Primelife by Umppu
Primelife by Umppu

Kun kysytään, niin mä en vastaa

*Sisältää kaupallisia linkkejä

Mulla on ollut muutama viime kirjoitus sellainen, mikä on saanut aikaan paljon kommentointia. Mää en oo niihin kaikkiin ehtinyt vastaan ja osaan en vaan halua vastata. Illat on touhuttu lasten kanssa ja loppuilta koitettu pyhittää parisuhteelle, enkä oo ollut koneen ääressä.  Se meinaa muuten sitä, että lapset on terveitä. Sain nukkua 2 yötä heräämättä kertaakaan. Teki hyvää, mutta usein näiden öiden jälkeen on entistä väsyneempi. (ne tietää ketkä tietää).  Mää oon ollut 25.12 asti kokoajan vähän puolikuntoisena. Edelleen saan välillä yskänkohtauksia. En koe vieläkään olevani 100% terve.

Noista kommenteista..kiitos ihan jokaisesta. Saan niistä edelleen super paljon vertaistukea. Mää otan osasta neuvoista/ideoista kopin ja osa mua ärsyttää. Musta on aina yhtä hauskaa kun  joku kommentoi vähän siihen tyyliin, kun asuis meillä. Joku tiesi kertoa, että mun lapset ei nuku kun me syö vaan muroja ja jäätelöö. (eihän meillä siis mitään muuta syödäkkään ja joskus pelkkää sokeria kupista #lol)… syynä tais kuitenkin olla märkivä korvatulehdus molemmissa korvissa ja se, että kaikki lapset oli kipeenä.  Joku tietää ja tuntee varmaan mun koko suvun ja ihmettelee miks en tunge lapsiani joka paikkaan yöks joka viikonloppu ja anna isovanhemmille ”laatuaikaa” lapsenlapsien kanssa. Tietäisitte kuinka paljon  nekin meitä on auttanut ja auttaa kokoajan ja kuinka kiitollinen siitä olen.  Lähes joka päivä on jotain pientä, niin sittenkö vielä laittaisin ne joka viikonloppu yökylään, että saan omaa aikaa? Missä on isovanhempien oma-aika? Me nähdään useita kertoja viikossa. Joku ei tunnu ymmärtävän että jollain isovanhemmilla saattaa olla vaikka 25 lastenlasta… osa isovanhemmista on myös töissä. Joidenkin isovanhempi on 40-v ja toisen 70-v. Eikö ihmiset ymmärrä neuvoja jakaessaan, että kaikki ei ole samanlailla kun omassa perheessä. Joskun isovanhemmat saattaa asua 700km:n päässä ja joillaan niitä ei ole.

Jotenkin välillä niin tympeää esittää omat oletukset tietona, mitä ei ole olemassakaan. Kaikki perheet on edelleen erilaisia ja se mikä toimii teillä ei toimi aina meillä. Onhan niitä sellaisiakin isovanhempia, jotka kieltäytyy lastenlasten hoitamisesta, jotenka tässäkin ehkä vähän hienotunteisuutta kehiin.

Nää kaikenmaailman mee toiselle puolelle taloa tai hotelliin nukkuun on musta vaan jotenkin tavallaan hölmöjä ja vielä se perustellaan sillä, että meillä on iso talo.. Mää en ole mikään koira kuka käskystä toimii. En nuku kun mulle sanotaan. mää nukun parhaiten omassa sängyssäni ja siinä nukutut päiväunet on paljon arvokkamat mulle, kun huonosti nukuttu hotelliyö.  Mää nukun aika usein hotellissa varsinkin Suomessa huonosti, koska aina se känniääliö asuu siinä samassa kerroksessa (tai sitten niitä on joka keeoksessa) ja herään pitkin yötä monta kertaa. Vaikka nukkuisin toisessa päässä taloa, niin mitä se auttais? Meidän lapset osaa avata ovet, eikä se sitä huudon kuulemista estä. Ja tiedoksi, että meidän makkari on nyt toisella puolella taloa verrattavissa lasten huoneisiin ja mulla on erityisen herkkä kuulo. On ihan eri asia nukkua omassa sängyssä, kun patjalla lattialla. En myöskään ala irroittamaan ovia saranoilta siksi että kokeilen ”helkkarin hyvää niksiä”, laitan ne takaisin jotta saan oven kiinni ja irroitan ne taas kun roudaan sen helvetin sängyn takaisin…

Mää keksin lähestulkoon aina ongelmiin ratkaisun ja mun mottoni onkin, että kaikki järjestyy. Varmaan kaikki sen myös muistaa, että toista ihmistä ei voi muuttaa, niin harvoin myöskään lastakaan.

On paljon asioita mistä en täällä ole puhunut, enkä puhu ja ehkä se saattaa jollekin vääristää kokonaiskuvaa. Haluan silti kirjoittaa aidosti niistä fiiliksistä mitä tunnen. Mää tiedän että moni saa mun kirjoituksista vertaistukea ja ssan todella paljon siihen liittyen viestejä ja kiitos ihan jokaisesta <3. Mää kokisin typeränä teeskentelyänä sen, että kirjoittaisin kuinka kaikki on aina ihanaa, kun kaikki ei oo aina ihanaa. Onhan se vaan fakta, että esimerkiksi kipeänä ja väsyneenä on välillä vaikeaa repiä positiivista kaikesta. Yleensä silloin on mieli vähän maassa. Aina kuitenkin jokaisen ihmisen käytökselle löytyy jokin selitys, vaikkei se olisikaan kaiken kansan tiedossa.

Tiesittekö muuten että sellaiset ”Mä oon nyt niin onnellinen” on vähiten luettuja postauksia. Ihmisiä ei kiinnosta sellaiset asiat vaan moni haluaa lukea rehellistä tekstiä. Se on muutenkin ollut aina mun tyyli kirjoittaa.

Kuvat: Noora Näppilä

Asu House of Brandon*, Paita *

Shoppaile huikeassa TAMMIALESSA*. Paljon tuotteita ihan super edullisesti. Myös lastenvaatteita* ihan super edullisesti, kunten Molo, Vimma, Levis, Reima jne. 

-Umppu

Kommentit (3)

  1. Ninni

    Hei Umppu, itse kommentoin vain ja ainoastaan sen pohjalta minkä kuvan asioista annat blogissasi ulkopuoliselle. Eikä sinun tarvitse heti vetää asioita ääripäähän, ”lapset joka viikonloppu isovanhemmilla” -tyyliin. Sitä tuskin kukaan tarkoittaa kuitenkaan.. Tuppaat kirjoituksissasi antamaan sen kuvan, ettei kukaan tosiaankaan auta, joten jos sitä joku ihmettelee, niin miksi vedät herneen nenään? Me lukijat emme voi tietää kuin sen mitä kirjoitat.

    1. primebody

      Ei tässä kai kukaan oo vetänyt herneitä nenään :). Ehkä syynä on myös se, että moni voi olla sellainen lukija kuka ei ole lukenut blogiani kauaa ja kommentoi esimerkiksi yhden postauksen perusteella. Silti myös lukijana miettisin että on varmasti asioita, mitkä ei ole koko kansan kuultavaksi 🙂

    2. Ninni

      Aivan totta. Mielestäni ei tietenkään bloggarin tarvitse/kuulu kirjoittaa kaikkea elämästään ja osa pitää yksityisenä. Tarkoitin lähinnä, että kuva sinusta ja elämästäsi välittyy lukijoille vain juttujesi perusteella, vaikka ei oletkkaan että olet juuri sellainen (minä ainakaan), vaan että siellä on ne myös vain omat, yksityisetkin asiat.
      Osa tietenkin olettaa mustavalkoisesti ja kärhistetysti.

      Hyvä jos saatte rankempiin aikoihin apujakin!

      Vastaa

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *