{"id":3423442,"date":"2019-03-26T08:04:05","date_gmt":"2019-03-26T06:04:05","guid":{"rendered":"http:\/\/3423442"},"modified":"2019-03-26T08:04:05","modified_gmt":"2019-03-26T06:04:05","slug":"suru-oli-avannut-sisalle-kuilun","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/suru-oli-avannut-sisalle-kuilun\/","title":{"rendered":"&#8220;Suru oli avannut sis\u00e4lle kuilun&#8221;"},"content":{"rendered":"<p><img decoding=\"async\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/114\/2019\/03\/54517721_10218360903161706_5674417947167162368_n.jpg\" alt=\"54517721_10218360903161706_5674417947167162368_n.jpg\"><\/p>\n<p>Oli vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 Aava sanoi. Tai paljonko kello oli. Sara huomasi tuntevansa kuin unessa pudotessa, silloin kun l\u00e4htee h\u00e4tk\u00e4ht\u00e4en alasp\u00e4in. T\u00e4st\u00e4 ei vaan voinut her\u00e4t\u00e4. Kun kukat oli laskettu is\u00e4n haudalle, suru oli avannut sis\u00e4lle kuilun. Se ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n vet\u00e4nyt l\u00e4heist\u00e4 pois, vaan sekoitti ajan ja paikan, vy\u00f6rytti kuvia ja tunteita koko el\u00e4m\u00e4n voimalla.\u00a0<\/p>\n<p>Kyll\u00e4 se t\u00e4st\u00e4, parkkipaikka on tuolla, k\u00e4\u00e4nnyn vasemmalle. H\u00e4n laski omaa tihe\u00e4\u00e4 hengityst\u00e4\u00e4n kuin ikkunassa odottava lapsi. Siis sekin tunne mukana: pettymyksen sekainen yksin\u00e4isyys, p\u00f6yd\u00e4lle levitetyt v\u00e4rit ja paperit iltap\u00e4iv\u00e4n harmaassa valossa, kun kukaan ei tullut vaikka kello mittasi jo my\u00f6h\u00e4stymist\u00e4. Itku kysyi kurkussa, onko minut unohdettu.<\/p>\n<blockquote>\n<p>Ristiriitaista oli ollut el\u00e4m\u00e4kin, nyt yhdelt\u00e4 osalta valmiiksi tullut.<\/p>\n<\/blockquote>\n<p>Aava juoksi veljens\u00e4 luo. Uittivat kukkalaitteesta irronnutta neilikkaa l\u00e4t\u00e4k\u00f6ss\u00e4. Ja nauroivat, kutsuivat sill\u00e4 hetkeksi t\u00e4h\u00e4n hetkeen. Ihan kuin is\u00e4 ovesta tultuaan, valmiina hupsuttelemalla pyyhkim\u00e4\u00e4n huolet heilt\u00e4 toisilta. Rakkautta ja luottamusta Sara mietti. Is\u00e4ns\u00e4 lapsena h\u00e4n tiesi ensimm\u00e4isen olleen totta vaikka toinen joskus olikin joutunut koetukseen. Ihmek\u00f6 se, jos surun kuilussa kulki monenlaista. Se kutsui kauneimpiin muistoihin ja painajaismaisiin pelkoihin:\u00a0 pysytk\u00f6 varmasti vieress\u00e4ni? Ristiriitainen oli ollut el\u00e4m\u00e4kin, nyt yhdelt\u00e4 osalta valmiiksi tullut. Muistot varmaan j\u00e4rjestyv\u00e4t uudelleen.<\/p>\n<p>Juuri nyt riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 hengitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 uskaltaa olla kuin unessa. Ehk\u00e4 surussa on kuin unessa, ehk\u00e4 se on unta enemm\u00e4n kuin totta. Ajatella ehtii my\u00f6hemmin, mietti rationaalinen Sara, Nyt viel\u00e4 etsin is\u00e4\u00e4 t\u00e4st\u00e4 joukosta ja palelen kummallisesti sis\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in. Tulisi aika muistella yhteisi\u00e4 kokemuksia, kuunnella toisia ja oppia el\u00e4m\u00e4\u00e4 pintaa syvemm\u00e4lt\u00e4. Eik\u00e4 t\u00e4t\u00e4 voi tiet\u00e4\u00e4 itsen ulkopuolelta, ei edes siit\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 Mari Pulkkisen tutkimuksesta, jonka Sara oli kuolemaa ennakoiden lukenut is\u00e4n sairastaessa. <a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/www.jalkijaa.fi\/\">(https:\/\/www.jalkijaa.fi\/)<span>.<\/span><\/a><\/p>\n<p><span>Ei t\u00e4llaista voinut el\u00e4\u00e4 kuin olemalla alttiina, jossain entisen ja uuden\u00a0 rajalla. &#8220;Soudatko sin\u00e4, jos min\u00e4 kalastan kes\u00e4ll\u00e4 ukin katiskalla&#8221;, kysyi Aava. Tyt\u00f6n silmist\u00e4 Sara n\u00e4ki yht\u00e4aikaa kaipauksen ja tulevan kes\u00e4n. &#8220;Kyll\u00e4 soudan&#8221;, h\u00e4n lupasi. Ja ajatus teki haikean hyv\u00e4\u00e4, tuttu j\u00e4rvi v\u00e4lkehti mieless\u00e4 yhteytt\u00e4.<\/span><\/p>\n<h3><span>Terveisin Anna-Riitta Pellikka<\/span><\/h3>\n<p>\u00a0<\/p>\n<p>\u00a0<\/p>\n<p>\u00a0<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Oli vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 Aava sanoi. Tai paljonko kello oli. Sara huomasi&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":28,"featured_media":3521674,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[171,215,216,73,179],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/114\/2019\/03\/54517721_10218360903161706_5674417947167162368_n.jpg","blog_id":114},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/114\/2019\/03\/54517721_10218360903161706_5674417947167162368_n.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/posts\/3423442"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/users\/28"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/comments?post=3423442"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/posts\/3423442\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/media\/3521674"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/media?parent=3423442"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/categories?post=3423442"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/tags?post=3423442"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}