![\"patsas1.jpeg\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/114\/2018\/11\/patsas1.jpeg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Miksi meid\u00e4n on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 viel\u00e4 aikuisenakin yritt\u00e4\u00e4 voittaa vanhempiemme rakkaus? Silloinkin, kun jo tuhat kertaa olemme joutuneet toteamaan t\u00e4m\u00e4n olevan enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n mahdotonta.<\/p>\n
Monen aikuisen el\u00e4m\u00e4 suistuu kerta toisensa j\u00e4lkeen raiteiltaan omien vanhempien kanssa vietetyn ajan j\u00e4lkeen. \u201dSain osakseni vain neuvoja, arvostelua ja kritiikki\u00e4, en kaipaamaani hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4.\u201d \u201dJ\u00e4in vaille sit\u00e4 huolenpitoa, jota kaipasin.\u201d \u201dVanhempani eiv\u00e4t tunteneet ylpeytt\u00e4 saavutuksistani ja j\u00e4in vaille heid\u00e4n ihailuaan.\u201d<\/em> Monet pienten lasten is\u00e4t ja \u00e4idit ovat kiitollisia isovanhemmilta saadusta lastenhoitoavusta. Samalla sisimm\u00e4ss\u00e4 l\u00e4ik\u00e4ht\u00e4\u00e4 surua, kun he katsovat omien vanhempiensa v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 ja l\u00e4mmint\u00e4 suhtautumista lastenlapsiinsa. \u201dItse olen j\u00e4\u00e4nyt tuosta paitsi\u201d, moni tuumii.<\/p>\n I\u00e4n my\u00f6t\u00e4 olen tajunnut selvemmin, miten paljon vanhemmat vaikuttavat meihin. Suurin osa meist\u00e4 viett\u00e4\u00e4 saman katon alla vanhempiensa kanssa parikymment\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 elinvuottaan. Siksi psyykkinen maailmamme on rakentunut pitk\u00e4lti suhteessa heihin. Omanarvontunteemme on sidoksissa siihen tapaan, jolla vanhempamme ovat meit\u00e4 kohdelleet. Lapsena meille rakentuu mieleemme sis\u00e4inen malli siit\u00e4, miten muut suhtautuvat meihin. Mit\u00e4 muilta ihmisilt\u00e4 voi odottaa? Ovatko toiveemme ja tarpeemme muille merkityksellisi\u00e4? Olenko min\u00e4 ihmisen\u00e4 rakkauden arvoinen?<\/p>\n Valitettavan moni aikuinen kantaa sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n vanhemmilta sis\u00e4istetty\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4, joka sanoo, etten riit\u00e4, olen pettymys, saamaton.<\/p>\n<\/blockquote>\n Aikuisenakin on vaikeaa el\u00e4\u00e4 tyytyv\u00e4isen\u00e4, jos vanhemmat eiv\u00e4t tunnu olevan samalla puolella minun kanssani. Jos ei\u00a0voi luottaa siihen, ett\u00e4 riit\u00e4n vanhemmilleni, voinko kukaan mukaan kelpuuttaa minua? Voinko oikeasti olla arvokas ihminen, jos edes vanhempani eiv\u00e4t kohtele minua arvokkaasti ja hyvin? On hyvin turvatonta ajatella, etten kelpaisi niille ihmisille, joista olen syntynyt. Valitettavan moni aikuinen kantaa sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n vanhemmilta sis\u00e4istetty\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4, joka sanoo, etten riit\u00e4, olen pettymys, saamaton, jonkun sis\u00e4inen \u00e4\u00e4ni v\u00e4itt\u00e4\u00e4 pahaksi ja perustavalla tavalla vialliseksi ihmiseksi. T\u00e4llaiset kokemukset ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t paljon ahdistusta ja masennusta.<\/p>\n Uskon muutokseen, psykoterapeuttina on suorastaan pakko. Muuten koko psykoterapiaty\u00f6lt\u00e4 putoaisi pohja pois. Terapiassa on paljolti kysymys suhteestamme toivoon. Toivoon siit\u00e4, ett\u00e4 oli l\u00e4ht\u00f6kohtamme mitk\u00e4 tahansa, muutos parempaan on mahdollinen. Hyviss\u00e4 ihmissuhteissa \u2013 millainen terapiasuhdekin parhaimmillaan on \u2013 meid\u00e4n on mahdollista muuttaa ehdottomalta tuntuvat totuudet itsest\u00e4mme ep\u00e4ilyksen alaisiksi. Sama asia voi tietenkin toteutua rakastavassa pari- tai yst\u00e4vyssuhteessa, jossa joku v\u00e4litt\u00e4\u00e4 meist\u00e4 juuri sellaisena kuin olemme. Toimivat ihmissuhteet saavat aikaan meiss\u00e4 rakkauden tuomaa l\u00e4mp\u00f6\u00e4.<\/p>\n Rakkauden m\u00e4\u00e4r\u00e4 ei ole onneksi mik\u00e4\u00e4n nollasummapeli, se ei lopu kesken. Siksi sit\u00e4 kannattaa etsi\u00e4, vaikkei aina olisi varma tiet\u00e4\u00e4k\u00f6, mit\u00e4 tai mist\u00e4 etsi\u00e4. Mutta rakkautta ei kannata loputtomasti etsi\u00e4 sielt\u00e4, mist\u00e4 sen l\u00f6ytyminen on kohtuuttoman vaikeaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Miksi meid\u00e4n on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 viel\u00e4 aikuisenakin yritt\u00e4\u00e4 voittaa vanhempiemme rakkaus? Silloinkin, kun…<\/p>\n","protected":false},"author":28,"featured_media":3449881,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[93,117,5],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/114\/2018\/11\/patsas1.jpeg","blog_id":114},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/114\/2018\/11\/patsas1.jpeg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/posts\/3325297"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/users\/28"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/comments?post=3325297"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/posts\/3325297\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/media\/3449881"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/media?parent=3325297"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/categories?post=3325297"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/tags?post=3325297"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}\n