![\"hoyhen.png\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/114\/2019\/04\/hoyhen.png\")
<\/p>\n<\/p>\n
Kuolemalle on olemassa kasap\u00e4in kiertoilmaisuja. Se kertonee meid\u00e4n ihmisten tarpeesta yritt\u00e4\u00e4 kiert\u00e4\u00e4 kuolema kaukaa. Erityisesti kuolemalta ja sit\u00e4 koskevilta keskusteluilta yritet\u00e4\u00e4n usein suojella lapsia ja nuoria. Joskus voi k\u00e4yd\u00e4 niin, ett\u00e4 kuolemasta ei puhuta lapsen kanssa edes silloin, kun kuolema on jo l\u00e4hes kotiovella. T\u00e4ll\u00f6in lapsi voi menett\u00e4\u00e4 jotakin, mihin h\u00e4nell\u00e4 on l\u00e4hiomaisena t\u00e4ysi oikeus: valmistautumismahdollisuuden l\u00e4heisen kuolemaan.<\/p>\n
Lasta ei voi suojella kuolemalta. Ensimm\u00e4isten kuolemaa k\u00e4sittelevien keskustelujen lapsen kanssa ei tulisi ajoittua menetystilanteisiin vaan ennakoivasti. Lapsi saa perusedellytyksi\u00e4 kuoleman kohtaamiseen, kun h\u00e4n saa tietoa kuolemasta ja kuolemisesta arkensa keskell\u00e4. Lapsen kanssa voi k\u00e4yd\u00e4 hautausmaalla, h\u00e4nelle voi kertoa jo kuolleiden l\u00e4heisten el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja kuolemasta. Lapsen voi ottaa mukaan hautajaisiin ja h\u00e4nen kanssaan voi keskustella kuolemasta. Kaikki perhett\u00e4 kohtaavat menetykset, vaikkapa lemmikkihiiren kuolema,\u00a0ovat my\u00f6s mahdollisuus auttaa lasta kohtaamaan kuolema osana el\u00e4m\u00e4n kiertokulkua. Pienist\u00e4 menetyksist\u00e4 puhuminen my\u00f6s valmentaa kohtaamaan my\u00f6hempi\u00e4 suurempia menetyksi\u00e4.<\/p>\n
\nEnsimm\u00e4isten kuolemaa k\u00e4sittelevien keskustelujen lapsen kanssa ei tulisi ajoittua menetystilanteisiin vaan ennakoivasti<\/p>\n<\/blockquote>\n
Kuolemaa ei tulisi erist\u00e4\u00e4 pois lapsen maailmasta \u2013 toisaalta sill\u00e4 ei tulisi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 lapsen maailmaa. Keskustelun tulee olla turvallista. Olennaista turvallisuuden rakentumisessa on se, ett\u00e4 lapsi ei j\u00e4\u00e4 yksin keskustelun her\u00e4tt\u00e4mien ajatusten, tunteiden ja kysymysten kanssa. Tarvitaan aikuisen rauhoittavaa l\u00e4sn\u00e4oloa ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 vastata lapsen kysymyksiin. Senkin aikuinen voi kertoa, ettei tied\u00e4 kaikkea; ett\u00e4 kuolema on loppujen lopuksi mysteeri meille kaikille. Kuolemalla ei tulisi koskaan pelotella. Monella vanhemmalla on oma ajatuksensa siit\u00e4, onko el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeen. On taito kertoa omasta n\u00e4kemyksest\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4en samalla lapselle tilaa muodostaa ajan kanssa oma n\u00e4kemyksens\u00e4.<\/p>\n
Voisiko koulu tarjota opetusta kuolemasta?<\/strong><\/p>\n
Kuolemasta puhuminen lapsen kanssa ei vaadi sellaisia erityistaitoja, ett\u00e4 siihen pystyisi vain asiantuntija. Usein oma vanhempi tai muu tuttu ja turvallinen aikuinen on lapselle riitt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4 keskustelukumppani my\u00f6s kuoleman kysymyksiss\u00e4. T\u00e4llainen keskustelukumppanuus onnistuu, jos aikuinen on riitt\u00e4v\u00e4n sinut itse kuolevaisuuden kanssa. Mik\u00e4li aikuisen oma suhde kuolemaan on vaikea, voi tehd\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 etsi\u00e4\u00a0tukea itselleen asian pohtimiseen.<\/p>\n
Joissakin maissa tarjotaan kuolemaan liittyv\u00e4\u00e4 kasvatusta osana kouluopetusta. Lapset saavat tietoa esimerkiksi kuolintavoista, siit\u00e4, mit\u00e4 ruumiille tapahtuu kuoleman j\u00e4lkeen, hautajaisista, surusta ja lohduttamisesta. Koulut, jotka t\u00e4llaista opetusta tarjoavat, ovat muita parempia surevien lasten auttamisessa.\u00a0 Tarvittaisiinko t\u00e4llaista opetusta my\u00f6s Suomessa? Koulut voisivat tukea t\u00e4lt\u00e4 osin vanhempien kasvatusteht\u00e4v\u00e4\u00e4 ja vahvistaa samalla kouluyhteis\u00f6n valmiuksia surevan kohtaamiseen.<\/p>\n
Mit\u00e4 lapselle sitten tulisi opettaa kuolemasta? Aloittaa voi sen selitt\u00e4misell\u00e4, ett\u00e4 kaikki el\u00e4v\u00e4t olennot kuolevat. Esimerkkein\u00e4 voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vaikkapa hy\u00f6nteisi\u00e4. On hyv\u00e4 tuoda esille, ett\u00e4 kuolema ei ole rangaistus eik\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n syy.\u00a0 Lapsen on opittava ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kolme asiaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseen, mit\u00e4 kuolema on.\u00a0 N\u00e4iden\u00a0teemojen tulisi toistua lapsen kanssa k\u00e4yt\u00e4viss\u00e4 keskusteluissa lapsen kasvaessa.<\/p>\n
1. Kuolema on universaali, kaikki elollinen kuolee hy\u00f6nteisist\u00e4 ihmisiin.<\/p>\n
2. Kuolema on pysyv\u00e4 ja peruuttamaton. Toivominen, hyv\u00e4 k\u00e4yt\u00f6s tai muu vastaava ei tuo kuollutta takaisin.<\/p>\n
3. Kuolleet eiv\u00e4t voi tuntea en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, esimerkiksi kylm\u00e4\u00e4, kipua tai pelkoa.<\/p>\n
Muistan, kuinka lapsena j\u00e4rjestimme h\u00e4m\u00e4h\u00e4kille komeat hautajaiset. Taisin toimia niiss\u00e4 pappina. Laskin haudan lepoon my\u00f6s kuolleen sammakon, jonka haudalle askartelin muistolauseen: vain tuuli k\u00e4y h\u00e4nen ylitseen, eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 en\u00e4\u00e4 ole. Harmi, ett\u00e4 is\u00e4ni ajoi ep\u00e4huomiossa sen ylitse ruohonleikkurilla jo samana iltana. K\u00e4vin usein lapsena \u00e4idin kanssa hautausmaalla, varsinkin kes\u00e4isin. Vanhemmat kertoivat kuolleesta ukistani, joka oli itkenyt liikutuksesta n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isen kerran minut. He kertoivat my\u00f6s siit\u00e4, millainen oli ollut ukkini viimeinen matka sairaalaan.\u00a0 Olin jo varhain perheeni mukana is\u00e4ni serkun hautajaisissa. En muista yksityiskohtia mutta muistan surun ilmapiirin. Kun mummini kuoli ollessani alakouluik\u00e4inen, minulla oli jo monta kosketusta kuolemaan. Ei se suojannut surulta, mutta antoi valmiuksia ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 niin se vain on.\u00a0Jokainen omalla vuorollaan.<\/p>\n
Terveisin Piia Nurhonen<\/p>\n