Primelife by Umppu
Primelife by Umppu

Laiha vai läski?

Pahoittelut huonoista kuvista, mutta uskon että tässäkin kuvat kertoo sen minkä tarvitsee. Nyt on on ollut paljon pinnalla lasten harrastaminen ja harrastuksiin liittyvät erilaiset syömishäiriöt ja siitä seuraavat lieveilmiöt. Mää kerron oman tarinani siitä kuinka lapsena harrastukseen liittyvä jatkuva painon tarkkailu on vaikuttanut muhun ja vaikuttaa edelleen. Mää oon aloittanut rytmisenkilpavoimistelun hyvin nuorena. Olin siinä hyvä. Treenasin useita kertoja viikossa ja annoin oikeastaan kaiken aikani voimistelulle, koska halusin. Mulla on itselläni ollut lapsuuden hyvä valmentaja, jolla oli maalaisjärki ja nämä asiat ei liity häneen. Hänelle ei koskaan menestyksen hinta ollut anorektinen vartalo. Treenasimme nuorena paljon ulkomailla. Kaikki kesät meni voimisteluleireillä, jotka oli Bulgaariassa, Virossa tai vaihtoehtoisesti meillä oli  valmentaja täällä Suomessa ulkomailta. Venäjä ja Bulgaaria olivat silloin kärkimaita voimistelussa ja valmentajat olivat näistä maista.

Mulle on jo hyvin pienestä asti alettu huomautteleen mun painosta. Oon ollut alle 10-vuotias, kun ensimäisen kerran kuulin UMPPU you are fat. Miettikää. Mää ymmärrän että voimiselun esteettisyyden takia lajissa on myös tärkeää se miltä näytät,  mutta se ei saisi missään tapauksessa kannustaa syömishäiriöön. Miksi niitä on sitten vuosien varrella tullut niin paljon.. uskon että osa syy on se, että valmentajilla itsellään ei ole harmainta hajua siitä mitenkä painoa pudotetaan muutenkun, että ollaan syömättä. Varsinkin rytmisessäkilpavoimistelussa ihailtiin sairaanloisen laihoja voimistelijoita.

Jos muistelen mun lapsuutta, niin oon varmaan alitajuisesti ollut ihan lapsesta asti jonkinlaisella laihdutuskuurilla. Mää muistan, kun opettelin ulkoa kuinka paljon kaloreita on eri ruuissa. Tiesin, että jos syön omenan, niin kaunako mulla menee aikaa, että kulutan sen esimerkiksi sielä treeneissä. Ajattelin välillä niin, että jos liikun vielä vähän enemmän niin laihdun ja minusta tulee parempi voimistelija, sillä laihat voimistelijat usein pärjäsi paremmin, kun ”lihavat”.

Välillä oli hyviä kausia. Usein ne talvikaudet, kun ”sain olla rauhassa” siltä painon kyttäämiseltä. Ruoka maistui ihan normaalisti ja kaikki oli tavallaan ihan hyvin. Kesä treenattiin aina kovaa ja silloin paino asia palasi aina mieleen, koska vierailevat valmentajat huomautteli aina mun painosta. Muistan kausia kun olin todella pienellä ruualla pitkiäkin aikoja, kunnes jossain vaiheessa ahmin aina itseni täyteen karkkia. Voi olla että se karkki pelasti mut silloin siltä pahimmalta. Mun mielestä tämä asia on tavallaan verrattavissa esimerkiksi siihen, että jotain lasta on koko lapsuuden koulukiusattu. Se jättää pitkät arvet. Jos sut lapsesta asti tavallaan aivopestään siihen, että lihavana et ole mitään, mutta laihana sinua ihaillaan on näin aikuisena ajatellen aika kamalaa.

Mää uskon, että mun luonteen ja yritteliäisyyteni oon kasvattanut nimenomaan voimistelun kautta. Mää en tiedä kuinka moni tämän hetken urheilijan vanhempi on tietoinen ylipäänsä siitä, mikä on urheilijalle parasta ravintoa. Se ei suinkan ole aamuisin ne sokerimurot ja päivällä Saarioisten valmisruoka ja illalla lisää jotain einestä. Jos taloudessa kumpikaan vanhempi ei kokkaa on se sääli. Urheileva lapsi tarvitsee laadukasta ravintoa. Valmisruoka on valmisruokaa ja siihen on usein käytetty mahdollisimman edullisia ei aina niin terveellisiä raaka-aineita. Ruoat sisältää paljon erilaisia säilöntäaineita ja suolaa on niissä myös todella paljon.  Mitä pidemälle ruoka on prosessoitua, sen epäterveellisempää se on. Ihan jokaisen vanhemman kannattaa miettiä mitä se oma lapsi syö. Lapsen ravinto on vanhempien vastuulla. Valmislihapullat ei ole sama asia, kun että valmistat ruoan itse. Se ei ole sitä kotiruokaa, vaan einesruokaa, mitä usein kouluissa ja päiväkodeissa on myös tarjolla.

