Rakkaudella, Karita
Rakkaudella, Karita

Liikaa murheita?

Liikaa murheita – turhaan.

Yli 90 % murehtimistani asioista ei koskaan tapahdu kuvitelmieni mukaan ja vaikka tiedostankin sen, kiipii silti mieleeni aika ajoin täysin turhia ja aiheettomiakin huolia. Saatan huolehtia etukäteen asioista, joihin en voi vaikuttaa tai murehtia, miksei jokin asia tapahtunut niin kuin mielestäni olisi kuulunut tai jokin haluamani ei tapahtunut. Toisaalta on hyvä tiedostaa tuleva, mutta toisaalta en voi tietää, mitä tuleva tuo mukanaan – kun huolehdin ja murehdin, elän mielessäni, enkä läsnäollen. Mieli voi tehdä olosta tukalan… Olen oppinut hiljalleen luottamaan, että kaikki järjestyy, kunhan lopetan turhan huolehtimisen, hyväksyn tilanteen sellaisena kuin se kulloinkin on, lisään myönteisempiä ajatuksia ja uskon, että elämä kantaa. Olen vuosien varrella opetellut näkemään maailman mahdollisuuksien kautta, en esteiden ja rajoitteiden verhoamina.

Tarvitsemme stressiä jokapäiväiseen toimintaan – ilman stressihormoni kortisolin tuotantoa emme pääsisi ylös sängystä, eikä keho kykenisi reagoimaan esimerkiksi vaaratilanteisiin. Pitkään jatkunut eli krooninen stressi taas on suureksi vahingoksi, uuvuttaen kehon ja muun muassa lisämunuaiset, johtaen kehon sekä mielen väsymiseen ja lopulta loppuunpalamiseen. Kyseessä on loppuunpalaminen, joka saattaa hiipiä eteen ylättäen. Keho sietää ja sopeutuu stressiin parhaansa mukaan kovan liikunnan, huonon ruokavalion, työpaineiden tai vaikka surujen keskellä, mutta jossain vaiheessa tulee seinä vastaan ja hommaan on tultava muutos. Pahimmillaan saattaa olla saamaan aikaan stressiä parisuhteessa, työelämässä, kiireessä syömme myös heikosti ja kaiken lisäksi treenaamme kovaa, saadaksemme treenin jälkeisen euforia. Tämä on huono yhtälö, sillä keho ikään kuin huijaa itse itsensä tuntemaan hyvää oloa, vaikkatodellisuudessa voimat ovat täysin loppu, itkettää ja tuntuu, että korttipakka kaatuu.

 
 
 
 

“Remember, most of your stress comes from the way you respond, not the way life is. Adjust your attitude, and all that extra stress is gone.”

 “Sometimes the best thing you can do is not think, not wonder, not imagine, not obsess. Just breath, and have faith that everything will work out for the best.”

 
 
 
 
Useimmilla meillä on liikaa murheita ja yleensä täysin turhaan. Murehdimme ja voivottelemme pahimpien skenaarioiden parissa, vaikka meillä ei kenelläkään todellisuudessa on harmainta aavistustakaan tulevasta. Emme voi tietää, voimme vain arvailla, joten miksemme suuntaisi ajatuksiamme positiivisempaan suuntaan ja tähän hetkeen? Todellisuutemme muodostuu sen pohjalta, millaisen merkityksen itse asioille annamme ja mihin keskitämme huomiomme. Mennyttä emme voi muuttaa, huomisesta emme tiedä – vain tähän hetkeen voimme läsnäolollamme vaikuttaa.

Kun vaikeita hetkiä tulee, kuten omassa perheessämme on viime aikoina terveydellisten haasteiden kanssa ollut, on pelko hetkeksi ottanut vallan ja negatiiviset ajatukset ovat vieneet mukanaan. Huolehtimisen, murehtimisen ja pelon seasta olen havahtunut omiin ajatuksiini ja huomannut, miten ne eivät vie minua eteenpäin, ainoastaan kiristävät kurkkua ja lisäävät painon tunnetta rintakehälläni lamaannuttaen toimintaani. Silloin pysähdyn ja hengitän. Hengitän niin kauan, kunnes alkaa helpottamaan… useimmiten se vie vain muutaman minuutin. Hengitys, tila ja läsnäolo auttavat minua ”näkemään” paremmin ja antavat mahdollisuuden toisenlaisille näkökulmille. Stressaantunut keho ja mieli eivät näe metsää puilta, enkä pysty toimimaan optimaalisesti.

Liikaa murheita?

Ota hetki itsellesi, rauhaa ja tilaa, hengitä syvään ja keskitä huomiosi tuntemuksiin eri puolilla kehoa – kuuntele ja tunnustele niitä. Päästä hetkeksi irti kaikesta suorittamisesta, liiallisesta asioiden pohtimisesta, keskity kuuntelemaan hengitystäsi tai vaikka luonnon ääniä – ole läsnä kehossasi ja hetkessä. Kun pidennät hengitystäsi hengittäen aina vatsaan saakka, saa hermostosi viestin, että kaikki on hyvin. Keho rentoutuu, pystyt näkemään kokonaisuuden laajemmin ja näet paremmin mahdollisuuksia esteiden sijaan.

 
 
 

Täysin stressitöntä elämää ei ole syytä tavoitella, mutta turhasta stressistä kannattaa päästää irti. Huomioi, että kehosi ja mielesi stressaavat monesta – suruista, liiallisesta treenistä, huonosta ruokavaliosta, kaiken suorittamisesta, perhehuolista, töistä… Vastapaino tuolle kaikelle ja palautumine on äärimmäisen tärkeää – päästä siis irti, tee se nyt ja huomaa, miten kaikki elämässäsi näyttää valoisammalta, eikä tulavaisuuskaan enää hirvitä.
Avaimet unelmaelämään löytyvät meiltä itseltämme – millainen on sinun unelmaelämäsi?

Stressitöntä viikkoa,
Karita

kuva: Emma Ronkainen
kengät: Unnas

Lisää iloa, inspiraatiota, reseptejä, kauneutta ja paljon muuta löydät aiemmista postauksista – selaile siis myös niitä!

Ketogeeninen leipä

Olisi ilo jos tapaisimme myös somessa: Instagram @karitatykka | Twitter @karitatykka | Snapchat karita-tykka ja FB

kiitos!

Kommentit (16)

  1. Katri

    Kiitos Karita hyvästä kirjoituksesta ☀️ Itsekin olen juuri sitä tyyppiä, joka murehtii miten asiat voi mennä pieleen. Pienikin muutos tuntuu pelottavalta, ja pahinta pelkään. Joskus tämä on voimakkaampaa, joskus taas pienemmällä asteella. Mutta kiitos että kirjoitat näistä.

    1. karitatykka

      Kiitos Katri.

      Mieli ottaa halposti vallan, mutta kun pysähdymme ja annamme tietisuuden tarkkailla ajatuksiamme, voimme löytää jotakin ainutlaatuista ja rauhan.

      Kiitos, että luit. Painamalla fb-jakonappulaa ja jakamalla juttujani siellä, siten mahdollisimman moni löytää tien itsensä äärelle. <3

      Iloa ja ihanaa viikkoa!
      Karita

    2. Jouni Orava

      Niin totta, pitäisi tosiaanosata ottaa rennomin…

      Kiitos Karita

      1. karitatykka

        : ) Ei ”pitäisi” mitään… mutta tietoinen turhasta stressistä irti päästäminen on meille kaikille hyödyksi.

        Ihanaa ja lempeää päivää!
        Karita
        <3

      Vastaa

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *