Primelife by Umppu
Primelife by Umppu

Jaksaisitko itse?

En oikein tiedä mistä aloittaisin. Kun kirjoitat blogia… niin siinä samalla asetat tietoisesti itsesi kaikkien muiden arvosteltavaksi. Lähes jokaisessa postauksessa minkä julkaisen toimin aina jonkun mielestä väärin ja mielipiteeni on väärä. On kuulemma täysin naurettavaa kuskata lapsia ulkomaille jonkun lukijan mielestä ”niin sanotuille  luksus lomille”. Minun kuuluisi kuulemma tehdä arkisia asioita lasten kanssa ja nauttia ihan tavallisista hetkistä, kuten siivoamisesta ja ruuanlaitosta lapsien kanssa. Mun on pakko sanoa ihan rehellisesti, että kun saat kuulla joka päivä asioita mitä teet elämässäsi väärin tai mitä sinussa on joka päivä vialla niin siihen pitkässä juoksussa kyllästyy. Olen kuunnellut sitä lähestulkoon seitsemän vuotta päivittäin. Onko se sitten niin, että minun pitäisi olla kaikkien kommentoijien kanssa aina täysin samaa mieltä. Ihmisten jotka ilmeisemmin tietävät paljon paremmin elämästäni kuin vaikka minä. He suurinpiirtein tietävät aikataulut mitä perheessämme tapahtuu.

Meillä blogaajilla kun  eisaisi olla mitään mielipiteitä oikeastaan enään ollenkaan. Meidän pitäisi koittaa miellyttää kaikkia lukijoitamme ja ollaan niin mahdollisimman neutraaleja ettei kukaan vain loukkaannu. Tätä työtä ei voi tehdä niin.  Kuitenkin meille voi kirjoittaa ja sanoa ihan mitä tahansa ja meidän on se vaan hymyssä suin nieltävä, vaikka se menisi täysin henkilökohtaisuuksiin.. Se mikä mua rehellisesti sanottuna ärsyttää eniten on se että joku väittää asioita, mitkä eivät pidä paikkaansa ja mitkä liittyy mun elämään. . Sitä kutsutaan valehteluksi.

Ei kukaan muu kun minä ja meidän perhe elä sitä meidän arkea. Jos joku nauttii siivoamisesta lasten kanssa niin minä en nauti. Se on suoraan sanottuna aivan perseestä. Minä en myöskään nauti ruuanlaitosta lasten kanssa, koska se on vielä noin pienten kanssa tietyllä tapaa jopa hieman vaarallista. Mulla ei tulisi mieleenkään sanoa kolme vuotiaalle tyttärelleni että hei: Paistappa jauheliha äitille valmiiksi. Tai puolitoista vuotialle lapselleni että hei: Otappa puukko käteen ja pilko äidille salaatti. Joku voi näin toimia eikä siinä mitään, mutta minä en.

Kun mulle usein sanotaan siitä, etten osaa asettua muiden asemaan niin haluaisinkin kysyä että osaavatko  kaikki muut, ketkä niin minulle sanovat. Osaavatko he ajatella minkälaiselta tuntuu olla seitsemän vuotta ihmisten sylkykuppina? Toki saan myös ihania kommentteja päivittäin, mutta valitettavasti ne ikävät jää aina vain mieleen ja kumoaa sen kaiken hyvän.  Kun kuulet päivittäin että sinun ulkonäössäsi on jotain vikaa, olet huono äiti, mielipiteesi on vääriä, asut vääränlaisesta talossa, et ymmärrä muita ihmisiä, kasvatat lapsesi väärin, teet liikaa töitä, olet liian väsynyt, sinun pitäisi rauhoittua, olet lihava, olet mustavalkoinen, olet ruma,  et osaa kirjoittaa, olet itsekäs ja mitä muuta vielä. Joskus tekisi vaan mieli vastata, että hanki elämä. Mutta enhän tietenkään voi tehdä niin, sillä olen ihminen kuka kirjoittaa julkista blogia ja minulla ei saisi olla oikeastaan edes tunteita. Minun pitäisi kunnioittaa jokaista blogini lukijaa ja olla heidän kanssa samaa mieltä. Niin sanotusti niellä kaikki paska mitä joudun kohtaamaan päivittäin.

Jos niin sanotusti joskus vastaan rehellisesti sitä mieltä mitä olen, niin saan siihen vastaukseksi.. että enkö kestä kritiikkiä tai että vastaukseni oli epäasiallinen, olipas asiaton kommentti, se kuka leikkiin lähtee se leikin kestäköön tai jotain muuta nasevaa.  En mä ala muuttaan mun elämääni sellaiseksi miksi lukijat toivovat.  Ne ovat heidän toiveita ei minun. Mä elän sellaista elämää mitä itse haluan ja missä olen tyytyväinen. Toisilla ihmisillä on niin kova tarve miellyttää muita, eikä siinäkään sinänsä mitään pahaa ole jos siihen on itse tyytyväinen . Blogimaailma on muuttunut vuosien varrella aika radikaalisti, sillä ihan oikeasti on todella vaikea sanoa sitä omaa mielipidettä, niin ettet joudu lynkatuksi Iltapäivälehtien  palstoilla. Ja joku vielä kehtaa väittää että me blogaajat soittelemme sinne itse, mikä on täysin naurettava väite. Joskus siis toivoisin vaan, kuten aiemmin kirjoitin että ne ihmiset jotka sanovat minulle etten osaa asettua muiden asemaan, niin asettuisi joskus minun asemaan. En missään tapauksessa väitä etteikö kanssani saisi olla erimieltä, mutta se ei silti tarkoita että minun pitäisi vaihtaa oma mielipide vain siksi että joku toinen on jotain toista mieltä mieltä.

Vaikka mulla on monesta asiasta aika vahvat mielipiteet, niin se ei silti tarkoita sitä että vaikka kirjaimellisesti vihaisiin jotain asiaa tai vaikka jonkun elämäntapaa se on vain mielipide mihinkä täällä on kaikilla oikeus. Myös sen kirjoittaminen on vaikeaa, koska tekstiä lukiessa et koskaan kuule toisen äänenpainoja tai näe ilmeitä, vaan tulkitset ne niin kun itsestä tuntuu. Mietin välillä että mitähän siitä seurais jos kommentoisin vaikka jollekin: että haista sinä vittu tai jotain vastaavaa? vaikka ajtellaan että me voimme kirjoittaa mitä tahansa, niin todellakaan se ei ole sitä, sillä juurikin ne kommentoijat, jotka ovat vuosia meitä haukkuneet ovat kasvatteneet meille sellaisen kuoren, että emme halua lähteä siihen myrksyn silmään.

-Umppu

Kommentit (38)

  1. Minna

    Kyllä tossa hommassa saa olla aika paksu selkänahka ja pitkä pinna. Nämä arvostelut tulevat varmaan lähes kaikki kasvottomina ja nimettöminä? Tai tuleeko joku ihan kasvokkain arvostelemaan?
    Mielestäni jokainen elää elämäänsä miten tahtoo tai rahat antavat myöten.
    On myös todella paljon ollut tekstejä aiheesta-mikä on totuus kauniiden kuvien takana. En koskaan lähtisi arvostelemaan bloggaajaa kuvien tai tekstien perusteella koska siinä ei näy koko arki.
    Olet hyvä tyyppi ja uskallat olla mitä olet.

    • primebody

      Ei kukaan koskaan sano mitään kasvotusten… tietenkään 🙂 🙂 paljon kivempihan se on huudella nimettömänä törkeyksiä ja ilkeilyjä kun ei joudu mihinkään vastuuseen

  2. Anna

    Ei nyt sinänsä liity suoraan postauksen aiheeseen. Mutta, itselläni on alle 3v lapsi ja todellakin voi sen ikäisen kanssa tehdä yhdessä ruokaa, leipoa, siivota yms. Ja lapsi on aina silminnähden iloinen kun saa auttaa. Tosi monesti itsekin tulee sanomaan, että äiti haluan auttaa sinua. Konetta tyhjennettäessä annan hänen viedä muovikippoja kaappiin, tyhjentää lusikkakorin yms. (otan ensin kaikki vaaralliset välineet sieltä pois). Ruuanlaitossa itse teen tietenkin kaikki, mutta lapsi saa esim.pudottaa kuoritut ja pilkotut perunanpalat kattilaan yms. Merkityksettömiä asioita aikuiselle, mutta mukavia (ja turvallisia) juttuja lapselle…

    • primebody

      No onko sulla 3 lasta? Siinä pitää huomioida kaikki ja kokoajan olla tarkkana. Toki yhden lapsen kanssa varmasti voiko tehdä, mutta on ne muutkin… jos 3v on apulaisena haluaa pienempikin.. meidän keittiö on tällä hetkellä todella pieni ja siihen ei mahdu… tässäkin taas: kaikki tyylillään ja kenenkään tapa tuskin on väärä?

    • T

      Annahan vain kertoi miten heillä pieni lapsi osallistuu kotitöihin. Ei kirjoittanut että teilläkin Umppu pitäisi tämän sitten onnistua jos heilläkin onnistuu
      Monesti on asioita mitä ei toinen ole edes ajatellut miten se onnistuu ja hyvän vinkin jälkeen voikin onnistua. Se on vuorovaikutusta.

      Haukkumisviestejä en ymmärrä, en myöskään henkilökohtaisuuksiin menemistä. Mutta omasta mielestäni vastaat ehkä liiankin kärkkäästi kaikkiin vähänkin toisenlaisiin mielipiteisiin, kuten nyt tässäkin tapauksessa.

      Onhan se niin, että miksi viedä pieni lapsi ulkomaille, koska ei hän sitä matkaa tule muistamaan. Näin varmasti on joku kommentoinutkin. Mutta harvoinpa sinne reissuun lähdetään sen lapsen takia, vaan esimerkiksi siksi, että vanhemmat haluavat lomailla ja olla tekemättä kotitöitä. Joten se on syy miksi moni matlustaa silti.

      Tykkään blogistasi ja luen sitä. En myöskään koskaan kirjoita (kenellekään) bloggaajalle haukkumaviestejä. Eri mieltä saatan olla, kuten nytkin, mutta minun ei tarvitse lähteä ketään haukkumaan. Silti toivoisin ehkä niihin asiallisiin eriäviin mielipiteisiin vähän neutraalimpaa vastausta. Toisaalta jos et halua niitä eriäviä mielipiteitä kommentteihin, niin eihän kukaan pakota sinua niitä julkaisemaan alunperinkään. (Ja tämähän on siis vain oma mielipiteeni, ei sinun, enkä pakota sinua olemaan samaa mieltä kanssani nyt enkä jatkossa. Kerroin vain oman mielipiteeni).

      Vastaanotan työssäni palautteita ja asiakkaille minun on vastattava ystävällisesti siitäkin huolimatta, että he hyppivät silmilleni asiasta missä tiedän itse olevani oikeassa. En kuitenkaan voi vastata sellaiseenkaan palautteeseen asiattomasti.

      Blogimaailma on armoton. Sinuna hankkisin ehkä ulkopuolisen moderaattorin, joka julkaisee julkaisemisen arvoiset kommentit ja jättää haukkumiset pois eikä edes näytä niitä sinulle.

      Mutta tämä on vain oma mielipiteeni ja sinulla on omasi, kunhan kommentoin 🙂

    • primebody

      No tässäkin on monta puolta. On ihmisiä jotka kommentoivat lähes joka postaukseen.. niissäkin on historia ja saman ihmisen jatkuvat nega kommentit ärsyttää, kuten kommentti mihin vastasin… aina ei jaksa

    • primebody

      Ja ihan sellainen pointti vielä, että lapsen perusturvallisuus kehittyy ensimmäisten elinvuosien aikana. Silloin on tärkeää olla lapsille läsnä ja antaa sitä turvaa. On se sitten kotona tai ulkomailla (missä esim meillä on ainut mahdollisuus vain keskittyä 24/7 ilman arjen askareita) niin me tehdään niin. Totta: ei ne lapset siitä muista, mutta sen ne muistaa onko niiden lapsuus ollut turvallinen ja rakkauden täyteinen vai ei. Lapsuus on se mikä antaa meille eväät tähän elämään, mitä moni ei ymmärrä. ”Ei se mitään muista” on täysin väärä ajattelutapa tietyissä asioissa.

    • Pauliina

      No oikeasti pienten lasten kanssa voi hyvinkin tehdä monenlaisia kotitöitä. Vaikka lapsia olis useita… Itselläni on 11 lasta, siinähän ne oppii rinnalla tekemään kun annetaan tehdä. Kun ottaa mukaan pienestä saakka, niin voi miten sitä iloitsee siitä kun huomaa kuinka omatoimisiakin lapsista ja nuorista tulee. Se on sitten kokonaan erijuttu, että tarvitseeko kaikkien toimia samoin… Ei tarvii. Jokaisella oma tyyli, omat tottumukset ja tavat. Kaikki yhtä hyviä! Tsemppiä Umppa, hyvä äiti oot, hyvä kasvattaja, paras lapsillesi. ❤️

    • primebody

      Siis OMG 11 lasta!!!!! Oot vielä hengissä?

    • Anna

      Minulla on kaksi lasta. Toinen on alle 2v ja silti kyllä onnistuu ottaa alle 3v mukaan kotiaskareisiin miehen ollessa töissä kun olen lasten kanssa keskenään kotona.

      Heti kommentin julkaistuani ajattelin, että jos vastaat viestiini, vastaus on varmasti melko kärkäs. Kuten ”T” sanoi, en sanonut että sinun täytyisi tehdä kuten minä. Kerroin vain esimerkkejä, miten lasta voi ottaa mukaan.

    • JK

      No mun mielestä ruoanlaitto ja siivous ovat ARKEA ja niitä on siinä päivittäisessä elämässä ihan riittävästi! MIKSI ei saisi matkustaa?? En tajua miten näitä voi verrata. MEillä tehdään monenlaisia asioita ja reissu silloin tällöin on OSA sitä. Ja kyllä lapsi tykkää, SIITÄKIN!! Onhan sekin monesti irtiotto, hänellekin. Toisaalta toki persoonakohtaista, lapset kun ovat yksilöitä hekin, lapseni on saanut ex tempore -luonteen minulta ja on vain innoissaan kun päästään jonnekin tuntemattomaan, olkoon lähelle tai kauas.

      Ja se näissä on, että kun ovat perhekohtaisia juttuja, niin ootapas kun arvostelet sen arvostelijan elämää niin johan repee. Eli ei kukaan oo immuuni tuolle, vaikka muuta väittäisivät. Kokeilkaapa joskus kepillä jäätä 😉 Se on siellä ruudun takana vain helppo arvostella ja se tyyppi itse loukkaantuu ja hermostuu ihan samalla tavalla kun joku tulee neuvomaan miten heidän pitää elää!

  3. Anni

    Olen aina miettinyt, että bloggaajat eivät todellakaan saa palkkaansa helpolla! Hyvää blogia varten on avauduttava kuitenkin elämästään ja itsestään aika paljon, koska eihän se muuten ylläpitäisi lukijoiden mielenkiintoa, mutta samalla altistaa itsensä kaikkien kritisoitavaksi. Hämmentävää, miten joku ajattelee, että koska tuo raottaa elämäänsä ja persoonaansa kaikille, voi hänelle sanoa ja kirjoittaa mitä vaan! Olisi mielenkiintoista tietää ketä nämä ihmiset ovat?? Miten he perustelevat käytöksensä ja oikeuttavat törkeät sanansa. Sanoisivatko he päin naamaa jollekin, että oletpa ruma jne. Ihmiset on törppöjä etenkin nettikirjoittelussa.
    Sinulle toivon jaksamista blogin jatkamiseen kaikista typeryksistä huolimatta.

  4. Vipe

    Niin.. Mulla on kaksi pientä lasta ja oishan se kiva yhessä kokkailla, pilkkoa perunoita, raastaa porkkanoita yms.. Mutta, kun a) en vaan jaksa, hermo kiristyy ja hommassa menisi ikuisuus b) tappelevat koko ajan(ehkä siksi menee hermo) c) ambulanssin sais kuttuu lopuksi näiden termiittien kanssa:D

    Tottakai joskus ovat yksitellen päässeet jonkun pikkujutun tekemään, esim. laittaneet pizzan päälle täytettä ja tietty piparihommat jouluna.

    Kukin siis tyylillään! 🙂

  5. Sanna

    Mä ymmärrän sun pointin. En tunne sua ja olen seurannut vain blogia, postauksia ja keskustelua. Mulla ei ole oikein mitään syytä edes nyt kommentoida mutta kommentoin nyt silti.

    Mietin vaan näin neutraalista näkökulmasta, kun sun tekstit ei tietyllä tapaa osu mun ”tunnehermoon” eikä toisaalta käydyt keskustelut kommenttien puolella. Niin siis ns. neutraalina sivusta seuraajana vaan kommentoin että sä olet ihan hurjan reaktiivinen. Tarkoittaen sitä, että tunnut reagoivan usein kommentteihin hirveen suurella tunteenpalolla. Mikä on tietysti ymmärrettävää kun kommentit osuu itselle tärkeisiin ja ehkä arkoihin asioihin; äitiys, perhe, parisuhde, työ. Ne vaikuttaa olevan sulle tärkeitä. Mä uskon, että tätä reaktiivisuutta käsitellään yleensä provosoitumisena, mitä se tietyllä tapaa onkin. Mutta samalla tavalla joku/jotkut lukijat voi olla reaktiivisia näihin samoihin teemoihin. Silloin kun kaksi kovasti tunteella reagoivaa ihmistä keskustelee keskenään niin kummatkin keskustelee vaan omien tunteidensa kautta. Sillo molemmat kuulee vaan omat tunteet siinä keskustelussa: ärsytyksen, vihan, kiukun, väheksynnän.

    Jos ja kun sä olet varma omasta tavasta olla ja elää niin mitä sen on väliä mitä joku anonyymi ihminen on mieltä. Mielipiteitä on aina ja samalla tavalla kun sä koet omat toimintatavat oikeina joku toinen kokee omansa. Se on vaan loputon jankkaamisen suo mihin uppoaa molemmat.

    Toisaalta kuten sanoin mä ymmärrän, että tuntuu kurjalta saada negatiivisia kommentteja jatkuvasti. Totta kai! Kuitenkin bloggaajana olo taitaa olla ainut ammatti missä on myös oikeus ”sanella suorat sanat” työntekijänä. Ehkä bloggaajana on myös hankala erottaa ammattiminä ja työminä: aiheetkin menee usein päällekkäin.

    Mä teen itse työtä jossa olen arvioinnille alttiina koko ajan. Teen työtä oman persoonan avulla, mutta toisaalta työ antaa mulle suojan: mä olen alani asiantuntija ja voin perustella päätöksiä ammattilaisena. Mun ei tarvi laittaa omaa itseäni alttiiksi arvioinnille. Toisaalta ihmiset joiden kanssa työskentelen ovat välillä maailmanmestareita yrittämään ihon alle menemistä. Mut mä tiedostan sen ja ymmärrän että se kuuluu tämän tietyn ihmisryhmän tapaan toimia. Mutta kyllä, mäkin olen ihminen ja huomaan olevani todella väsynyt näiden kontaktien jälkeen. Siis pointtina se, että työ väsyttää ihmistä, on se kuinka mielekästä tahansa.

    En tiedä oliko tästä mitään apua, toivottavasti toi erilaisen näkökulman asiaan. Se oli mun tarkoitus.

    • Katri / Fit you too

      Loistava analyysi ja näin toisellakin bloggaajalla antoi ajatuksen aihetta. Osasit pukea tosi hyvin sanoiksi ajatuksesi ja toit minusta hyvin esille molemmat puolet.

  6. :)

    Umppu sie oot mahtava äiti ja hauska vaimo, et vaikuta tiukkapipoiselta mutta määrätietoiselta kyllä! Ja mie ihailen myös siun maalaisjärkeä, et ole mikään hihhuli. Itselläni myös kolme lasta ja juuri miehelleni sanoin kuinka meidän täytyisi ottaa teistä mallia, jo edellisen ulkomaanmatkan päätyttyä varattaisiin uusi reissu, niin sitä jaksaisi itsekin paremmin. En kiellä etteikö ihmisten kommentit aiheuttaisi mielipahaa mutta yritä ajatella niitä lukiessa kuinka fiksuja lapsesi on ja sinulla on oma yritys ym, joten et sie nyt ihan idiootti voi olla. Hyvää kesää teille ja onnea uuteen kotiin!

  7. Hanna K

    Niin kun heti alkuun kirjoitit, että kun alkaa kirjoittaa julkista blogia, sitä asettuu ihmisten arvosteltavaksi. Sanot, että se, mitä kirjoitat, on sinun mielipide. Se, mitä he kirjoittavat, on heidän mielipiteensä. Sanot että sinun pitäisi ottaa kaikki vastaan hymyillen, tätä en ymmärtänyt, miksi näin? Siksi että sitten kun vastaat, on jollakin taas jotain poikkipuolista sanottavaa? Ainahan niillä on!

    Mielestäni ei tietenkään pidä olla sylkykuppina, mutta ehkä, jos itse kerrot mielipiteesi suoraan (mitä arvostan) täytyy olla valmis ottamaan vastaan muidenkin mielipiteitä (asiallisia)

    Mutta varmasti pointtisi olikin lähinnä niissä törkykommenteissa, joita kenenkään ei pitäisi kirjottaa toiselle ihmiselle. En tosiaankaan ymmärrä miten jollain on aikaa ja energiaa puuttua/provosoitua TOISEN elämästä ja sitten vielä ruveta tykittämään paskaa niskaan, koska eihän se heidän elämää liikuta millään tavalla.

    Vastauksena kysymykseesi, ei, en jaksaisi sitä, että jokaiseen sanomiseeni/olemiseeni/tekemiseeni jollain on aina jotain vastaan/pahaa sanottavaa. Mutta onneksi ei tarvitsekaan! (?)
    Tsemppiä sulle, oot rautaa!

    • primebody

      Lähinnä moni ei ymmärrä sitä että jos sanon vaikka esimerkkinä: en hyväksy maahanmuuttoa (tämä on nyt vaan esimerkki) niin siihen vastataan mulle että sää saatanan rasisti saisit kuolla. Mää en silloin sano mielipidettäni ketään yksittäistä ihmistä kohtaan, vaan asiaa mutta saan vastaan minuun henkilönä tarkoitetun kommentin. Jos hiffasit pointin 🙂 ehkä vähän epäselvästi kirjoitettu

  8. Eeva

    Jokaisen ilkeän kommentin kirjoittajan pitäisi miettiä miltä tuntuisi, jos joku sanoisi niin itselle. Kaikilla on vain yksi elämä, yhtä arvokas, josta pitää tehdä omannäköinen missä on onnellinen. Itsekin olen kuullut näiden fiksumpien neuvoja kuinka elämää pitäisi elää, ja nuorempana sitä tehnytkin, mutta se ahdistaa ja masentaa lopulta. Meidän pitäis sanoa toisillemme enemmän hyviä asioita mistä saa voimaa. Olla ihminen ihmiselle. Tällainen avautuminen. Ihana suora blogi sulla! <3

  9. Taru

    Oon kans pitkään ihmetellyt noita sun saamia kommentteja ihan joka paikassa. Esim eräs Facebook ryhmä jossa välillä osunut silmään ei niin kivoja kommentteja, just tää sun blogi, insta… Keltä se on pois jos haluat tarjota lapsillesi lomia tai haluat tehdä paljon töitä jotta olisi varaa lähteä sinne lomalle?! Tuntuu että nykyään jos kuka tahansa panostaa rahallisesti mihinkään tai on jotain muuta kuin se pieruverkkareissa kotona lasten kanssa oleva äiti, niin tekee väärin. Ja sit just vedetään esiin se ettei kestä kritiikkiä tms jos ei jaksa kuunnella sitä arvostelua ja suoraa vittuiluakin välillä. Kaikki pitäisi nykyään tehdä täysin massan mukana ja lasten kohdalla suositusten mukaan. Ei saa enää olla yksilö.

  10. Ida

    Kukaan ei pakota bloggaamaan, ihan oma valinta.

    • primebody

      Eikä myöskään lukemaan 🙂 sekin on oma valinta 🙂

  11. Ninja

    Helppohan sellasten ihmisten on huudella jotka sua ei tunne.
    Mun mielestä henkilökohtaisena sinänä sulla on iha huikee huumorintaju, mielikuvitus ja energia. Julkisena sinuna arvostan sitä iha älyttömästi, että uskallat kertoa mielipiteesi vaikkakin se saattaa poketa normeista ja siinä taas parasta on se, että sulla on AINA perustelut sun kantaan.
    Loppuun voitais lainata Klamydian biisin sanoja ”mä elän niinkuin tahdon, sinä niinkuin tahdotaan, että kukas se idiootti oikein olikaan.”

  12. Jade

    Nyt on pakko kommentoida pitkäaikaisena lukijana että pidän tyylistäsi kirjoittaa ja tavastasi käsitellä asioita. Toivon että vaikka tyhmien, yksinkertaisten ja kapeakatseisten ihmisten määrä on ilmeisen suuri, jaksat jatkaa blogin kirjoittamista. Meilläkin matkustetaan mieluummin lasten kanssa kuin kaksin miehen kanssa. Onhan lomalla lasten kanssa oleminen sitä parasta laatuaikaa kun ei tarvitse käyttää aikaa kotihommiin, joita saa kyllä tehdä ympärivuoden loputtomasti. Lomalla me olemme lasten kanssa kokoajan ja pystymme antamaan lapsille kaiken ajan ja huomion. Ehkä nämä vinkujat, joiden mielestä lapsia ei pitäisi lomalle viedä ovat niitä, jotka mieluummin ryyppäisivät päivät pitkät aikuisessa seurassa. Harvassa on ne ihmiset, jotka osaavat keskustella asiallisesti, ikäväkyllä.

  13. Saaga

    No en jaksaisi! Hyvä teksti. Mua nauratti monessa kohtaa. Siivoaminen/kotityöt pienten lasten kanssa on todellakin perseestä 🙂 Ja tottakai lasten kanssa saa ja voi matkustaa ulkomaille. Miksi ei? Ihme mussuttamista joiltain. Sun tekstit ei oo yleensä koskaan tylsiä, niitä on hauska lukea, vaikka en samaa mieltä asioista aina olisikaan. Keep it going! Tsemiä mielensäpahoittajien kanssa 🙂

    • JK

      Niinpä ja kun joku kommentoi, ettei lapsi muista mitään. Huh, ettäkö sen varjolla voi jättää moniakin asioita tekemättä, miksi siis tehdä lapsen kanssa mitään kivaa? TOTTAKAI se jää positiivisena lapsen mieleen vaikkei muistakaan. Ihan samalla tavalla kuin ikävät asiat jäävät lapsen muistiin vaikkei muista niitä aikuisena välttämättä, ja traumaattisemmat vaikuttaa kaikin tavoin alitajunnassa, kuten on tutkittu! Ihan varmasti siis kaikki positiivinen myös. Ja miksi ei eletä hetkessä, jos lapsi matkalla nauttii niin kaikki on kotiin päin. Enhän minäkään jokaista yksityiskohtaa elämästäni muista, aion silti tehdä asioita tästäkin eteenpäin.

  14. jorma

    tunteisiin….

  15. Anni

    En minäkään jaksa lasten kanssa kokata, valitettavasti. Mulla on yleensä niin nälkä jo, kun laitetaan ruokaa, että ei pinna kestä enää. Leipomuksia on joskus tehty. Ja toi matkustelu, eipä tulis mieleenkään jättää lapsia mummolaan ja lähtee miehen kanssa lomalle. Eikä myöskään olla matkustamatta kun on lapsia.

  16. Tuuli

    Mun mielestä nämä blogien kommenttiboksit vois ihan vaan lopettaa. Sullakin on tuhansia lukijoita per postaus, kommentteja ehkä keskimäärin parikymmentä plus ne mitä ei julkaista. Toki myös ne huippupostaukset missä kommentointi lähtee ihan käsistä. Mutta silti! Kommenttien määrä suhteessa lukijoihin on hyvin pieni. Tämä on sama homma kaikilla suosituilla bloggaajilla. Lukijamäärä ei tule putoamaan vaikka kommentointi sulkeutuisi. Tietty tulee myös meiliä sun muuta paskaa, mutta eikö omaa henkistä taakkaa voisi vähän keventää poistamalla edes yhden rasitteen? Kommentointi on ihan liian helppoa kun sen voi tehdä anonyymisti.
    Jos A-lehdet vaatii kommentointia, (onhan sinulla heidän yksi luetuimpia blogeja), voisivat kustantaa sen ulkopuolisen moderaattorin edes tai sit vaan maksakoot enemmän.

    • T

      Tuulin kommenttiin liittyen:
      Mielestäni vuorovaikutus on yksi syy miksi luen blogeja. En kuitenkaan lue kommentteja siksi, että toivoisin miten siellä haukutaan ketään tai mitään. Vaan luen kommentteja juurikin kokemusten, kysymysten ja yleisen vuorovaikutuksen vuoksi.
      Jos haluan tietää lisää vaatteesta, hotellista, ihan mistä vain mistä bloggaaja on kirjoittanut, enkä pääsekään sitä kysymään, onko koko teksti ollut hieman turha..

  17. Kati

    Heippa Umppu.Oon seurannut sun blogia jo vuosia ja oon aina ihaillut sun tapaa olla oma itsesi ja kirjoittaa rehellisesti ja ilmaista omat mielipiteet 🙂 ja vaikka kuka sanois mitä niin oot ihan älyttömän nätti ja kadehdin sun energiaa pyörittää perhettä ja firmaa,susta voi moni ottaa oppia!itsellä on vaan yksi lapsi ja ihailen aina miten jaksat.
    Aihe josta kirjoitat on ihan totta,ja mielestäni hirveän kakspiippunen juttu..
    Itse oon työskennellyt sairaanhoitajana vajaa 10vuotta ja siinä työssä monesti korostuu työminä ja kotiminä ja miten vahvasti erilaisia ne minät onkaan.töissä saa aika paljon kakkaa niskaan ja sitä ei saa potilaille/omaisille näyttää vaikka suurin osa valituksista tulee järjestelmistä ja säädöksistä mille ei itse mitään voi.
    Lähinnä varmaan yritän sanoa että kun oot julkinen bloggaaja ja sulla on kuitenkin toinenki työ ja julkisuus varmasti on kaikkea muuta ku helppoa nii yritä aatella että on erikseen työminä ja kotiminä, se voi auttas jaksamaan.tsemppiä hurjan paljon,oot ihana ❤

  18. Anni

    Henkilökohtaisuuksiin meneminen on täysin asiatonta, eikä sinun tarvitse sietää esim. ulkonäkösi ja äitiytesi arvostelua. Minä en sietäisi. Mutta sinulla on mielestäni jotenkin hassu tapa hyväksyttää jopa hyvin kärkkäätkin ulostulosi vetoamalla siihen, että se on vain mielipiteesi. Toisinaan sivuutat jopa sinulle esitetyt faktat etkä oikein kykene tulemaan siitä tietystä kuplastasi ulos. Olen joitakin kertoja kommentoinutkin, että vaikutat joidenkin asioiden suhteen hyvin mustavalkoiselta. Ja tapasi vastata kritiikkiin ei ole kovin rakentava. Tarkoitan nyt asiallista kritiikkiä. Törkeyksiin en sinuna vastaisi lainkaan. Ja ei. En tunne sinua ihmisenä. Perustan nyt oman mielipiteeni siihen kuvaan, jonka tässä blogissa itsestäsi annat.

    • primebody

      Voihan mielipide silti erota faktasta eikö? Kuten kirjoitin että kirjoittamalla on aina hyvin vaikea tuoda esiin jokainen näkökanta, mitä lukijat eivät aina ymmärrä. Tekstin voi käsittää monella tapaa jo alkaen millä fiiliksellä tekstin lukee.

  19. Daniella

    Siis ihan eri asia olisi, jos keskustelu olisi hedelmällistä. Kyllä voi keskustelu olla asiallista ja kiinnostavaa, vaikka oltaisiinkin eri mieltä, oikeastaan juuri silloin se onkin parasta. Saa kuulla toisenlaisia tapoja tehdä ja ajatella, ehkä ottaa sieltä jotain itselleen ja päinvastoin. Laajentaa omaa ymmärrystä. Kun ei sitä yksin kuitenkaan pysty jokaista asiaa tarkastelemaan ihan joka kantilta, ei riitä minkäänlaiset resurssit. Asiattomat hyökkäykset voisi sitten jättää ihan sinne omiin ajatuksiin.

    Monen blogin suola on juuri se vuorovaikutus. Tylsää vaan kun AINA löytyy joku, jolle osuu jollain tavalla arkaan paikkaan, että on vaikea pitää niitä tunteita kurissa ja sitten on helvetti irti.

    Kun en sellaisestakaan olisi itse kiinnostunut lukijana, että kirjoittaja ottaa kärkkäästi kantaa asiaan x, mutta ei pysty aidosti avoimin mielin kuuntelemaan, mitä muuta asiasta voisi ajatella ja ennen kaikkea miksi.

    Tämä kaikki siis ihan yleisellä tasolla, ei varsinaisesti tähän blogiin suoraan liittyen vaan tähän aiheeseen, joka on kyllä tärkeä. Käytöstavat ja ylipäätään kommunikointitaidot tuntuu monelta katoavan kun avaa nettiselaimen.

  20. Satu

    En jaksaisi ! Lapsiin ja niiden kasvatukseen minulla ei lähempää suhdetta ole kuin siskoni lapset 3 ja 9kk. Toinen on kuin pieni aikuinen ollut aina (vanhempi) ja toisesta näkee nyt jo että tarkkana saa olla joka käänteessä kun on menossa ja kokeilemassa kaikkea. Samat vanhemmat mutta kaksi täysin eri luonnetta. Mielestäni ei voi siis olettaa että edes useammilla perheillä arki sujuisi samalla tavalla lasten kanssa kun ei saman perheen silsällä asiat mene edes lasten kesken samaa kaavaa.

    On harmillista, että joku päättää kirjoittaa sinulle ikäviä kommentteja kun kerrot asioita Sinun elämästäsi. En tiedä mitä ne henkilöt siitä saavat ja olen sitä mieltä että ei ole mikään pakko heidänkään sinua ja blogiasi seurata jos mieli pahoittuu niin paljon että on pahoitettava siitä jonkun muun mieli.

    Useimmat luultavasti meistä lukioistakin ymmärtää että kyse ei useinkaan kohdallasi ole siitä ettetkö voisi ottaa palautetta vastaan vaan se että ala-arvoisista kommenteista ja loukkauksista ei kukaan nauti.

    Olen melko tuore blogisi seuraaja ja mielenkiinnolla odotan keskustelua herättäviä postauksiasi ja samalla toivoin muilta kanssalukioiltani käytöstapoja keskutelussa, vaikka oma-ajatus ja näkemys olisi täysin päinvastoin.

  21. Merkurius

    Kysyisin ihan vilpittömästi, että miksi sä oikeastaan bloggaat? Voin kuvitella, että on tosi rankkaa olla ihmisten sylkykuppina ja ihailen tavallaan sitä miten kestät kritiikkiä. Silti en ymmärrä, miksi vapaaehtoisesti asetat itsesi sille alttiiksi vuodesta toiseen?

    • primebody

      Mää tykkään kirjoittaa blogia 🙂 ei siihen oo sen kummempia syitä

  22. tyttönen

    Hei, pidän blogistasi koska sanot asiat suoraan etkä yritä miellyttää vain lukijoita. Voisitko kertoa mikä huulipuna sinulla on näissä kuvissa? Se on tosi kaunis. 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *