Pilkettä
Pilkettä

Viikonloppu ihan vain minun aikaani

Viime viikonloppu oli harvinainen tapaus. Poikaystävä lähti kotipaikkakunnalleen ja minä olin perjantaista sunnuntaihin asunnon valtias ja mikä huomattavinta: en ollut työpaikalla lauantaina enkä sunnuntaina (kaltaisellani paatuneella tutkijalla viikonloppu ilman työpaikalla käymistä on harvinaista). Oho! Sen sijaan kaverini Helsingistä tuli kylään Turkuu pe-la. Paniikkisiivosin perjantaina töiden jälkeen pyörremyrskyn lailla, ja menimme illalliselle suosikkiravintolaani E. Ekblomiin (3 ruokalajin illallinen 32 €, mikä hinta-laatusuhde!).

E. Ekblomista on tullut kerrottua aiemminkin näissä kirjoituksissa:

Laatuaikaa tyttöjen kesken ja eka vieras omassa kodissa
E. Ekblom ei petä
Food & Fun E. Ekblomissa
E. Ekblomin Jannen kattila – kyllä kiitos!

Uskollinen asiakas siis 😉

turskaPääruokana oli tällä kertaa turskaa savurapukastikkeella

Lisää juttuja Turun ravintolatarjonnasta löytyy täältä:

Food & Fun 2017 – Ravintola Suomalainen Pohja
NERå – melkein kaikki myös gluteenittomana
Ravintola NOOA – suomalaisia makuja ja lähiruokaa
Kaskis kesäiltana ja ihana illallinen
STORAGE tarjoaa urbaania katuruokaa
Rosterin kolmen ruokalajin lounas
Karu Izakayan maistelumenu ystävänpäivänä
Lauantailounas Gustavossa

Siisti asunto ansaitsi myös tulppaaninsa. Olin ihastellut aiemmin viikolla työpaikalla herkän vaaleanpunaisia tulppaaneja, ja ostin niitä heti ensimmäisen paikan tullen. Tykkään kukista ja niitä voisi ostaa ihan omaksi iloksi useamminkin, mutta sotkuisessa kämpässä ne menevät vähän hukkaan. Vetoan siihen että meillä on yksinkertaisesti liikaa tavaraa suhteessa neliöihin: 36,5 neliössä asuu kaksi ihmistä ja koira (ks. 10 neliötä asuintilaa per eliö ja elämä hymyilee). Asun siis edelleen remonttievakossa omasta kämpästäni poikaystävän luona (ks. Kun ruokabloggaaja muuttaa – sisältää tärkeän varoituksen), mutta kyllä se takaisinmuutto alkaa tässä pikkuhiljaa näkyä horisontissa. 😉 Kunhan se halvatun putkiremonttifirma saisi vihdoinkin kaiken valmiiksi näin kaksi kuukautta virallisen valmistumispäivän jälkeen (ks. Putkiremontti koettelee hermoja).

Kuva: unsplash.com
Kuva: unsplash.com

Ystäväni lähdettyä lauantaina kokkailin ensiksi urakalla. Tein bataattimutakakusta proteiiniversion ja kuvasin suklaa-tofumoussea. Pyrin ottamaan kaikki blogin ruokakuvat luonnonvalossa, eli kuvat pitäisi saada otettua näin talvella keskellä päivää. Arkena olen siihen aikaan muissa töissä, joten kuvaan yleensä viikonloppuna parin blogipostauksen edestä. Ruoanlaittoonkin on viikonloppuisin enemmän aikaa kuin arkena – surprise, Sherlock.

suklaa-tofumousseSuklaa-tofumousse on vegaaninen herkku

Iltapäivästä kävin myös salilla tekemässä polvijumppani. Treenaamiseni on ollut koko alkuvuoden lähinnä kuntoutushenkistä, mutta se on sitäkin tärkeämpää vaikka hikoilu puuttuu. Olenkin nimenomaan liikunnan ilosta liikkuja – en painonpudotus-/itsensä rankaisu-liikkuja. Pelkän laihduttamisen takia liikkuminen saa minulla aikaan kylmiä väreitä. Raahasin myös paluumatkalla valtavan kasan ruokaa Lidlistä. Esimerkiksi lihapata-aineksia tuli mukaan noin kolme kiloa ja kasviksia saman verran – ja kolmas satsi maitotuotteita. Siinä sai sitten vielä mukavan jälkitreenin kun raahasi niitä kotiin.

lis-treeni

Illalla jatkoin suursiivoukseni parissa siltä osin että järjestin kaikkia putelejani, eli pistin epämääräisissä koreissa olleet shampoot, hoitoaineet, kosteusvoiteet ja meikit järjestykseen. Ah, kuinka tyydyttävää! Loppuillan katsoinkin sitten leffaa koira kainalossa – onneksi se tykkää sylissä olemisesta! 😉

alysa-bajenaru-100618

Sunnuntaiaamu menikin sitten lihapataa tehdessä. Lihat saivat kaverikseen niin paljon kasviksia ja juureksia kuin pataan mahtui, mm. puoli kiloa luomumaa-artisokkia. Pata kypsyi juuri sopivat lounasajaksi, jonka jälkeen kipitinkin kampaajalle.

pressokahvi

Kampaajalla meni 3,5 tuntia. Se on ihan tavallista minulle kun kyseessä on värjäys – ovathan hiukseni paksut ja pituuttakin on melkein vyötärölle saakka. Olen pari vuotta rakastanut ruusukultaista väriä, mutta tällä kertaa kaipasin vaaleampaa yleisilmettä. En kuitenkaan jaksa käydä kampaajalla kovin usein juurikasvua fiksaamassa, joten vaalennusta haettiin liukuvärjäystyyliin baylage-tekniikalla. Vaalennuksen päälle pistettiin vielä todella nätti sävytys, jossa sekoitettiin hieman kuparia, kultaa ja helmiäistä. Hieno, luonnollinen ja samalla persoonallinen sävy, joka ei näytä värjäämällä värjätyltä. Nyt vaan odotan jännityksellä kuinka pitkien hiusteni kunto kesti tuon värjäys-vaalennusoperaation. 😛

liukuväri-hiukset

Kampaajan jälkeen ylimääräistä aikaa ei jäänytkään paljoa – salin kautta kotiin. Ehdin vielä pesemään koneellisen pyykkiä ennen kuin poikaystävä pyyhälsi kotiin reissustaan ja illalla rentouduimme vielä ruoan, amarone-pullon lopun ja leffan kera.

Villiviikonloppuni oli siis hyvin tavallinen, ja ehkä jonkun mielestä jopa tylsä. Minulle se oli kuitenkin juuri täydellinen ja sain tehdä juuri sellaisia asioita, mitä en yleensä meinaa ehtiä. Se tekee minut tyytyväiseksi. 😉

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *