Paluu arkeen
Töihin paluusta on tämän viikon jälkeen kuukausi, ja tuntuu aika kivalta kun elämässä on taas rytmi ja rutiinit (sopii järjestelmälliseen persoonallisuustyyppiini, jota käsittelin Idiootit ympärilläni-kirjasta kertovan postauksen yhteydessä). Pidän siitä että arjessa on tietyt rutiinit, sillä se auttaa nukkumaan tarpeeksi, syömään fiksusti ja liikkumaan tarpeeksi. Niiden varaan hyvinvointi rakentuu.
Lomailukin tietysti kivaa, mutta aina se ei ole niin rentouttavaa kuin voisi luulla. Tänä vuonna pidin enemmän kesälomaa kuin koskaan (peräti sen neljä viikkoa), mutta siitä melkein kolme viikkoa meni enemmän tai vähemmän matkustamiseen, ja yksi kesän reissuista oli työmatkakin – en siis vain lomaillut yhteen putkeen, vaan pätkissä. Loman päätteeksi ensimmäisenä oli ilmassa olikin hieman reissu-uupumusta. Olin heinä-elokuun aikana Suomen lisäksi neljässä maassa: Kreikassa, Yhdysvalloissa, Islannissa ja Englannissa. Ainoa noista reissuista, jota olen ehtinyt kunnolla purkamaan blogissa, on ollut matka Santorinille, ja siitä kiinnostuneet voivat käydä lukemassa seuraavat kirjoitukset:
- Hotellivinkki Santorini – ehkä paras hotelli, jossa olen ollut (ja vieläpä kohtuuhintainen)
- Ravintolavinkit Santorini – missä syödä Kamarissa ja Firassa
- Santorini matkabudjetti – Kreikan kallein saari?
- Kadonnut puhelin ja kauhunhetkiä Kreikassa
- Santorini – kannattaako käydä?
Matkustaminen käy voimille monestakin syystä. Euroopan sisällä aikaerot ovat pieniä, mutta Yhdysvaltoihin mentäessä aikaeroa on pienimmilläänkin seitsemän tuntia. Olen oppinut vuosien varrella selviämään aikaerosta aina vain paremmin (ks. Vinkit jet lagista selviämiseen), mutta kyllä se silti tuntuu: kun jenkeissä pääsee nukkumaan, on Suomessa jo kello kuusi aamulla – keho ei tunnu enää saavuttavan syvää, palauttavaa unta. Tällä kertaa Suomen aikaan palautumista helpotti kyllä huomattavasti että pidimme työkaverini kanssa neljän päivän välilaskun Islannissa, joka palautti aikaeroa neljällä tunnilla sen seitsemän tunnin kertahypyn sijaan. Ihan hyvä strategia, jos sellaiseen on mahdollisuus. 😉 Islannista tulee blogiin lähiaikoina!
Vaikka elämäni saattaakin kuulostaa melko aktiiviselta, nautin suuresti kodin rauhasta ja jopa yksinolosta, mutta tänä vuonna kesä oli nyt tällainen – ehkä ensi vuonna sitten eri tavalla. Suunnittelin kesän alussa mitä kaikkea kivaa olisin voinut tehdä Turussa ja muualla Suomessa (ks. Lentoyhtiö perui lennut – kesälomasuunnitelmat uusiksi), mutta aika kotimaassa lyheni kun päädyimmekin ottamaan äkkilähdön Santorinille Kreikkaan. Ehdin sentään testaamaan Hüggen lounaan, mutta uusi georgialainen ravintola Rioni ja japanilainen Shibui jäivät vielä odottamaan vuoroaan.
Myöskin luontoretkeily ja telttailu jäivät, joskin ihan viime viikonloppuna olin Nuorten valokuvaajien luontokuvausworkshopissa. Siellä opettajana oli sama ihana ja taitava Eeva Mäkinen, jonka kurssilla olin toukokuun lopussa (ks. Luontokuvausworkshop ja ensimmäistä kertaa telttailemassa 15 vuoteen). Kivaa oli jälleen kerran! Katselin kuitenkin kalenteria että vähän heikoilta näyttävät luontoretki- ja telttailumahdollisuudet muuten tänä syksynä – viikonloput näyttävät kovin varatuilta lokakuun puoleen väliin saakka, ja saa nähdä minkälaiset kelit siinä kohdassa on! Onneksi ainakin töidenkin tekoon riittää innostusta. 😉
