Primelife by Umppu
Primelife by Umppu

Sanahirviö lapsivapaa viikonloppu

Jos oon ihan täysin rehellinen niin en muista koska olisin viettänyt lapsivapaata viikonloppua… En edes tiedä mikä se on. Mun mielestä jo sana lapsivapaa viikonloppu on jotenkin vähän kamala.. Jotenkin mulle on ollut itsestään selvä, että kun olen lapsia hankkinut niin ne nyt vaan silloin kuuluu siihen arkeen ja niihin viikonloppuihin, mitkä yleensä on juuri sitä laatuaikaa perheen kanssa. Vaikka se arki on välillä uuvuttavaa niin joskus tuntuu, että moni vanhempi ei ole kuitenkaan valmis siihen. Mun korvaan lapsivapaa viikonloppu on jotenkin aina särähtänyt ja kuulostanut kummalliselta. Mua jälkeenpäin huvittaa, kuinka avuton sitä oli yhden lapsen kanssa ja muistankin, kuinka esikoisen syntymän jälkeen soitin äidilleni, että voitko tulla meille hetkeksi että voidaan käydä saunassa..

Nyt siis rehellisesti homma menee niin, että me ei juurikaan edes käydä saunassa. Vaikka se ennen kuuluin viikottain meidän ohjelmaan, niin moni asia muttuu arjen keskellä. Itse pidän tärkeämpänä kylvettävä lapset, kun oman saunan. En silti tarkoita, että kaikesta omasta pitää luopua, mutta se hieman muuttaa muotoaan. Kun keskellä arkea on niin paljon ohjelmaa ja viikonloput täytyy lasten harrastuksista niin jo ajatuksen tasolla lapsivapaa viikonloppu kuulostaa aivan älyttömältä säädöltä. Jo se että joku kuljettaa meidän lapsia tarvitsee autoonsa pari turvaistuinta ja suunnilleen Ikean kassillisen tavaraa. On vaippaa, syöttötuolia, vaihtovaatteita, joka säähän ulkovaatteet ja mitä vielä.. Toisille viikonloput on lomaa ja rentoutumista, mutta itse olen se äiti kuka odottaa aina sitä maanantai päivää, arkea ja rutiineita, siksi koska meillä ei ole ollut vuosiin viikonloppua ilman mitään ohjelmaa (tai ainakaan en muista). En tee juurikaan viikonloppuisin töitä siitä syystä, koska sekin vaatisi aivan älytöntä säätämistä. Mieheni opiskelee työn ohella ja koulu on aina viikonloppuisin. Samoin lasten harrastukset, kilpailut ja turnaukset keskittyy viikonloppuihin. Joskus sitä vaan haluaa olla ihan perheen kesken, koska sekin arjessa on välillä kaaosmaista.

Jos mulla olisi lapsivapaa viikonloppu niin varmaan siivoisin kotia ja nukkuisin. En sano etteikö se olisi ihanaa viettää Juuson kanssa kaksin aikaa, mutta se duuni mitä sen eteen joutuu tekemään on niin säätämistä, että helpommalla menee kun on lasten kanssa.  Vielä kun ne on niin pieniä niin olen aika tarkka siitä, missä ne ovat. Ne lapset kuuluu meidän arkeen ja me touhutan niiden kanssa. Me molemmat vanhemmat ollaan jatkuvasti väsyneitä, mutta sitä se arki usein on pienten lasten kanssa. Aika monella se on sama juttu, mutta moni vaan ei sano sitä ääneen.

Arjessa on pakko lutvia. Kun aloin odottamaan kolmatta lasta niin tiesin, että helppoa se ei tule olemaan. Olen tiedostanut myös että tätä samaa on luvassa useampi vuosi putkeen. Onneksi taas esimerkiksi yöt menee tällä hetkellä hyvin ja saa edes nukuttua. Sillä on ainakin mulle se suurin merkitys arjen jaksamiseen. Mulla myös suuri voimavara jaksamiseen on onnellisuus ja rakkaus.

Kun meillä kaikilla on niitä paskoja päiviä, niin mikä voi olla sen parempaa, kun kotiin tullessa lapset juoksee kilpaa sun syliin ja huutaa äiti, äiti, äiti. Koet olevasi jotain ainutlaatuista, korvaamatonta ja maailman tärkeintä. Se on ihana tunne ja usein istunkin siinä eteisessä lapset sylissä hetken ja nautin.

