Primelife by Umppu
Primelife by Umppu

Älä komenna mun lasta!

Joskus on tilanteita missä lapset käyttäytyy epäasiallisesti. Onko silloin oikeus komentaa toisten lapsia?  Mää ainakin komennan jos siltä siinä tilanteessa tuntuu enkä välitä saanko perään mulkoilevia katseita. Kaikki asiat ei kuulu mulle, mutta esimerkiksi kiusaaminen on sellainen mihinkä puutun heti. En hyväksy sitä omilta lapsiltani enkä kenenkään muunkaan. Joskus jos komentaa toisen lasta saa kuulla sellaisen sättimispuheen että.. usein se on jopa kovin hyökkäävää ja huudetaan että: Kyllä minä itse pidän lapsistani huolen, että älä sinä niitä komenna.

Jos mun lapset tekevät jotain epäsopivaa niin todellakin niitä saa komentaa ja pitääkin. Toki asiasta. En ymmärrä näitä vapaan kasvatuksen lapsia, jotka saa tehdä mitä huvittaa. Heidän vanhempansa usein sanovat että meidän lapsia ei saa kieltää. En itsekkään ole täysin sen: Ei Ei Ei saa kieltämisen kannalla, koska aika usein se vaan lisää vettä myllyyn ja on loppupeleissä aika tehotonta. Koitan käyttää jonkin verran harhauttamista, mikä ainakin meillä tehoaa lapsiin paremmin. Sillä vältän huudon, kohtaukset ja kaikki voittaa.

Mää en hyväksy ollenkaan sitä että oma lapseni huutaisi mulle tai haukkusi mua. En edes sanalla tyhmä. Vanhempia ihmisiä pitää kunnioita. Siihen meillä on ihan totaalinen kielto. Onneksi ei ole sellaista tilannetta (vielä) vastaan tullut. Ainakin esikoiseni on toistaiseksi niin kiltti.  Vanhemmalla pitää olla omaan lapseensa auktoriteettiä ja selvät rajat, mistä asioista päättää vanhemmat ja mistä lapsi saa itse päättää. Pakko myöntää että kyllä se joskus tuntuu pahalta katsoa sitä omaa itkevää lasta kuka ”haluaa tikkarin”. Tiedät että sen antamalla homma saa onnellisen lopun, mutta jos olet sen alkuun kieltänyt niin koko asialta menee täysin pohja. Lapsi oppii silloin että raivoamalla saa tahtonsa läpi. Sekin pitää muistaa että lapsihan ei katso aikaa eikä paikkaa sille kohtaukselle vaan tekee sen juuri silloin kun häntä itse huvittaa.

Myös itse ajattelen että kenenkään lapsi ei ole yhtään sen oikeutetumpi, kun toisen. Kaikilla lapsilla on samat säännöt olet sitten rikas, köyhä, tumma tai vaalea. Myös tähän asiaan liittyen.. lapsille opetetaan ne arvot jo pieninä tässä maailmassa. Jos ke menee jos illoin vituiks niin niitä on vaikea korjata aikuisena.  Jos sinun lapsesi saa pienestä asti  erityiskohtelua, ei hän välttämättä tule koskaan ymmärtämään tiettyjä asioita. Esimerkkinä esimerkiksi se että kukaan ei synny rasistina vaan joku sen sinulle opettaa. Näitäkin tapauksia on edelleen , mikä aina tasaisin väliajoin järkyttää mua todella paljon.

Meillä oli kerran lapseni kaveri kylässä, joka yhtäkkiä käytti sanontaa: vitun neekeri. Oikein pelästyin kun Juuso nousi sohvalta ja sanoi todella voimakkaasti: Meillä ei noin puhuta ja anna olla viimeinen kerta, kun käytät tollaista kieltä tässä talossa. Kerta riitti eikä sitä ole sen koommin kuulunut. Myös mielestäni komentaminen oli enemmän, kun oikeutettua tässä tilanteessa. Meidän koti ja meidän säännöt ja ehkä myös pieni opetus  tämän pojan arvomaailmaan.

lue edellinen postaus: Ärsyttävimmät kommentit 

kuvaus/Noora Näppilähttp://curiousnoora.bellablogit.fi

-Umppu

Kommentit (2)

  1. Jenni

    Tosi hienoa, että Juuso puuttui tilanteeseen. Monestihan noita tulee vaan jälkikäteen taivasteltua, eikä sano kyseiselle henkilölle mitään. Itsekin olen tähän syyllistynyt. Toivoisin, että uskaltaisin itse enemmän puuttua ja sanoa. Esim. poikani kiusaamisesta en uskaltanut sanoa lapsen vanhemmille, koska tiesin heidän tyylinsä olevan se, että huusivat ja kiroilivat omille lapsilleenkin.

  2. Joka kiusaa on heikko

    Juu, ketään ei saa haukkua eikä kiusata, itsekin puutun jos näen kiusausta tapahtuvan. Tänään sain kuulla aikuiselta tyttäreltäni kuinka jotakin nuorta naista oli aikoinaan koulussa kiusattu ja opettajakin oli yllyttänyt kiusaamaan lisää tätä tyttöä. Itse aikoinaan jouduin kiusauksen kohteeksi koska olin köyhästä perheestä, ujo ja suuret ruskeat silmät saivat kiusaajani oikein liekkeihin, minulta jäi yläaste siis oikeastaan käymättä kun piti varoa ettei kukaan lyö tai heitä minua vaikkapa märällä sienellä, opettajat eivät puuttuneet koskaan. Tietysti tämä 3 vuotta pilasi elämäni pahoin, menin sitten ammattikouluun joka oli kaksivuotinen, tyttöjä kaikki opiskelukaverit ja olin molempina vuosina luokan paras ja sain stipenditkin. Tuli mieleeni mitä minusta olisi tullut jos olisin saanut käydä yläasteen rauhassa. Enää ei kiusattu mutten voinut koskaan uskoa enää että minuakin joka rakastaa tai voin olla se tärkeä ystävä, ystäviä minulla oli toki aina. Nyt sain pojistakin ystäviä ja olinhan todella kaunis näky pikine raajoineni ja hoikkana, äiti pyysi, että osallistun kauneuskisoihin, en mennyt ja sitten tapasin mieheni jonka kanssa olen ollut yhdessä vuodesta 1984 saakka. Kiusaamiseen pitää puuttua heti ja tomerasti. Se on vain joillekin hauskaa mutta uhrille kidutusta.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *