Rakkaudella, Karita
Rakkaudella, Karita

Yksinäisyys voi tehdä onnelliseksi

Yksinäisyys voi tehdä onnelliseksi – vai voiko? Ehkä odotamme, että yksinolon pitäisi tuntua aina hyvältä – mitäs jos ei tunnu? Vahva yhteys omiin tunteisiin tunteisiin ei ole sama kuin se, että tuntuu jatkuvasti hyvältä. Eihän rakkaidenkaan kanssa ole hyvä olla vain silloin, kun he ovat hauskoja…

Olen nauttinut alkukesästä, luonnosta ja auringosta! Monena päivänä olen siirtänyt toimistoni ulos, napannut kannettavan mukaani laiturin nokkaan tai terassille – ollut yksin. Olen nauttinut lintujen laulusta ja veden liplatuksesta – tehnyt töitä tehokkaasti, mutta rennommin. Poikamme on ollut maalla, siispä omat aikatulunikin ovat saaneet kulkea omia polkujaan. Lomasta tämä ei kuitenkaan mene…

Olen aina ollut suorittaja-typpiä ja jollain tasolla myös edelleen, koen että voisin tehdä enemmän, ja että joutilaisuus sekä oma aika on jollain tasolla hukkaan heitettyä aikaa. Etenkin kun näen kuinka rakkaimmat ympärilläni painavat niska limassa töitä – tuntuu itsekkäältä ja jollain lailla väärältä vain olla. Tulee halu auttaa ja helpottaa toisen taakkaa, vaikka omassakin olisi kestämistä. Tiedostan, että hetket itseni kanssa, yksin luonnossa ja kiireettömänä ovat arvokkaita ja tekevät minusta paremman äidin, puolison, siskon, ystävän jne. Elävä, aito ja rikas suhde itseni kanssa auttaa rakentamaan arvokkaita suhteita myös muualla. Aika itselle ei ole millään tapaa hukkaan heitettyä aikaa tai turhaa – päin vastoin.

Rest is not idleness, and to lie sometimes on the grass under trees on a summer’s day, listening to the murmur of the water, or watching the clouds float across the sky, is by no means a waste of time.

John Lubbock

Omassa arjessani meditoinnilla, aamurutiineilla ja yksinololla on iso merkitys hyvinvoinnissani. Olen sosiaalinen ja rakastan perhettämme, mutta tarvitsen myös tilaa ajatuksilleni ja itselleni. Yksin kuulee, mitä tuntee. Yksinollessa, on helpompi saada yhteys itseensä – siihen, mitä haluan ja mitä en halua. Tarvitsen yksinoloa myös palautumiseen ja rauhoittumiseen – vastapainoksi kaikella

Tunteet ovat polttoaineemme ja kompassimme elämässä. Jos ei tiedä, mitä tuntee, elämän mielekkyys häviää. Jos ei tunnista tunteitaan, ei tiedä, mihin suunnata.

Yksinolo tai yksinäisyys voi kuitenkin olla taakka silloin kun siihen ei ole vaihtoehtoa. Meillä on luonnollinen tarve kuvailla, puhua ja kertoa osa omaa tarinaamme – jakaa osa elämäämme.

Jos yksinäisyys aiheuttaa surua, liittyy useimiten arvottomuuden- ja riittämättömyydentunne. ”En ehkä ole tarpeeksi arvokas, että kukaan ei halua viettää aikaa kanssani.” Yksinäisyys saattaa myös pelottaa, sillä kun olemme yksin kuulemme paremmin omia ajatuksiamme ja suojamuureja ei tarvita. Joskus totuuden kohtaaminen pelottaa. Toisinaan taas koemme tarvetta paeta sosiaalista melua saavuttaaksemme selkeyttä, aivan kuin emme näkisi metsää puilta. Tämä on sitä yksinäisyyttä, tai oikeastaan yksinoloa, jota itse kaipaan. Se tekee minusta itsenäisemmän ja tarjoaa tilaan kuunnella sisintä ja tuntemuksia –  nauttia ja tuntea täysillä, ollen vastuussa ainoastaan itsestämme.

Kesällä ja lomalla on aikaa olla perheen ja ystävien kanssa, mutta anna hetki aikaa itsellesi olla myös yksin. Ota huomioon se ystävä, joka asuu sisälläsi ja anna aikaasi myös hänelle – huomioi, kuuntele ja ole läsnä.

Iloa, kiireettömyyttä ja voimaa,
Karita

kuva: Emma Ronkainen

Lisää iloa, inspiraatiota, reseptejä, kauneutta ja paljon muuta löydät aiemmista postauksista – selaile siis myös niitä!

Mitä rakkaus on?

Olisi ilo jos tapaisimme myös somessa: Instagram @karitatykka | Twitter @karitatykka | Snapchat karita-tykka ja FB

kiitos!

Kommentit (7)

  1. Sara

    Tunnistan myös itsessäni suorittajan ja kaipuun myös yksinoloon. Kirjoituksesi herätti ajatuksia ja erilaisia tunteita jo ensi lukemalta. Aion palata siihen vielä paremmalla ajalla. Kiitos siis siitä ja aurinkoa ja iloa sinunkin päivääsi!

    • karitatykka

      <3 kiitos Sara,

      Kiitos, että piipahdit lukemassa juttuni, joka tuntui juuri nyt tärkeältä jakaa. Palaa ihmeessä uudemman kerran ja tunnustele, mitä ajatuksia ja oivalluksia mahdollisesti nousee. Yritetään rohkeasti elää omaa elämäämme ja uskaltaa olla myös riittävästi yksin.

      Iloa ja aurinkoa,
      Karita

  2. Irene

    Kiitos, Karita, itselleni ajankohtaisesta aiheesta.
    Olen itse siinä elämänvaiheessa, missä olen eronnut ja poikalapsi on lentänyt pesästä.
    Olen sitä tyypillistä äitimallia, joka tekee kaiken muille, eikä osaa istua kädet sylissä. En ole tottunut suorittamaan mitään itseäni varten vaan se on tuntunut väärältä.
    Nyt kun minun pitäisi kokata itselleni, hoitaa kotia ja vaatehuoltoa vain itselleni, voit ehkä kuvitella miten tyhjältä se tuntuu. Kuin elämällä ei olisi enää funktiota ja kaikki olisi tyhjän ylläpitoa.
    Olen päätynyt terapiaan tilanteeni takia ja terapeutin kanssa yritämme kääntää aivojani ympäri sellaiseen asentoon, että nyt tehtäväni on tuottaa iloa vain itselleni ja huolehtia hyvin itsestäni. Se on vaikeaa.
    Tilanteeni takia neuvoisin, että äitien kannattaa varjella itseään liialliselta epäitsekkyydeltä. Kun matkan varrella on tehnyt itselleen herkkuruokiaan ja ottanut aikaa vain itselle, käynyt ehkä omalla minilomallakin, niin väistämätön lapsen itsenäistyminen ei ole niin suuri shokki.
    Ja ystävät kannattaa pitää lähellä.
    Tyhjän pesän syndroomasta kärsiville pitäisi järjestää vertaisryhmiä. Helppo asia se tyhjentyvä koti ei varmasti ole yhdellekään äidille.

  3. Sam

    Vaatii rohkeutta olla yksin ja kärsivällisyyttä antaa tunteiden tulla ja mennä, kuten ne ovat. Ja tämä on tosiaan palkitsevaa sekä selkeyttää näkemystämme siitä, kuinka asiat ovat.

    Voimia ja kärsivällisyyttä!

  4. LauraKatarooma

    On ollu jännää huomata, kuinka tärkeää yksinolo on, kun se ei tässä elämäntilanteessa oo muuta kuin harvinaista herkkua. Välillä meinaa pää räjähtää, ku niin harvoin saa olla yksin kotona. Se on kyllä tarpeellinen asia ihmiselle. Ja aatella, että ennen olin semmonen, etten pysty olemaan yksin. Se oli niin vaikeaa. Nyt taas kaipaan sitä. Niin sitä ihminen muuttuu!

  5. Majakka

    Tunnistan minäkin itsessäni suorittajan. Illat menee töiden jälkeen kotitöissä ja koitan tarmokkaasti saada pidettyä palapelin koottuna kaikenaikaa. Yksi palanen irtoaa, käyn heti korjaamassa sen takaisin. Pienen lapsen äitinä oma aika jää todella vähälle ja kun sellainen yhtäkkiä tulee, en osaa rentoutua vaan ajattelen että nyt minulla olisi hyvä aika siivota jokin paikka tms ja kun yritän tehdä jotain mikä olisi mielekästä, huomaan että en nauti tekemisestäni koska stressaan, enkä pysty keskittymään. Ehkä olisi hyvä aloittaa sillä, etten tekisi yhtään mitään! Jos vain ensikerralla olen, kuuntelen musiikkia ja juon kahvia, mutta en tee mitään. Vai osaakohan sitä enää tehdä sitäkään, vain olla..

    • karitatykka

      <3 Majakka.

      Et uskokaan kuinka samaistun sinuun – tunnistan itseni sanoistani.
      Pienin askelin, minuutti kerrallaan kohti irti päästämistä ja vain olla – katsella puiden huojuntaa, kuunnella linnunlaulua, tunnustella, miltä hengitys kehossa tuntuu – ihmetellä hetki näkemääsi ja kokemaasi kuin pieni lapsi.

      Älä suorita tätäkään, vaan ota pikkuruisia askeleita – hetkiä itsesi kanssa. Häly ja sisäinen kriitikko hiljentyvät hiljalleen ja kuulet paremmin, mitä sinulle oikeasti kuuluu ja mitä kenties kaipaat. Säännöllinen toistaminen tekee tavan…

      Teet äitinä arvokasta työtä, mutta myös sinulla on oikeus rauhaan ja hetkiin itsesi kanssa.
      Iloa,
      Karita

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *