Kenen puolella?

sydanlehti.jpg

Kun parisuhteessa laitetaan lusikat jakoon, kahden kaupan purkautumisesta uhkaa välillä tulla kolmansien korvapuusti. Monilla pareilla on yhteisiä ystäviä, joita ero puhuttaa ja tunteitakin herää. Voi nousta tarve olla jommankumman puolella, usein sen, jonka koetaan olevan heikommilla erossa.  

Saatamme ajatella välillä aika yksioikoisesti, että erossa on syyllinen ja syytön, voittaja ja häviäjä. Syyttömälle tarjotaan tukea, syyllinen jätetään omilleen tai vähintään ripitetään omien mielipiteiden pohjalta. Miten sinä kehtasit lähteä? Niin hyvä mies sinulla oli, kaunis koti ja kaikkea. Tällainen asetelma ainakin aika ajoin tulee vastaan.

On myös ulkopuolisten silmään parisuhteilta näyttäviä olosuhteita, joissa vaatimattomatkaan parisuhdeodotukset eivät ole ehkä koskaan täyttyneet.

Ennen kuin tällaisia mietteitä lausuu ääneen, voi olla viisautta harkita sanojaan. Kenenkään muun parisuhteessa ei voi olla osallisena kuin omassaan. Parisuhteen onnettomuutta tai onnellisuutta ei voi ymmärtää kuin suhteen sisältä käsin. Eron syyt saattavat pohjimmiltaan löytyä aivan muualta kuin ulkoapäin katsellessa näyttää. Unelmapuolisolta muille vaikuttava voikin olla kumppaninsa kokemana jotakin aivan muuta. On myös ulkopuolisten silmään parisuhteilta näyttäviä olosuhteita, joissa vaatimattomatkaan parisuhdeodotukset eivät ole ehkä koskaan täyttyneet.  Ja loppujen lopuksi kuinka monelle ihmiselle eroava pari on tilivelvollinen eronsa syistä? Ei kovinkaan monelle.

Voiko olla molempien puolella?

Missä ystävänä sitten voi olla osallisena? Jossitellaan hetki seuraavilla ajatuksilla. Entä jos kuitenkin on niin, että ero on molemmille, joskin eri tavalla kipeä paikka? Entä jos molemmilla on omat haavansa ja kasvuhaasteensa, erilaiset mutta ei kuitenkaan eriarvoiset? Entä jos molemmat tarvitsisivat tukea ja kokemuksen siitä, että muiden ihmissuhteiden ei tarvitse päättyä vaikka parisuhde päättyy?

Kenen kaikkien välissä sinä olet elämäsi aikana ollut ilman lupaa olla molempien puolella?

Toisen tukena olemisen ei tarvitse tarkoittaa toisen hylkäämistä oman onnensa nojaan. Mikä kaikki estää minua olemasta molempien puolella? Odottaako joku minulta sellaista puolella olemista, jossa toinen jätetään ulkopuolelle? Toisinaan asetamme odotuksen itse itsellemme.

Pienelle lapselle vanhempien ero tai vanhempien väliset haasteet ylipäätään voivat aiheuttaa syvän lojaliteettiristiriidan. Voinko rakastaa molempia? Voinko olla kummankin puolella? Vanhempien tulisi kaikin keinoin viestiä, että kyllä voit. Entä jos meissä ystävien erotessa herääkin eloon se pieni lapsi, jolle kukaan ei koskaan tätä viestinyt? Kenen kaikkien välissä sinä olet elämäsi aikana ollut ilman lupaa olla molempien puolella? Mikä kaikki sinussa herää eloon silloin, kun tilanne tai ihminen houkuttelee valitsemaan puolen?

Terveisin Piia Nurhonen

Liityn joukkoon uutena blogistina Joensuun perheasiainneuvottelukeskukselta. Minua kiinnostaa ihminen, elämä, suhteet ja näiden kaikkien rajat. Oman elämäni ihmissuhteissa olen viime aikoina pohtinut erityisesti sitä, mitä toisen kohtaamisessa saa kohdata ja joutuu kohtaamaan myös itsessään.

 

 

 

 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *