Primelife by Umppu
Primelife by Umppu

Kostatko lapsellesi?

Aurinko ulkona antaa uskomattoman paljon energiaa. Vaikka ulkona paukkuu kova pakkanen niin silti aurinko lämmittää. Mulla on pitkästä aikaa sellainen hetki (uskokaa tai älkää), kun mulla ei ole menossa minkäänlaista projektia. Varmaan nyt kun kirjoitan tämän ja sanon sen ääneen, niin keksin heti jotain. Kevät on niin kaunista aikaa ja ainakin itsellä ideoita pursuaa kokoajan. Koitan silti himmailla itseäni, sillä jo tähän vuoteen mahtuu liikkeeni uudelleen brändääminen ja muutama remontti. Toivon että saataisiin koko perhe olla terveenä, sillä viimeiset päivät on menneet sairastuvalla.

Mietin paljon minkä takia ihmiset tietyissä tilanteissa käyttäytyvät jollain tietyllä tapaa. Miksi he ajattelevat jostain asioista tietyllä tapaa. Mietin myös usein mikä saa ihmisen tekemään todella julmia tekoja, koska jossainhan se selitys piilee. Mulle on usein sanottu että miksi raahaan lapsiani vaikka ulkomaille. Ensin haluan korjata että en raahaa niitä yhtään mihinkään vaan tarjoan heille elämyksiä. Se on meidän yhteinen juttu josta kaikki nauttii. Olemme silloin lomalla ja voimme nauttia yhdessä niistä pienistäkin hetkistä ilman kiirettä ja aikatauluja.

Lapsen perusturva kehittyy ensimmäisten elinvuosien aikana. Lapsi tarvitsee syliä ja rakkautta ja vanhempaa johonka voi luottaa 100 prosenttisesti. Lapset eivät ole tyhmiä ja he ymmärtävät sellaisiakin asioita mitä moni ei usko lapsen ymmärtävän.

Jos lapsuus menee vanhempien riitoja kuunnellessa, perheväkivallan keskellä, päihdeongelmaa seuratessa tai vaikka siinä että saat kuulla päivittäin että ei susta ole mihinkään niin kaikki tämä vaikuttaa siihen minkälainen ihminen lapsesta kasvaa. Mua välillä kauhistuttaa hyvin erikoiset kasvatustavat. Tehdään jotain ihan älyttömiä kasvatusmenetelmiä. Uskon että näihinkin on selitys siinä omassa lapsuudessa.

Joskus myös ne negatiiviset asiat omassa lapsuudessa toistuu omien lapsien myötä ja halutaan kostaa niitä itse lapsena kokemia asioita omille. Se on todella väärin. Myös lapsiin vaikuttaa esimerkiksi jatkuva muuttaminen ja asuinympäristön vaihtelu. En tiedä voisiko sitä vaikka verrata aikuisella siihen, että vaihdat jatkuvasti työpaikkaa. Opettelet uuden tavat ja tutustut ihmisiin ja juuri kun olet päässyt vauhtiin joudut aloittamaan homman alusta. Muuttaminen on myös aikuiselle raskasta.

Välillä joitan asioita vanhempien on tehtävä vaikke haluaisikaan. Joskus on muutettava pois tutusta ja turvallisesta, mutta aina kannattaa ajatella myös sitä, miltä se tuntuu siitä lapsesta. Jos lapsuus ei ole tasapainoista niin mitä seurauksia se tuo aikuisena. Itse uskon todella siihen että se lapsen lapsuus on se kaikken tärkein asia ja se määrittelee sen minkälaisia ihmisiä meistä tulee aikuisena.

Nyt kun keskustelu käy kuumana erilaisista vapaamman kasvatuksen periaatteista niin meitin aina sitä kääntöpuolta. Jos et ole itse saanut toteuttaa lapsena jotain asiaa, niin haluatko itse antaa lapsellesi sen mahdollisuuden. Kun aikuisena ihmettelen joskus jonkun tapaa toimia (tarkoitan nyt jotain aivan kummallista) niin joka kerta taustalta löytyy jokin tarina ja ei aina niin positiivinen sellainen. Lapselle tulee ja pitääkin asettaa rajoja ja sääntöjä. Vaikka se 2-vuotias kiukkupussi huutaa: haluan barbin ja oot päättänyt että et sitä hänelle osta niin silloin sitä ei osteta. Jos aina antaa periksi niin se kostautuu myöhemmässä vaiheessa. Vaikka musta tuntui teininä että mun vanhemman kyttäs mitä teen niin kiitän siitä aikuisena. Se kyttääminen oli sitä välittämistä. Musta oli ihan oikein että mun vanhemmat välillä kyseenalaisti porukkaa missä pyörin. Olihan se outoa että kenelläkään muulla ei ollut kotiintuloaikoja eikä muutenkaan mitään sääntöjä.

Joskus välinpitämättömyys kääntyy ja se menee siihen että lapsi hakee huomioo tekemällä pahaa, koska se on ainut tapa milloinka vanhemmat reagoi mihinkään. Siihen jos johonkin kannattaa havahtua. Esimerkiksi kännykät vie lapsilta aikaa ja on väärin että lapsi sanoo kato äiti, kato äiti sen 10 kertaa ennenkun äiti irroittaa katseensa puhelimesta. Jos puhelinta ei ole niin se kerta riittää. Panostakaa siihen lapsienne lapsuuteen täysillä. Niinkuin kaikki sanoo että aika kuluu siivillä ja nyt jo tuntuu, että esikoinen ei paljon äidin seuraa kaipaa.

Kuvaus Noora Näppilä

Mun kuvissa oleva paita House of Brabdonilta* löytyy TÄÄLTÄ*

Käyttämällä koodia CHOOSE3 on kamppis ota 3 maksa 2

Lue viikon postaukset:

Sunnuntai: Ihon epäpuhtauksien hoito kotona.

Lauantai:Pastelli uhka vaiko mahdollisuus?

Perjantai: Ääripäästä ääripäähän 43-80kg

Torstai: Epävarmuus täydellisen someitsevarmuuden takana

Keskiviikko:Kulutusluoton vastuullinen käyttäminen

Tiistai: Pääseekö kauniilla hymyllä pitkälle elämässä?

Maanantai: Mikä on ES jonne?

-Umppu

Kommentit (6)

  1. Anna

    En pidä pahana asiana sitä jos vie pieniä lapsia ulkomaille. Mutta tuskin 1-2 vuotiaalle se tarjoaa elämyksiä.

    • primebody

      Kyllä meidän kaksi vuotias kyselee koska päästään lomamatkalle ja todella nauttii sielä olosta. Sekin on elämys btw

  2. Ananas

    Itse taas ole sitä mieltä, että lapsi oppii elämyksiä jo pienestä. Kyllä se reilu yksi ja kaksivuotias jo huomaa, että elämää on myös kodin ulkopuolella, mutta tärkeintä hänelle on se että mukana on se rakas, turvallinen vanhempi. Äidin ja isän loma on tietenkin lapsen perään katsomista, ollaan sitten kotona tai ulkomailla. Haittaako se siis, että jotkut pystyvät yhdistämään rennon lomailun ja lapsen tarpeet? Vanhemmat tarvitsevat myös välillä maiseman vaihtoa, varsinkin jos on nauttinut matkustelusta myös ennen lapsia. Jos vertaan meidän 3 ja 5 vuotiaita lapsia matkistelemattomiin tuttujen lapsiin, omat lapseni ovat oppineet kärsivällisyyttä, käytöstapoja ja muiden huomioonottamista juurikin reissaamisesta. Ja meidän lapset myös aina kysyvät että koska taas lennetään lämpimään.
    Kukin tyylillään.

  3. Manduca

    Voisitko tehdä postauksen missä esittelisit minkälainen kampaamosi on; sisustus jne… Jo ulkoapäin antoi tyylikkään vaikutelman (yhdestä instagramkuvasta löydetty). Olisi kiva nähdä tälläisen, joka ei sinne paikanpäälle pääse. Jos joku kysyy, nii sano että se oli toivepostaus. 😉 Ja se musta akustiikkatapetti kiinnostaa.

    • primebody

      Joo jossaivaiheessa tulossa kyllä 🙂

  4. Paula N

    Mä olen kokenut, että reissussa on paremmin ja intensiivisemmin läsnä lapselle kuin kotona. Kotona tulee usein ”jaettua vuoroja”, toinen vanhempi on lasten kanssa, jotta toinen ehtii tehdä omia asioitaan, ja sitten jossain kohti vaihdetaan. Reissussa taas ollaan koko perhe yhdessä koko ajan – lapsi saa siis huomion molemmilta vanhemmiltaan. Samoin reissussa ei juuri tule kännykkää katseltua (roaming-maksut, vaikka ne Euroopasta poistuivatkin), joten läsnäolo on senkin puolesta isompaa.

    Ei pieni lapsi lomia ja reissuja tarvitse, mutta ei se niistä kärsikään, koska kodin rutiinin ja rytmin voi kyllä siirtää mihin vain. Ja bonuksena saa koko perheen yhteistä aikaa stressittömässä tunnelmassa, minkä varmasti pienikin lapsi ymmärtää ja siitä nauttii.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *