KUKA OLEN – YKSIN JA IHMISSUHTEISSA?

Kuka olen – yksin ja ihmissuhteissa ja miksi kaipaan ihmisiä elämääni vai kaipaanko?kuka olen yksin ja ihmissuhteissa Karita Tykkä

Nämä ovat kysymyksiä, joita on joskus hyvä pohtia. Itse päädyin pohtimaan hetkeksi näitä minulle lähetetyn kommentin vuoksi, jossa minun kerrottiin somefeedini perusteella näyttävän yksinäiseltä ja siltä, etten koskaan tapaa kavereita tai vietä illanistujaisia… En ole yksinäinen – en ole koskaan kokenut olevani. Yksin oleminen ja yksinäisyys ovat kaksi eri asiaa. Tietyn tyyliset ihmiset tarvitsevat yksinoloa ja viihtyvät myös yksin – olen yksi heistä. Ammattini puolesta olen kontakteissa jatkuvasti useiden ihmisten kanssa ja siksikin tarvitsen aikaa ja tyhjää tilaa. Jokaisella meillä on elämässään ja elämänvaiheissaan erilaisia sosiaalisen kanssakäymisen aikoja. Kolmekymppiseksi ja vähän päälle siihen kuuluivat illanvietot ja tiheät kahvittelut, treffit ja ravintoillat, mutta perheen myötä tilanne muuttui. Alkoi myös vahvempi henkisen kasvun aika, jolloin koin tarpeelliseksi olla itseni kanssa ja tutustua itseeni todella.

kuka olen yksin ja ihmissuhteissa Karita Tykkä

Huomasin, että olin aiemmin hukannut itseni ihmissuhteisiin liian usein. Jos kokee jatkuvaa tarvetta seuraan, eikä ole hyvä olla vain itsensä kanssa, voi miettiä onko itsessään asioita tai puolia, joita ei halua kohdata. Tuli juuri puolentoista tunnin kävelyltä rakkaan lapsuudenystäväni kanssa – oli ihanaa ja sovimme tapaavamme piakkoin. Edellisestä kerrasta oli taas vierähtänyt kuin varkain liian kauan. Mutta todellisissa ystävissä on se ihana puoli, etteivät he häviä mihinkään, eikä juttua tarvitse säästä alkaa rakentamaan – yhteys on syvä ja kestää ajan.

Näin 43 vuotiaana ja ruuhkavuosia elävänä naisena on minulle tällä hetkellä tärkeää antaa aikaa perheelle ja itselleni – olla myös yksin. Ystäviä tapaan aika-ajoin, viestitellään ja puhelin langat pärisevät – se riittää tällä hetkellä. Illanviettoja ei juurikaan ole, työmenojeni lisäksi en kaipaa niitä vaan viihdyn enemmän rakkaiden kanssa kotona. Toisaalta täältä saaristosta matka keskustaan vie oman aikansa, joten sekin saa helposti jäämään kotiin – kun ei voi vain piipahtaa jossain. Minulla on vain yksi lapsi ja tässä elämänvaiheessa perhe vie voiton ja myös aika yksin on merkityksellistä hyvinvointini vuoksi. Olen onnekas, että saan tehdä töitä myös ystävieni kanssa.

kuka olen yksin ja ihmissuhteissa Karita Tykkä

KUKA OLEN ITSELLENI JA YSTÄVILLENI

Elän myös aikaa, jossa minua tarvitaan joko fyysisesti tai muuten auttaen toisaalla, erään tilanteen vuoksi – siksikin oma aika on illanviettoja tai menoja tärkeämpää. On hyvä muistaa, että somessa näkyy paljon, muttei kaikkea – todellakaan. Toisaalta jokainen myös katsoo somea peilaten omaan elämäänsä, eikä se siis välttämättä ole totuus. Olen hyäksynyt, että kaikkea ei saa kaiken aikaa ja jostain on pystyttävä tinkimään, voidakseen hyvin. Luca on nyt 9 vuotias, teen paljon töitä ja siksi haluan viettää vapaa-aikani ensisijaisesti perheeni kanssa. Ja aina kun ystäville tai minulle tulee tarve tavata tai puhua, tiedämme molemmat, että olemme vain viestin tai puhelun päässä. Haluan suhtautua ystävällisyydellä kaikkiin ympärilläni, tunnistaa syvän yhteyden ja avautua niille, jotka tuntevat parhaiten. Se tuntuu tällä hetkellä hyvältä, kuten myös hiljaisuus, jossa kuule itseni paremmin, enkä pääse karkuun toisten elämään tai minkään roolin alle.

kuka olen yksin ja ihmissuhteissa Karita Tykkä

Ole aina ollut hyvin perhekeskeinen, mallin olen saanut jo kotoa. Ei meillä käynyt usein vanhempieni ystäviä kylässä vaikka ystäviä olikin. Ystävät ovat minulle kyllä tärkeitä. On hauska muistella ja naureskella aikoja, jolloin viiletettiin öisillä kaduilla, ravintoloissa ja könyttiin kotiin aamun sarastaessa. Se kaikki kuului erääseen elämänvaiheeseen, joka oli silloin oikea, mutta joka ei enää houkuttele. Toki haluan jatkossa löytää aikaa nykyistä enemmän myös ystäville, myös uusille sellaisille, mutta tapaan heitä mieluummin kahvilla, lounaalla tai illallisen äärellä tai vaikka lenkkipolulla ja nautin viinistä kotona, en liiemmin baareissa. Ikä taitaa tehdä sellaista… Kavereita ja tuttuja minulla on paljon, mutta ystäviä vain muutama. Heistä jokaisesta olen onnellinen.

Kuka olen – yksin ja ihmissuhteissa?

Tällaisia ajatuksia siitä, miten helppoa onkaan hukuttaa itsensä toisten elämään, uusiin kokemuksiin, uutuuden huumaan, tavaroihin tai minne vain. Eikä siinäkään ole mitään väärää, se kuuluukin tiettyyn vaiheeseen, mutta jossain vaiheessa elämänsyke saattaa muuttua ja tulee tarve tietää kuka on, mikä merkitys elämään on ja mihin olen menossa… Niin kävi ainakin minulle.

Iloa ja ihanaa viikkoa ystävät.
Rakkaudella,
Karita

P.S. Vielä on aikaa osallistua Slush -lipun giveawayhin! Sen löydät edellisestä postauksesta.

kuvat: Emma Ronkainen

Lisää iloa, inspiraatiota, reseptejä, kauneutta ja paljon muuta löydät aiemmista postauksista!
Ilolla seuraan myös Rakkaudella, Karita –blogini jakoja somessa!

KETOGEENINEN MUNASALAATTI

munasalaatti Karita Tykkä

Olisi ilo jos tapaisimme myös somessa: Instagram @karitatykka | Twitter @karitatykka | Snapchat karita-tykka ja FB

kiitos!

Kommentit (14)
  1. Ihana Karita! Kiitos tästä kirjoituksesta. Tämä tuo lohtua omaankin tilanteeseen. Lohduttaa, että noin lämmin, ihana ja upea ihminen, kuten sinä, voi tehdä näin tässä yhteiskunnassa, missä sosiaalista kanssakäymistä tunnutaan arvostavan yli kaiken. Itsellä on paljon samoja ajatuksia kuin sinulla ja nautin perheestä, luonnosta ja rauhasta. Silti yhteiskunta tuottaa painetta olla sosiaalisempi. Ja muut ihmiset tuovat painetta kyselemällä vkl suunnitelmia ja esittelemässä omiaan sos mediassa. Minullakin on sosiaalinen työ ja kaipaan rauhaa. Toisaalta yksin olo välillä ahdistaa, kuten uusi vuosi, Vappu jne juhlat , kun muilla tuntuu olevan kaikkea kivaa. Itselläni siis yksin olo ei ole täysin oma valinta vaan siihen liittyy paljon suruakin, kun läheisiä ystäviä ei ole ja puolituttujen kanssa oleminen on jotenkin raskasta, kun pitää pinnistellä koko ajan… Joskus on ollut läheisiä ystäviä, mutta elämäntilanteet tms erottaneet.
    Kiitos suuresti tästä tärkeästä aiheesta. Tämä auttaa itseäni paljon asian käsittelyssä ja hyväksymisessä ja niistä asioista nauttimisesta, mitä minulla on.

    1. Kiitos,
      Voimme elää vain omaa elämäämme ja rakentaa sitä sellaisen, jossa viihdymme. Sen olemus voi ja usein muuttuukin vuosien varrella, joka sekin on hyvä asia. Toisten elämää ei kannata kadehtia, tai jos kokee toisten elämästä kateutta, voi miettiä mitä itseltä uupuu ja miksi. Voiko ja haluaako sille tehdä jotakin tai hyväksyä sen, mitä on.

      Valinta on aina meillä itsellämme.

      Valoa ja voimaa,
      Karita

  2. Ihana postaus ja oli mukava kuulla ajatuksiasi tästä. Itse huomaan rasittavani liikaa itseäni kaikilla maailman kissanristiäisillä, juhlilla ja kahvittelulla, koska ”en vaan voi olla pois”. Tuntuu, etten vaan voi olla jostain pois, koska ei ole syytä jättää menemättä, vaikka omasta mielestäni syyksi riittäisi vain se etten jaksa/halua/haluan priorisoida yöunet, parisuhteen ja oman ajan. Tämän sanominen kun on todella vaikeaa ja se ei tarkoita etteikö joku ihminen olisi rakas – aina ei vaan jaksa. Loppujen lopuksi huomaan juosseeni paikasta toiseen ja sitten en ehdi huolehtia itsestäni ja omasta hyvinvoinnista.

    Kaikki meistä kamppailevat aikatauluja ja kalentereita vastaan ja sosiaalista painetta tulee monesta suunnasta. Ehkä tuntuu hankalalta itsestä kun ikää on alle 30v ja menot ja juhlat ikäänkuin automaattisesti kuuluvat nuoreen ikään monien mielestä. Tätä oman ajan priorisointia ei siis ymmärretä.

    Miten itse olet käsitellyt näitä asioita ja onko lähipiirisi ymmärtänyt jos et ole jaksanut lähteä johonkin?

    1. Kiitos,

      Elän elääni oman itseni mukaan – en muiden, sillä haluan elää itsestäni käsin, en ulkopuolelta tulevien ”sääntöjen” ohjaamina. Välillä siinä onnistus, toisinaan en, mutta sekin on ok. On rohkeutta kuunnella itseään ja valita sen, mikä palvelee itseään parhaiten. Ympärillä olevat kyllä huomaavat hyvän olon ja sisäisen rauhan, eivätkä kyseenalaista siksi valintojani.
      Lähipiiri on tärkeä, muttei voi määrätä elämääni – ainoastaan itse voin ottaa vastuun elämästäni.

      Iloa ja voimaa,
      Karita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *