![\"klimkin.jpg\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/114\/2020\/02\/klimkin.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Viime perjantaina sain olla jo nelj\u00e4tt\u00e4 kertaa seuraamassa lasteni vanhojen tanssia. Biologisten lasteni valmistuttua jo vuosia sitten ajattelin, ett\u00e4 se oli siin\u00e4, mutta uusperhe toi t\u00e4ss\u00e4kin uuden kierroksen.<\/p>\n
Uusperheen haastavuudesta ja kuormittavuudesta kirjoitetaan paljon. Aloin mietti\u00e4, mit\u00e4 kaikkea hyv\u00e4\u00e4 minun el\u00e4m\u00e4\u00e4ni on tullut uusperheen my\u00f6t\u00e4. Meid\u00e4n perheeseen kuuluu kaksi jo kotoa muuttanutta, aikuista lasta, joista toisella on jo perhe ja lapsia, ja toinen seurustelee. Kotona asuu kaksi opintojensa loppuvaiheessa olevaa teini\u00e4. Vaimon kanssa olemme sopineet, ett\u00e4 lapsista puhutaan meid\u00e4n lapsina, ei minun ja sinun lapsina.<\/p>\n
Olen n\u00e4iden nuorempien lasten kanssa toisenlainen vanhempi, sovittelevampi ja neuvottelevampi. Pyyd\u00e4n useammin kuin k\u00e4sken. Ehk\u00e4 sit\u00e4 on varovaisempi lahjalasten kanssa ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4, mutta ajattelen ett\u00e4 kasvatusaseenteeni on varmaan muutenkin muuttunut neuvottelevampaan suuntaan. Auktoriteetti, sananvalta ei synny pelosta, vaan kunnioituksesta. Ja kunnioitus on aina kahdensuuntaista.<\/p>\n
Usein kuulee sanottavan, ett\u00e4 uusperheen iso haaste on ulkopuolisuuden tunteen siet\u00e4minen. Harvemmin kuulee puhetta siit\u00e4 ett\u00e4 aikuisena on hyv\u00e4 oppia siet\u00e4m\u00e4\u00e4n joku m\u00e4\u00e4r\u00e4 ulkopuolisuuden tunnetta el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Kun vaimo muistelee lasten kanssa heid\u00e4n ulkomaanmatkaansa vuosia sitten tai min\u00e4 katselen vanhempien tytt\u00f6jen kanssa kuvia ajasta jolloin olimme kolmisin, tulee toiselle vanhemmalle v\u00e4kisinkin tunne ett\u00e4 tuohon min\u00e4 en p\u00e4\u00e4se sis\u00e4ll\u00e4. Mutta aikuisuuteen mielest\u00e4ni kuuluu, ett\u00e4 sen voi todeta ja sanoa itselleen ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on ok n\u00e4in.<\/p>\n
Olen vaimon kautta oppinut omista lapsistani paljon uutta. Eri ihmisten kanssa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n eri keskusteluja, ja monesti niit\u00e4 sivusta kuunnelleena olen joutunut toteamaan, ett\u00e4 enp\u00e4 tuotakaan olisi lapsestani tiennyt. Puolisolta saatu tuki kasvattajana on my\u00f6s tuntunut valtavan t\u00e4rke\u00e4lt\u00e4. Vaikka meid\u00e4n lapset on kaikki jo isoja, el\u00e4m\u00e4 heitt\u00e4\u00e4 eteen monenlaista, jossa vanhemman on hyv\u00e4 ainakin yritt\u00e4\u00e4 olla tukena. Yksin, erovanhempana, oli paljon vaikeampaa.<\/p>\n
Lasten kannalta on ollut mukavaa katsoa uusien sisaruussuhteiden muodostumista. P\u00e4\u00e4timme heti alussa, ett\u00e4 lapset saavat itse m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 mill\u00e4 nimell\u00e4 meit\u00e4, el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 uusia ihmisi\u00e4 nimitt\u00e4v\u00e4t. Puheissa alkoi pian vilist\u00e4 uudet siskot ja veljet, ja se tuntui meist\u00e4 vanhemmista hyv\u00e4lt\u00e4. Hauskaa on ollut my\u00f6s seurata roolien uusjakoa perheess\u00e4 \u2013 kenest\u00e4 tuli pikkusisko, kuka sai pikkusiskon, kenen lapselle tuli lis\u00e4\u00e4 t\u00e4tej\u00e4 ja enoja \u2013 asetelmat perheess\u00e4 muuttuivat hyvill\u00e4 tavoilla.<\/p>\n
Nuorten maailma n\u00e4ytt\u00e4ytyy kovin toisenlaisena nyt kuin kymmenen vuotta sitten. Digitaalisuus t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 siit\u00e4 ison osan. Puheessa vilisee snapit, instastoorit ja tubettajat. Toisaalta meid\u00e4n nuorille osoitetut kirjeet voivat maata p\u00e4iv\u00e4kausia avaamattomina eteisen p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4. Nuorempia lapsia seuraamalla on saanut hyv\u00e4n kuvan todellisuuden muuttumisesta. N\u00e4kyvyys digitaalisessa maailmassa alkaa olla olemassaolon ehto.<\/p>\n
Lahjalasten huomionosoitukset tuntuvat hyv\u00e4lt\u00e4. Netist\u00e4 tilattu, tarkoin harkittu pieni lahja koskettaa. Samaa sanoi vaimo uusista \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4toivotuksista. Ei niiden olisi tarvinnut, mutta hyv\u00e4lt\u00e4 se tuntuu.<\/p>\n
\u00a0<\/p>\n
Viime perjantaina sain olla jo nelj\u00e4tt\u00e4 kertaa seuraamassa lasteni vanhojen tanssia. Biologisten…<\/p>\n","protected":false},"author":157,"featured_media":3776973,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/114\/2020\/02\/klimkin.jpg","blog_id":114},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/114\/2020\/02\/klimkin.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/posts\/3664388"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/users\/157"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/comments?post=3664388"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/posts\/3664388\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/media\/3776973"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/media?parent=3664388"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/categories?post=3664388"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/tags?post=3664388"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}