemmän ja osalle yli oman ja läheisten kantokyvyn. On tilanteita, joissa enin mitä voi toivoa, on joku jakamaan tuskan paino.

On sellaista kärsimystä, jota ei voi ottaa pois

Kärsimys ja kuolema on siivottu yhteiskunnan reunamille. Kärsimys, jota ei voi hoitaa pois tai kuolema, joka lopulta vie meistä jokaisen, on suljettu laitoksiin, unohdettu katuojiin tai piikkilanka-aidan taakse. Yhteisönä meidän on vaikea elää sen tosiasian kanssa, että on sellaista kärsimystä, jota ei voi ottaa pois, vaikka kuinka haluaisi. On rajoja, joita ei voi ylittää ja haasteita, joita ei voi ratkaista. On vain elettävä kärsimyksen ja kuoleman pitkässä varjossa.

Avuttomuutta, turvattomuutta ja rajallisuutta on vaikea sietää

On ymmärrettävää, että innovatiivinen, terveysvaikutteinen ja kilpailuhenkinen maailma ei tällaista halua. Avuttomuutta, turvattomuutta ja rajallisuutta on vaikea sietää. Kuolema ja kärsimys, jota ei voi hoitaa, on niin eriparinen elämän ja toivon kanssa. On vaikea hyväksyä, että on tilanteita, joissa ei ole toivoa paremmasta. Joillekin ne hetket kestävät vuosia.

Jäljelle jäävät myötätunto, läheisyys ja jakaminen

Joskus toivo kuolemasta on lohduttaja. On riipaisevaa, jos se on ainoa lohtu. Silloin, kun menetys ja kärsimys ovat häätäneet toivon toisille maille, jäljelle jää myötätunto, läheisyys ja jakaminen. Kun kipu ja elämän yö ovat väistämättömiä, parasta mitä ihmiselle tai elävälle olennolle voi tapahtua on, ettei jää yksin kantamaan mahdotonta taakkaa. Toisten läheisyys ja empatia voivat tuoda valoa siihen pimeään, jota kukaan ei voi voittaa. Aika ja lämmin käsi voivat olla parasta mahdollista apua silloin, kun apua ei enää ole.

Kannatelkaa toinen toistenne taakkoja, ja valo läpäisee pimeyden

Toivotan voimia kaikille niille, jotka kannattelevat kuoleman painoa yhdessä läheistensä kanssa. Muille sanon: Uskaltakaa nähdä toinen toistenne tuska, älkääkä jättäkö auttajia yksin. Kannatelkaa toinen toistenne taakkoja, niin valo läpäisee pimeyden.

Terveisin perheneuvoja Iiris Koskinen

hyvinvointi ihmissuhteet
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *