![\"kakku_4.jpg\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/114\/2018\/05\/kakku_4.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Puolituttu kollega istui keitti\u00f6ss\u00e4ni ja hyssytti syliss\u00e4\u00e4n minun ensimm\u00e4ist\u00e4 vauvaani, jota rakastin ja pelk\u00e4sin.<\/p>\n
Olin yst\u00e4v\u00e4piirini ensimm\u00e4isi\u00e4 \u00e4itej\u00e4. Yksi oli tosin saanut lapsen jo ennen t\u00e4ysi-ik\u00e4isyytt\u00e4, mutta siin\u00e4, miss\u00e4 h\u00e4n otti vauvael\u00e4m\u00e4n haltuunsa juurevasti ja luontevin ottein kuin \u00e4idiksi syntyneen\u00e4, min\u00e4 yll\u00e4tyin uuden sitoumukseni kaikkinielevyydest\u00e4. Elin nuorena opiskelijana hyvin vapaata el\u00e4m\u00e4nvaihetta, ja vaikka lapsi oli suunniteltu, tajusin, etten ollut tiennyt, mit\u00e4 tilasin. En ollut pullantuoksuinen \u00e4iti. Olin itsek\u00e4s, oman el\u00e4m\u00e4ni katoamista vastusteleva \u00e4iti.\u00a0<\/p>\n
Vastasyntynyt oli mykist\u00e4v\u00e4n t\u00e4ydellinen ja kaunis. Rakkaus ja kiitollisuus hy\u00f6kyiv\u00e4t oksitosiinivirtana ylitseni. Mutta miten t\u00e4m\u00e4n olennon kanssa kului toimia?\u00a0En ollut ikin\u00e4 hoitanut vauvoja, h\u00e4din tuskin edes pit\u00e4nyt sellaista syliss\u00e4ni.\u00a0Olin huono \u00e4iti, kun en\u00a0 osannut rauhoittaa itkev\u00e4\u00e4 vauvaani. Hei, miss\u00e4 on t\u00e4m\u00e4n k\u00e4ytt\u00f6ohje?<\/p>\n
Vaikeimmalta tuntui olla koko ajan sidottu vauvaan. Roskapussin vieminen nostatti villin vapaudentunteen. Suljin oven takanani ja olin minuutin ajan ihan vain itseni.\u00a0Illalla t\u00f6ist\u00e4 tuleva puoliso sai\u00a0nanosekunnissa lapsen syliins\u00e4, kun \u00e4iti l\u00e4hti lenkille.<\/p>\n
Sain onnitteluita ja kukkia. Kertasin synnytyskokemusta kokeneiden \u00e4itien kanssa. Joku, jonka muistoja aika jo kultasi, kommentoi, \u00a0ett\u00e4 nyt se kaikki vaiva on onneksi takana ja edess\u00e4 on vain ihanuutta. Tiesinh\u00e4n min\u00e4 ett\u00e4 niin kuuluisi kokea, mutta\u00a0silti v\u00e4sytti. Puhuttiin kolmen kuukauden koliikista. Kolme kuukautta kuulosti kolmelta vuodelta. Uudessa roolissa oli muutenkin opettelemista.<\/p>\n
\n\u00a0Ihan noloa, kun kaikki toiveeni ovat k\u00e4yneet toteen ja kehtaan valittaa.\u00a0<\/p>\n<\/blockquote>\n
Kerran ovelleni\u00a0piipahti kollega ihan ammattiasioissa. Kahden\u00a0lapsen \u00e4iti, sen tiesin, vaikka emme l\u00e4hemmin tunteneetkaan toisiamme. H\u00e4n kyseli kuulumisia ja tulin kertoneeksi, ett\u00e4 v\u00e4h\u00e4n on pallo hukassa. H\u00e4vett\u00e4\u00e4, kun se on hukassa, vaikka el\u00e4n el\u00e4m\u00e4ni ihaninta aikaa.\u00a0Ihan noloa, kun kaikki toiveeni ovat k\u00e4yneet toteen ja kehtaan valittaa. Baby blues.<\/p>\n
Kollega istahti alas, otti\u00a0lapseni syliins\u00e4 ja hyssytelless\u00e4\u00e4n sit\u00e4 alkoi kertoa omista vauvaperhevuosistaan. Oli\u00a0alussa pel\u00e4nnyt, ett\u00e4 vauva her\u00e4isi ennen puolison kotiin tuloa, koska ei osannut yksin rauhoittaa sit\u00e4. Oli ollut avuton ja v\u00e4synyt. Oli tuntenut olonsa sidotuksi. H\u00e4n oli tuntenut kaikkea sit\u00e4, mit\u00e4 min\u00e4kin ja n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n selvinnyt siit\u00e4.<\/p>\n
Lause lauseelta\u00a0vahvistuin ja koin itseni\u00a0normaalimmaksi. \u00c4itiyteen saisi kasvaa. Sit\u00e4 saisi opetella omalla tavallaan\u00a0eik\u00e4 tarvinnutkaan olla valmis.\u00a0<\/p>\n
Tuolloin taisi olla kes\u00e4, mutta min\u00e4 koin\u00a0kev\u00e4tt\u00e4 ja \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4\u00e4. Sain toiselta \u00e4idilt\u00e4 lahjaksi\u00a0luvan tuntea juuri niin kuin tunnen ja olla, mit\u00e4 olen. Kului kai\u00a0vuosia ennen kuin kerroin kollegalle, nyt yst\u00e4v\u00e4lleni,\u00a0ett\u00e4 keitti\u00f6ss\u00e4ni oli kerran k\u00e4ynyt enkeli h\u00e4nen hahmossaan.<\/p>\n
Hyv\u00e4\u00e4 \u00c4itienp\u00e4iv\u00e4\u00e4 sinulle, oman lapsesi maailman paras \u00e4iti!<\/p>\n
P\u00e4ivi Stelin-Valkama<\/h3>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Puolituttu kollega istui keitti\u00f6ss\u00e4ni ja hyssytti syliss\u00e4\u00e4n minun ensimm\u00e4ist\u00e4 vauvaani, jota rakastin…<\/p>\n","protected":false},"author":161,"featured_media":3282640,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[28,140,100,24],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/114\/2018\/05\/kakku_4.jpg","blog_id":114},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/114\/2018\/05\/kakku_4.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/posts\/3164504"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/users\/161"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/comments?post=3164504"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/posts\/3164504\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/media\/3282640"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/media?parent=3164504"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/categories?post=3164504"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-ammattilaiset\/api\/wp\/v2\/tags?post=3164504"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}