Mulle on edelleen aikuisena moni ruokaan liittyvä asia välillä vaikea ymmärtää. Mun on vaikea ymmärtää esimerkiksi ylipainoisten ihmisten ylensyöntiä.  Hengitys on jo valmiiksi raskasta, keuhkot rohisee, vaivoja on vaikka muille jakaa ja vointi on huono, mutta silti ruokaa uppoaa ja kokoajan on nälkä.  Mää tiedostan hyvin sen, että lihavuuden taustalla on usein jotain aivan muuta, kun se että tykätään roskaruoasta. Mun mielestä silloin pitäisi keskittyä siihen ongelmaan, eikä suinkaan aloittaa mitään tyhjänpäiväistä laihdutuskuuria. Ei ne pussikeitot ongelmia poista, vaan tuo niitä lisää.

Paino on täysin verrannoillinen omaan hyvinvointiin. Jos tavallaan asiat on henkisellä puolella hyvin ei sinun tarvitse tuskin koskaan ”laihduttaa”. Moni syö tunteisiin. Moni palkitsee itseään ruoalla, mutta silloin se ongelma on paljon syvemmällä. Se voi juontaa juurensa sieltä lapsuudesta asti ja usein näihin asioihin tarvitaan ammattilaisten apua sieltä mielenterveyspuolelta, eikä suinkaan personaltreineriä. Se personaltreineri voi auttaa asiassa vasta sitten, kun se mentalpuoli on hoidettu ensin kuntoon. Tässä on ehkä myös kiteytettynä asia, miksi moni hurja painonpudottaja lihoo usein takaisin. Ongelmaa ei ole taustalta hoidettu, vaan  ainoastaan se pinnallinen asia ja tulokset eivät silloin kestä.  Lihavuus altistaa meitä erilaisille sairauksille paljon herkemmin. Mää uskon, että ylipaino on asia mitä ei pysty hoitamaan ennekuin käsittelee asiat mitkä siihen johtaa. On se sitten hylkäämisen pelko tai jokin muu.

Mulla on ollut koko mun elämän erilaisia ongelmia mun oman painon kanssa. Mää oon ollut välillä todella laiha ja välillä lihava. Silti mää olen ollut ihmisenä ihan samanlainen. Mulla on ollut vuosia todella vääristynyt kuva ruokaan ja se  juontaa juurensa nimenomaan sinne lapsuteen ja siihen että mua on haukuttu lihavaksi (vaikken silloin sitä ollut) vuosi toisen perään. Nyt aikuisena mua todellakin satutti tai oikeastaan vihastutti lukea netistä itsestäni juttuja juuri synnytyksen jälkeen, kuinka Umppu on lihonut. Umppu on katkera kun ei olekkaan enää fitnesskunnossa vaan hirveä läski. Ihmiset osaa todella olla raakoja ja hävyttömiä.

Musta tuntuu että nyt olen tässä iässä vasta ymmärtänyt sen, mikä on ravinnossa oikein ja mikä ei. Päätin viimeisen lapsen syntymän jälkeen (tasan 2 vuotta sitten), että nyt riittää. En aio olla enää yhdelläkään laihdutuskuurilla koko elämäni aikana. Se on pysynyt ja nyt olen sellaisessa kropassa missä viihdyn. En ole laihduttanut, vaan painoni on raskauksista hissukseen tippunut siihen, missä se joskus oli.  Siihen painoon, missä mun on hyvä olla.Urheilen hyvän olon vuoksi, en sen takia että näyttäisin paremmalta. En edes tiedä mitä tällä hetkellä painan, koska en käy vaa-alla. Oon punninnut itseäni lähestulkoon 30-vuotta ja nyt se riitti. Mää haluan olla sellaisessa kropassa, että mun ei tarvitse miettiä, mistä kohtaa mikäkin tursuaa, tai että mun painoni ei rajoita mua pitämään vain tietynlaisia vaatteita. Mää oon todella sinut mun vartalon kanssa. Jos mun tekee mieli joskus herkutella, niin voin tehdä sen ihan hyvällä omalla tunnolla, kunhan se ei ole jokapäiväistä. Syön suht terveellisesti, enkä ota syömisestä mitään paineita. Syön silloin kun mulla on nälkä ja hyvin oon pärjännyt tällä systeemillä.

