{"id":3200500,"date":"2018-07-31T06:04:11","date_gmt":"2018-07-31T03:04:11","guid":{"rendered":"http:\/\/3200500"},"modified":"2018-07-31T06:04:11","modified_gmt":"2018-07-31T03:04:11","slug":"ilman-minuutta-ei-ole-meita","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/ilman-minuutta-ei-ole-meita\/","title":{"rendered":"Ilman minuutta ei ole meit\u00e4"},"content":{"rendered":"

\"sekakoira.jpg\"<\/p>\n

\u00a0<\/p>\n

Anna kun m\u00e4 kerrankin selit\u00e4n.
Se joka ei ole viel\u00e4 min\u00e4
sen on mahdotonta olla me.
Se ei voi kiinty\u00e4 toiseen
kun se ei ole kiintynyt itseens\u00e4.
Se ei voi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 suuria ympyr\u00f6it\u00e4
kun se sekoaa pieniss\u00e4kin.
Sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 l\u00e4hesty\u00e4 sen omilla ehdoilla.
Kaikki muu pel\u00e4stytt\u00e4\u00e4 ja suistaa sen raiteilta
Kun se vihdoin sanoo nimens\u00e4 ja min\u00e4,
Se on saavutus ja semmoisena vaikea l\u00e4ksy.
Se toistelee nime\u00e4\u00e4n ja innostuu siit\u00e4.
Sen pit\u00e4\u00e4 saada tottua olemaan joku.
Ei se muuten opi n\u00e4kem\u00e4\u00e4n joitakin ja muita.<\/p>\n

Arja Tiainen <\/em><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 runo tuli vastaani, kun etsin runoja edelliseen kirjoitukseeni. Just noin, ajattelin.\u00a0Oiva kuvaus hyv\u00e4n\u00a0parisuhteen perusvaatimuksesta, itsens\u00e4 tuntemisesta tai itsen\u00e4 kasvamisesta, itsekseen tulemisesta. Jotta voisi olla me t\u00e4ytyy ensin olla min\u00e4. Ja jotta “me” voisi el\u00e4\u00e4 ja voida hyvin, “min\u00e4n” t\u00e4ytyy voida kasvaa ja muuttua el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Juha ja Helena ovat omissa kirjoituksissaan l\u00e4hestyneet t\u00e4t\u00e4 samaa teemaa mielenkiintoisesti:<\/p>\n

Juhan kirjoituksessa\u00a0 <\/a>“Kuka sin\u00e4 olet?”\u00a0<\/a> <\/em>todetaan minuudesta mm. n\u00e4in: “Toisen tunteminen asettuu mielenkiintoiseen valoon, kun ajattelee sit\u00e4, ett\u00e4 monien ihmisten omassa itsetuntemuksessa olisi toivomisen varaa. Kuinka hyvin pystymme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4mme kokonaiskuvan ja ymm\u00e4rr\u00e4mme, miksi ajattelemme ja toimimme niin kuin teemme?”<\/em><\/p>\n

Ja Helenan “Jotkut l\u00e4htev\u00e4t toteutuakseen, jotkut paetakseen”<\/a> jutussa\u00a0muistutetaan:\u00a0\u00a0”\u00a0Uhmaik\u00e4 ja murrosik\u00e4 ovat t\u00e4rkeit\u00e4 tottelemattomuusvaiheita, jolloin etsimme omia \u00e4\u00e4riviivojamme. T\u00e4ll\u00f6in tutkimme sit\u00e4, miten voimme itsen\u00e4isty\u00e4 ja\u00a0tulla n\u00e4kyv\u00e4ksi siin\u00e4 perheyhteis\u00f6ss\u00e4, jossa el\u00e4mme. Jos n\u00e4m\u00e4 prosessit j\u00e4\u00e4v\u00e4t kesken, ne aktivoituvat uudelleen my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, usein juuri parisuhteessa<\/em>.<\/p>\n

Monesti\u00a0sanotaan, ett\u00e4 tulemme menneeksi “huonon” vanhempamme kaltaisen ihmisen kanssa yhteen, koska suhde on tutun oloinen, vaikka ehk\u00e4 hankalakin. No joo, joskus voi olla n\u00e4inkin. Mutta ajattelen, ett\u00e4 useammin kyse on siit\u00e4, ett\u00e4 oltuamme jonkun aikaa suhteessa asetamme <\/em><\/strong>kumppanimme vanhemman tai jonkun muun hankalan l\u00e4heisen ihmisen\u00a0rooliin voidaksemme saattaa loppuun kesken j\u00e4\u00e4neen itsen\u00e4istymisprosessimme, kesken j\u00e4\u00e4neen\u00a0itseksi tulemisemme. Ja sitten kun tunteemme k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t teoiksi, niin kuin ne\u00a0parisuhteessa tekev\u00e4t, niin hankaluudet ovat k\u00e4sill\u00e4. Tunteen teoiksi muuttumisella tarkoitan mm. sit\u00e4, ett\u00e4 itsens\u00e4 yksin\u00e4iseksi tunteva pyrkii ripustautumaan ja luomaan takertuvan ja omistavan parisuhteen. Tai sis\u00e4isesti vihainen on my\u00f6s parisuhteessaan vihainen.<\/p>\n

\n

Niin kauan kuin ei tunne omia haavojaan ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voi n\u00e4hd\u00e4 toista omana itsen\u00e4\u00e4n, h\u00e4nen\u00e4.<\/p>\n<\/blockquote>\n

Ja mit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n ymm\u00e4rr\u00e4mme itse\u00e4mme sen varmemmin muutamme sis\u00e4iset tunteemme teoiksi l\u00e4heisiss\u00e4 suhteissamme, erityisesti parisuhteessa. Sellaisessa parisuhteessa sitten molemmat voivat huonosti. Se, joka asettaa toisen keskenj\u00e4\u00e4neeseen roolin ihmettelee, ett\u00e4 kuinka tuo ihminen on tuollaiseksi muuttunut. Meninkin ihan v\u00e4\u00e4r\u00e4n ihmisen kanssa yhteen. Ja se, joka tulee itselle\u00a0outoon rooliin asetetuksi ihmettelee, ett\u00e4 miksi min\u00e4 n\u00e4in k\u00e4ytt\u00e4ydyn. Tai miksi tuo toinen ajattelee minusta noin, enh\u00e4n min\u00e4 niin ajattele tai tunne. Sill\u00e4 niin kauan kuin ei tunne omia haavojaan ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voi n\u00e4hd\u00e4 toista omana itsen\u00e4\u00e4n, h\u00e4nen\u00e4. Arjessa t\u00e4m\u00e4 voi tarkoittaa\u00a0esimerkiksi sellaista, ett\u00e4 kun toinen lukee keskittyneesti ilta illan j\u00e4lkeen j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 dekkaria, toinen luulee, ett\u00e4 h\u00e4n ei rakasta en\u00e4\u00e4 eik\u00e4 halua olla kanssani! Vaikka toinen on vain kirjan tarinaan koukussa.<\/p>\n

\n

\u00a0Molemmat parisuhteessa oppivat\u00a0yh\u00e4 enemm\u00e4n\u00a0yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n riippumattomuuden ja syv\u00e4n keskin\u00e4isen riippuvuuden tasapainoa.<\/p>\n<\/blockquote>\n

L\u00e4hes kaikissa parisuhteissa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n myrskyis\u00e4sti erillistymisvaihe tai, jos suhde saa kest\u00e4\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4n kauan, erillistymisvaiheita. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa tapahtuvat my\u00f6s useimmat erot. Bruce Fischer<\/strong>, amerikkalainen psykologi, joka el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n k\u00e4ytti erityisen paljon aikaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseen ihmisten parisuhteita, kuvaa erokirjallisuuden klassikkoteoksessa J\u00e4lleenrakennus<\/em> erillistymist\u00e4 identiteettikriisin\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 aikuiseksi kasvamisessa h\u00e4n n\u00e4kee kolme vaihetta: kuori, kapina ja rakkaus. Kuorivaiheessa pyrimme miellytt\u00e4m\u00e4\u00e4n toista, usein melko pakonomaisesti, jotta saisimme sit\u00e4 mit\u00e4 tarvitsemme: rakkautta,\u00a0hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4 ja\u00a0ihailua.\u00a0T\u00e4ll\u00e4 tavoin\u00a0kesken j\u00e4\u00e4neet itsen\u00e4istymisprosessimme k\u00e4ynnistyv\u00e4t uudelleen ja “vanha minuus” alkaa kirist\u00e4\u00e4. Ja silloin\u00a0v\u00e4h\u00e4n niin kuin k\u00e4\u00e4rme luo nahkansa, my\u00f6s minuuden t\u00e4ytyy kasvaakseen aika ajoin luoda uutta, tottua olemaan jotakin uudenlaista: vanhempi tai uusi\u00a0ammattilainen ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n\u00a0tai ihan vaan 30-kymppinen, 40-kymppinen, 50-kymppinen. Seuraa v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kapinavaihe, jossa sitten voi synty\u00e4 kaikenlaista ennustamatonta ja usein hyvinkin itsekeskeist\u00e4 k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Kapinavaiheessa eron riski on suuri. Erityisesti, jos tulee aloittaneeksi sivusuhteen itsen\u00e4isty\u00e4kseen lis\u00e4\u00e4 tai paetakseen oman el\u00e4m\u00e4n vaikeita tunteita, joiden k\u00e4sittely tuntuu\u00a0mahdottomalta.\u00a0Mutta omaksi\u00a0itsekseen kasvamisen ei tarvitse johtaa rakkauden raunioille. P\u00e4invastoin. T\u00e4llaisen kapinavaiheen j\u00e4lkeen voi tulla syvemm\u00e4n\u00a0rakkauden vaihe, jolloin molemmat parisuhteessa oppivat\u00a0yh\u00e4 enemm\u00e4n\u00a0yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n riippumattomuuden ja syv\u00e4n keskin\u00e4isen riippuvuuden tasapainoa. Sill\u00e4 ihminen kyll\u00e4 tarvitsee toista ihmist\u00e4.<\/p>\n

Viisautta on, jos parisuhteessa kumpikin pystyy olemaan vastuussa omasta onnellisuudestaan ja oppii \u00a0tuntemaan itse\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n.\u00a0 Kyll\u00e4 hyv\u00e4ss\u00e4\u00a0parisuhteessa tietenkin my\u00f6s kasvaa enemm\u00e4n omaksi itsekseen, kunhan on olemassa riitt\u00e4v\u00e4sti tilaa kasvaa. Tunteiden muuttumisella teoiksi on my\u00f6s positiivinen puolensa: jos on onnellinen, luottaa itseens\u00e4 ja tuntee itsens\u00e4 rakastetuksi, on toki\u00a0my\u00f6s parisuhteessa ilmaistakseen n\u00e4it\u00e4 tunteita toiselle – ja itselleen.<\/p>\n

Kes\u00e4isen rakkauden terveisin, Mari Kinnunen<\/h3>\n

\u00a0<\/p>\n

\u00a0<\/p>\n

\u00a0<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u00a0 Anna kun m\u00e4 kerrankin selit\u00e4n.Se joka ei ole viel\u00e4 min\u00e4sen on…<\/p>\n","protected":false},"author":162,"featured_media":3366952,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[17,28,42,14,9],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/114\/2018\/06\/sekakoira.jpg","blog_id":114},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/114\/2018\/06\/sekakoira.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/posts\/3200500"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/users\/162"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/comments?post=3200500"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/posts\/3200500\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/media\/3366952"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/media?parent=3200500"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/categories?post=3200500"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/tags?post=3200500"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}