Jos muuten haluat esimerkiksi kesän juhlat taltioida, niin voin suositella lämpimästi Noora Näppilää kuvaamaan. Hän saa taltioitua upeasti hetket. Nooraan voit ottaa yhteyttä ccnoora@gmail.com

Mun kuvissa oleva ihana mekko on House of Brandonilta* ja löytyy TÄÄLTÄ* 

Lue edellinen postaus: Sun peppusi on täydellinen

-Umppu

Kommentit (12)

  1. Hannis

    Tekstiä lukiessa tuli monesti mieleen etttä miten paljon teidän vanhimmalla lapsella pn harrastuksia kun kerran kaikki viikot on täynnä niitä ja myös viikonloput? Oletan että pienimmät ei siis vielä harrasta. Itse kahden lapsen äitinä tuollainen jäätävä vauhti sekä arkena että viikonloppuna kuulostaisi ehdottomasti nounoulta eikä tulisi mieleenikään skipata satunnaisia lapsivapaita ihania kaveri- ja aviomiesaikoja siksi että hoitoonlaitto olisi niin vaikeeta ”säätämistä”. Ja tuo että kun lapset tehnyt niin pitää itse hoitaa niin mielestäni eiköhän siihen 24/7 arjen aikaan mahdu ihan hyvin sitä lasten kanssa olemista ilman että tarvii huonoa omatuntoa potea lapsivapaista. Mutta pääasia että jos teistä kumpikaan ei lapsivapaat kaipaa, itsehän perheet voimavaransa parhaiten tietävät 🙂

    • primebody

      Hänellä on kaksi harrastusta ja ei nyt ihan jokainen viikonloppu ole niitä täynnä, mutta meillä vanhemmillakin on erilaisia työhön liittyviä asioita ja miehelläni koulu. Jos on vapaata, niin aina silloin on jonkun synttärit tai jotain muuta menoa, mikä täyttää viikonlopun. Kaksi lasta on eri asia, kuin kolme ja kaikki riippuu todella paljon lapsien iästä. Me arvostamme sitä, että lapsi harrastaa ja saa harrastaa niin paljon kun jaksaa. On meillä niitäkin iltoja, kun ei ole treenejä. Toisille on eri asiat tärkeitä, kun toisille. On meilläkin välillä niitä kaveri iltoja, mutta aika harvakseen ja itse en niitä juurikaan edes kaipaa tässä hetkessä. Nään myös paljon ystäviäni omien töiden puitteissa ja silloin ehtii hyvin vaihtaa kuulumisia. En sillä tarkoittanut että tarvii potea huonoa omaa tuntoa lapsivapaasta, mutta itse en ainakaan halua jatkuvasti rasittaa ulkopuolisia lasten hoidolla, koska tarvitsemme sitä myös arjessakin. Osa vanhemmista aina olettaa että mummot ja papat hoitaa. Osalla mummoista ja papoista saattaa olla jopa kymmenen lastenlasta… kaikki vaikuttaa kaikkeen.

  2. Ankku

    No musta lapsivapaa on vaan sana joka tarkoittaa sitä että lapsi on hoidossa tai toisella vanhemmalla ja silloin saa tehdä mitä haluaa.. liikaa analysointia vaan sanan takia mun mielestä. Ja uskon kyllä et tollasen porukan hoitoon laittaminen voi olla vaikeeta mut meillä esim yksi lapsi joka viihtyy hyvin molempien isovanhempien luona joten ihan varmasti tyttö saa sinne mennä ja me miehen kanssa saadaan viettää aikaa kahdestaan tai ystävien kesken 🙂

  3. Sanna

    No meillä lapset haluavat isovanhemmilleen yö/tai päiväkyläilemään, ja isovanhemmat myös sitä toivovat. Itsekkin lapsuudessa viettänyt ihania hetkiä mummoloissa. 🙂 Tietenkään kaikilla tämä ei ole tapana ja tosiaan niitä lapsenlapsia saattaa olla useita. Riippuu myös mikä ”vaihe” elämässä isovanhemmilla sattuu olemaan, ovatko hirveästi työssään kiinni jne.

    • primebody

      Nimenomaan.

  4. Tiina

    Vuoden kohokohtia ovat iskän ja pojan lomat pohjoisessa (mummula), jolloin saan olla YKSIN kotona. Ihan parasta. 😀 Heinäkuuta odotellessa… Lähtevät viikoksi kun minä olen vielä töissä. Käyn vuorostani omalla äidilläni lapsen kanssa ja mies saa halutessaan olla kotona. Joskus meillä on myös mahdollisuus yhteiseen lapsivapaaseen, kun poika menee äidilleni yökylään. Tärkeitä juttuja ja olemme onnellisia, että tähän on mahdollisuus.