Mää ihmettelen paljon niitä aikuisia, jotka puolustelee omaa ylipainoaan. Kuitenkin se oma some täyttyy lähes joka päivä iloisista kuvista hampurilaisten ja skumppalasien kanssa ja ihmetellään, kun paino vaan nousee. On todella sääli ettei oma hyvinvointi kiinnosta ja omaa ylipainoa puolustellaan sillä, että kaikilla on oikeus. Mää en tiedä sanonko nyt liian suoraan, mutta uskon että kenelläkään kenellä on paljon ylipainoa ei voi olla kaikki hyvin omassa kehossaan tai oikeastaan sielä syvemmällä. Mulla on ollut niitä kausia, kun olen ollut kymmeniä kiloja painavampi, kun nyt ja voin silloin todella pahoin. Kävin paljon viihteellä (oikeastaan joka viikonloppu) ja söin aina öisin pitsaa, hamppareita ja mitä milloinkin. Turrutin sitä pahaa oloa alkoholiin ja roskaruokaan.  Sunnutaina tietysti siihen vähän huonoon oloon haettiin jotain mättöruokaa ja karkkia, niin että se huono olo vain yltyi. Mulla oli kokoajan huono olo ja vihasin vartaloani. Silti jatkoin sitä samaa rataa, koska olin jotenkin menettänyt hallinnan kaiken suhteen. Pikkuhiljaa aloin tekemään muutoksia ja siitä lähti tie kohti parempaan.

Mää en häpeä myöntää että oon käynyt terapiassa. Olen siitä oikestaan ylpeä, koska ammattilaisen avuilla olen pääsyt yli siitä että voin olla sellainen kuin haluan, eikä mun tarvi mettiä mitenkä muut mut hyväksyy. Mun ei tarvi kokoajan suorittaa ja ajatella, että kun teen tämän ja tämän asian olen parempi ihminen. Mun mielestä kaikkien ihmisten pitäis käydä terapiassa. Se on todella vapauttavaa ja ohjaa positiivisempaan elämään. Itse kuitenkin elät läpi elämän siinä omassa kehossa, eikä siihen voi vaikuttaa kuin sinä. Vaikka sanotaan että jokainen saa elää sellaisessa kropassa, missä tuntee olonsa hyväksi, niin se ei sulje pois että liika laihuus tai lihavuus on sairauksia ja niiden hoitoon saattaa tarvita ammattiapua. Rohkaisenkin nyt jokaista hakemaan apua, jos kokee sen tarpeelliseksi. Muita on turha syyllistää omasta kehosta.

-Umppu

Kommentit (1)

  1. Ennen itsenäisyyspäivää

    Ihan jees, onneksi nykyään kannustetaan jo pieniä lapsia tunnistamaan ja nimeämään tunteita. Se on tärkeä myös tämän painonhallinnan kannalta; tunnistaa MIKSI askeleet käy jääkaapille ja grillille…., yleensä lihavuus seuraa just sitä tunnetta että hei olen ansainnut tämän tai että mulla on paska olo tms…, toisaalta valintoja elämä on täynnä; voi ottaa kermamunkin sijaan konvehdin , ja vaihtaa leipä kokojyväviljasta tehtyyn jne…, uskon että tietoakin jo alkaa olla…Valmisruoka on surullinen asia JOS siitä yksinomaan koostuu kasvavan lapsen ruokailu..
    Nuorten on kuitenkin hyvä muistaa että hormonitoiminta kaipaa rasvaa…, kuukautiset on hyvä merkki jos ne ilmaantuvat joka kuukausi…, hyvä Umppu kun kirjoitat tärkeistä asioista ja tuosta urheilevien nuorten/ lapsien ruokailusta…, se on niin tärkeä osa kokonaisuutta ja auttaa kilpaurheilijoita jaksamaan. Myös koululaisille; aivojen kapasiteetti käyttöön 100% oikealla ruokavaliolla. Hyvää itsenäisyyspäivää.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *