![\"perhepotretti.jpeg\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/114\/2018\/03\/perhepotretti.jpeg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Muistan selv\u00e4sti sen hetken, jolloin sukelsin nelj\u00e4nkympin kriisiin. Olin juuri saanut postitse todistuksen siit\u00e4, ett\u00e4 terveysviranomaiset my\u00f6nt\u00e4v\u00e4t minulle oikeuden k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 psykoterapeutin ammattinimikett\u00e4. Psykoterapeutin tutkinto oli vaatinut nelj\u00e4n vuoden tiiviit opinnot t\u00f6iden ohessa. Ilon sijasta tunsin yll\u00e4tykseksi tyhjyytt\u00e4: mik\u00e4\u00e4n ei oikeasti tuntunut muuttuneen. Todistus kourassa tunsin hyvin voimakkaasti, etten ole saanut el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 aikaiseksi. Olin syv\u00e4sti pettynyt itseeni.\u00a0<\/p>\n
Aluksi en ymm\u00e4rt\u00e4nyt, mit\u00e4 minulle oli tapahtumassa. Mist\u00e4 kaikki kielteiset ajatukset ja tunteet oikein kumpusivat? Pitk\u00e4llisen itsetutkistelun j\u00e4lkeen minulle alkoi voimistua mielikuva tammikuisista syntym\u00e4p\u00e4ivist\u00e4, joita vietimme yhdess\u00e4 is\u00e4ni kanssa. Min\u00e4 olin yhdeks\u00e4n ja is\u00e4 nelj\u00e4kymment\u00e4. Juhlat olivat prameat ja ihmiset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa. Muistan, kuinka vanhin set\u00e4ni piti puheen is\u00e4lleni ja antoi suvun yhteisen\u00e4 lahjana kultakellon. 1980-luvun alussa nelj\u00e4kymment\u00e4 taisi olla jotain ihan muuta, kuin vuonna 2012!<\/p>\n
\nTajusin, ett\u00e4 olin t\u00e4ysin tiedostamatta verrannut omaa ja is\u00e4ni el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja aikaansaannoksia. Is\u00e4n el\u00e4m\u00e4 toimi mittatikkuna sille, mit\u00e4 olisi pit\u00e4nyt olla.<\/p>\n<\/blockquote>\n
Miksi juuri t\u00e4m\u00e4 muisto aktivoitui nelj\u00e4nkympin kriisiss\u00e4? Tajusin, ett\u00e4 olin t\u00e4ysin tiedostamatta verrannut omaa ja is\u00e4ni el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja aikaansaannoksia. Is\u00e4n el\u00e4m\u00e4 toimi mittatikkuna sille, mit\u00e4 olisi pit\u00e4nyt olla. H\u00e4n oli nelj\u00e4kymment\u00e4vuotiaana aviomies, kolmen pojan is\u00e4, menestyv\u00e4 liikemies, jolla oli isohko asunto T\u00f6\u00f6l\u00f6ss\u00e4, m\u00f6kki Tammisaaressa ja Mersu parkkipaikalla. Itse olin samassa i\u00e4ss\u00e4 hiljattain eronnut, lapseton ja ammatillisesti koin polkevani paikallani. Parasta el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni oli, ett\u00e4 sain lainata \u00e4itini autoa ja asua T\u00f6\u00f6l\u00f6ss\u00e4 halvalla vuokralla is\u00e4ni omistamassa asunnossa.\u00a0El\u00e4m\u00e4ni tuntui himme\u00e4lt\u00e4 varjolta is\u00e4ni el\u00e4m\u00e4\u00e4n verrattuna.<\/p>\n
Ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 joudun el\u00e4m\u00e4\u00e4n kroonisessa riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydess\u00e4 ja alakulossa, jos en vapaudu niist\u00e4 hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n kriteereist\u00e4, joita olin omaksunut. Minun piti karistaa is\u00e4n el\u00e4m\u00e4 mielest\u00e4ni ja pohtia, mink\u00e4lainen mies itse olen. Mit\u00e4 haluan ja mit\u00e4 voin saavuttaa? Mink\u00e4lainen on omien arvojeni mukainen hyv\u00e4 el\u00e4m\u00e4? Jouduin suremaan erojani ja hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n sen, ettei el\u00e4m\u00e4 mennyt todellakaan unelmak\u00e4sikirjoituksen mukaisesti. Eik\u00e4 se ollut kenenk\u00e4\u00e4n syyt\u00e4, ei minun ei kenenk\u00e4\u00e4n muunkaan. Menneest\u00e4 huolimatta olin nyt vapaa luomaan omaa uutta el\u00e4m\u00e4\u00e4 \u2013 p\u00e4iv\u00e4 kerrallaan. Ymm\u00e4rsin my\u00f6s, ett\u00e4 is\u00e4ni arvosti ja kunnioitti minua juuri sellaisena kuin olin ja niit\u00e4 valintoja, joita olin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni tehnyt. Nelj\u00e4kymppislahjaksi is\u00e4ni vei minut Berliiniin-matkalle, joka oli meille molemmille t\u00e4rke\u00e4.<\/p>\n
Nyt olen kiitollinen nelj\u00e4nkympin kriisilleni. Se teki minusta lempe\u00e4mm\u00e4n ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isemm\u00e4n itse\u00e4ni kohtaan. Itseluottamuskin kasvoi prosessin aikana. Uskon, ett\u00e4 suremisen ja luopumisen ansiosta mielest\u00e4ni h\u00e4visi tuhoisa ajatus el\u00e4m\u00e4lt\u00e4 velkomisesta. Ett\u00e4 tavalla tai toisella minun pit\u00e4\u00e4 saada hyvitys kokemistani menetyksist\u00e4 ja mielipahasta. Pahimmillaan olisin voinut alkaa velkomaan ja vaatimaan tulevassa parisuhteessa jotain sellaista, mit\u00e4 kukaan ei voi tai kenenk\u00e4\u00e4n ei edes kuulu minulle antaa.<\/p>\n
Parisuhteessa voi toki parhaimmillaan saada lohdutusta ja tukea omiin el\u00e4m\u00e4nkriiseihin, mutta ensin on itse tunnistettava omat kivut ja kuunneltava niiden sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4 tarina. Itsetutkisteluun panostaminen on rakkaudellinen teko Meit\u00e4 <3 ajatellen. En haluaisi laittaa toisten kannettavaksi jotain sellaista, mik\u00e4 ei ole heid\u00e4n omaa painolastiaan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n