  5. Manduca

    Meillä lapsivapaita vkonloppuja ei ole kerennyt vielä olemaan. Yksi lapsivapaa yö on ollut tässä 1.5 vuoden aikana. Muutoin on lapsi ollut puoli päivää hoidossa vanhempien töiden tai sairaalassa käymisen takia ehkä jotain 3-6 kertaa. Meillä nuo lapsivapaat vkonloput ei ole näkyvissä vielä moneen vuoteen. Osa isovanhemmista töissä ja toiset asuu 400 km.n takana. Kummit asuu eri paikkakunnalla. Eli ei siis ketään kelle viedä tai sitten se on vaan sitä, että helpompi itse vahtia, kuin lähteä kiikuttamaan useiden kymmenien kilometrien päähän.

  6. Sinikka

    Tää voi joskus olla sellanen juttu, missä vanhemmat vähän haksahtaa ajattelemaan liiankin kirjaimellisesti että itsekseen on pärjättävä. En siis todellakaan väitä että Umppu siihen haksahtaa , vaan yleisellä tasolla (tykkään Umppu sun blogista kovasti ja kirjoitat hyvin ja tärkeistäkin aiheista, ja saat aikaan keskustelua) .

    Tähän kirjaimelliseen ajatteluun itse mieheni kanssa syyllistyin. Aluksi se tuntui tottakai päivän selvältä että itse lapsemme hoidetaan, ja että lapsenvahtia pyydetään (isovanhempia, lapsen kummia tai muuta läheistä) vain ”äärimmäisessä hädässä” ja tuntui jopa hyvältä ja itsestään selvältä että voidaan hoitaa ja hoidetaan itse lapsi – myöhemmin lapset. Ei ollut ongelmia. Ei tullut äärimmäisiä hätätilanteitakaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna en yhtäkkiä osaa sanoa mikä se äärimmäinen hätätilanne lopulta edes olisi – siis jos nyt ajatellaan vain sitä arkea (ei mitään onnettomuutta esimerkiksi).

    Reilun kolmen vuoden aikana se oli sellaista että järjestettiin vain toisillemme satunnaisia vapaita iltoja, tarpeen mukaan, ei siis todellakaan edelleenkään usein mutta ehkä 5 päivää tai iltaa per lätty, vuodessa 😅 no, arvata voi, että kyllä sitä vaan ”uupuu” salakavalasti, kun yöt on katkonaisia kahden pienokaisen kanssa, molemmilla vanhemmilla omat työt ja tietenkin koti ja lapset hoidettavana, oma aika hyvin minimissä ja vähäinen kahden keskinen aikakin lasten ehdoilla. Meillä ei missään vaiheessa ollut kyseenalaista se, ettemmekö pysyisi yhdessä, mutta ei myöskään tajuttu vaalia enemmän parisuhdettamme. Ei suoraan sanoen enää edes osattu ajatella muuta kuin lapsia ja perhettä. Ei osattu kaivata kahden keskistä laatuaikaa, tai saatikka mitään treffi-iltaa. Voimavarat ei meinannut riittää, kun itsekseen pärjäämisestä oli tullut lähes pakonomainen asia jota tavoiteltiin härkämäisellä asenteella 😅

    En sano että se on typerää heittää unholaan tämmöset haihattelut lapsivapaista, mutta kyllä sitä voi itsensä päästää välillä helpommalla ihan luvan kanssa, ja se on varmasti lapsenkin näkökulmasta ihan suotavaa 😊 on lapsenkin edun mukaista, että äiskä ja iskä pysyy onnellisina ja voi hyvin yksilönä sekä pariskuntana.

    Vaikka joskus saatoin hiukan tuomitsevasti ajatella ja jutella mieheni kanssa että on se kumma että jotkut ei jaksa omia lapsiaan, niin nyt ymmärrän että ei se ole siitä kiinni etteikö jaksa omia lapsiaan, vaan siitä että osaa välillä ajatella ”itsekkäästi” myös itseään ja puolisoaan. Sillälailla terveellä tavalla itsekkäästi 👌

    Keinoja on vaikkei lähiomaiset pystyisi syystä tai toisesta hoitamaan. MLL esimerkiksi. Neuvolan kautta perheapua. On näitä kun vain rohkenee ottaa sen ensimmäisen askeleen ylittää kynnys pyytää apua, tai ottaa sitä vastaan.

    Tähänkään päivään asti meillä ei ole ollut yhtäkään lapsivapaata viikonloppua, vanhempi lapsi on nyt reilu 4 vuotias ja nuorempi täyttää pian 3. Lapsivapaita iltoja tai päiviä olemme järjestäneet vasta n.puolen vuoden ajan, ensimmäisen kerran viime marraskuussa kun ”oli pakko” koska ystävät antoivat meille liput stand up -keikalle 😁 siitä olen ikuisesti kiitollinen ystävillemme, koska vasta sen myötä heräsimme tajuamaan kuinka kipeästi jo tarvitsimme sitä kahden keskistä laatuaikaa (jossain muualla kuin kotona hiljaisuuden vallitessa lasten nukkumaan mentyä – kun sekin hetki voi kuitenkin katketa milloin vain). 😊 Sen jälkeen olemme 3 tai 4 kertaa vieneet lapset mummolaan hoitoon (missä lapset on aina viihtyneet, ja isovanhemmat ottaa avosylin vastaan vaikka paappa onkin liikuntarajotteinen ja mumma hoitaa myös häntä) päivän ajaksi ja olemme mieheni kanssa tehneet mm.pihahommia kahdestaan ja viettäneet laatu- ja hyötyaikaa, tämäkin on tehnyt terää.

    Eli näitä kahden keskisiä hetkiä, lapsivapaita, ei edelleenkään ole ollut usein, eikä lapset ole ollut koskaan yötä poissa kotoaan.
    Vanhemmat itse määrittääkin sen, mikä riittää. Meille on riittänyt tähän mennessä 1 ilta (klo 18-22) ja ne 3-4päivää (esim.klo 9-16), ei viikonloppuja.

    Sen sijaan itseä surettaa se, mitä jouduin joku aika sitten lukemaan lehdestä, että n. joka 10.lapsi viettää päivähoidossa koko vuoden ilman ainoatakaan lomaviikkoa. Vanhemmat pitää omat lomansa mutta vie lapsen edelleen hoitoon…Asia erikseen perheet joissa vanhemmillakaan ei ole lomaa.. mutta tässä tutkimuksessa nimenomaan oli todettu että näiden lasten vanhemmat kyllä pitää lomansa mutta eivät ota lastaan pois hoidosta. Ja olen kuullut jopa tällaisia tokaisuja että ”eihän se ole mikään loma jos lapset on kotona!” Siis mitä v*ttua … 😕

    • Sinikka

      En nyt löytänyt nimenomaan sitä lehtijuttua tästä lasten päivähoidossa olemisesta vanhempien lomaillessa, minkä siis jokunen aika sitten, tyyliin viime kesänä, luin oikeasta sanomalehdestä (paperisesta versiosta) mutta esimerkiksi YLE on kirjoittanut samasta aiheesta jo monta vuotta sitten …

      https://yle.fi/uutiset/3-6568300

    • primebody

      Joo en ole missään nimessä sitä laatuaikaa vastaan, mutta osalla tuntuu se olevan joka viikonloppuista ja oletetaan että mummot ja papat hoitaa. Tää loma juttu oli mulle ihan uus juttu, että viedään lapset päivähoitoon ja ollaan itse lomalla…huh

  7. Juulia

    En ymmärrä sitä että kun on lapsia niin niidenhän kanssa on pärjättävä nimenomaan yksin. Meillä on ollut suvussa aina jotenkin itsestäänselvyys että kaikki auttaa toisiaan ja lapsetkin on todella läheisiä serkkujensa kanssa, samoin kun esim minä. Ja kesöt mummolassa oli parhautta yhdessä muiden lapsien kanssa. Se on tietysti monesta asiasta kiinni, mutta itse lausahdusta ”jos on lapset hankittu ne myös itse hoidetaan” saa niskavillat pystyyn. Jotenkin niin vierasta itselle tuollainen ajattelu.
    Miksi ette käy saunassa muuten perheenä? Tai kun lapset nukkuu jos on oma sauna? Meillä 5 lasta joista vanhin 14 ja nuorin 1,5v ja aina ollaan saunottu yhdessä. Toki vanhimmat ei enää intoudu mukaan.

  8. Bladesoulclasses

    Hyvää matkaa! Ja kiitos.https://kompyuteran.com/

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *