Hiljattan minulla tuli täyteen puoli vuotta ulkomailla asumista. Se on pisin aika mitä olen viettänyt ulkomailla yhtäjaksoisesti, vaihto-oppilaana Hollannissakin olin aikoinani pikkaisen lyhemmän ajan. Tämä puoli vuotta on mennyt todella nopeasti, vaikka koronapandemia tekikin siitä alkuun varsin monotonista. Rokotusten eteneminen on tuonut täällä todella paljon mielenrauhaa ja rentoutta. Täällä rokotetaan kohta jo alle 30-vuotiaita, ja meistäkin minä olen saanut kaksi rokotetta ja poikaystävä yhden. Kun liikuu kaupungilla, tuntuu että rentoutta on välillä vähän liikaakin, mutta tartuntatilastot ovat täällä pysyneet Cambridgessa mallikkaina; viime viikolla tartuntoja oli kuusi per 100 000. Huhtikuusta alkaen kansalaiset ovat saaneet myös tilata kotiin ilmaiseksi pikatestejä, joten aina kun vähänkään tuntuu että on jotain oiretta, voi tehdä testin varmuuden vuoksi.

Korona on tuonut ulkomaille muuttoon uudet haasteensa, mutta kaiken kaikkiaan sanoisin sopeutuneeni tilanteesta huolimatta hyvin. Poikaystävän ja koiran kanssa asuessa koti tuntuu aina kodilta ja Cambridge on kaupunkina kerrassaan hurmaava. Pikkuhiljaa kaupunkiinkin on päässyt tutustumaan muuten kuin ulkopuolelta, ja olen alkanut löytää täältä ”omia juttuja”. Niinpä kokosinkin tähän postaukseen juttuja, jotka ovat auttaneet minua sopeutumaan ja integroitumaan elämään ulkomailla.

Integraatioaskelia

Harrastukset

Aloitimme tällä viikolla tenniksen! Pelaamme muutenkin keskenämme sulkapalloa, mutta tennis tuntui lajina paljon haastavammalta, joten päätimme ilmoittautua ihan kurssille. Ajattelimme että siinä samalla voisi jopa tutustua uusiin ihmisiin, ja niinpä meitä tultiinkin heti ekan tunnin jälkeen kysymään whatsapp-ryhmään josta saa pallotteluseuraa. Kiva saada jotain kontakteja töiden ulkopuolelta!

Iltapäivätee

Aika lailla joulusta alkaen ravintolat saivat myydä täällä vain take awayta, kunnes sitten huhtikuun 12. päivä terassit sai avata ja viime viikosta alkaen ravintoloiden sisätilatkin ovat olleet jälleen käytössä (lue Pienin askelein ulos Englannin lockdownista). Sisätiloihin emme ole vielä menneet, mutta nyt olemme päässeet tutustumaan terasseihin. Ne ovat toki olleet hyvin täysiä kovan kysynnän takia, ja pöytävaraus kannattaa tehdä aina. Yksi ensimmäisiä terassikokemuksiamme oli iltapäivätee eli afternoon tea, jonka kokemista olen odottanut pitkään. University Arms ja sen ravintola Parker’s Tavern olivat koronarajoitusten aikana (hotellien ollessa suljettuna) muuttaneet ylimmän kerroksensa sviittien parvekkeet kattoterassiksi, ja nautin siellä elämäni ensimmäisen iltapäiväteen. Olihan se hieno kokemus! Pisteet myös siitä että koko setti onnistui gluteenittomana, mutta sanotaanko että leivonnaisista huomasi ettei gluteeniton leivonta ole ehkä heidän vahvuutensa. Tästä saa siis oivan haasteen etsiä Cambridgen parasta gluteenitonta iltapäiväteetä. 😉

Kohteliaisuus

Olen alkanut vihdoin tottua siihen että täällä voi ja kuuluu jutustella ventovieraiden kanssa kaduilla ja kaupoissa. Aluksi se vaivaannutti, mutta nykyään jopa nautin siitä. Hymyllä pääsee pitkälle, ja kannattaa varmuuden vuoksi kysyä kuulumiset ja sanoa please vaikkei olisi ihan varma tarvitseeko. 😀

Pubit

Poikaystävällä ja koiralla on vakipubi, jonne koira tuppaa kuljettamaan isäntänsä, jos tämä ei muuten tajua. Pubin henkilökunnalla on ollut tehokas strategia lahjoa koira herkuilla aina kun he ovat käyneet siellä ja nykyään koira rupeaa kiemurtelemaan innostuksesta jos kävelemme lenkillä pubin ohi ja se huomaa tutun tarjoilijan. Pubilounaalla voikin sitten kasuaalisti jutella naapurpöytien kanssa. Työkaverienkin kanssa olemme olleet pubissa pariin otteeseen, ja se on ollut todella hauskaa tuulettumista.

Pyöräily ja pyöräkolari

Blogia säännöllisesti seuraavat ovat joutuneet huomaamaan että pyöräilyaiheisten postausten määrä suhteessa muihin postauksiin on ollut radikaalissa kasvussa. Pyöräily on yleisesti ottaen Briteissä suositumpaa kuin Suomessa, ja Cambridgessa se on elämäntapa. Monilla kollegoillani on ainakin kaksi pyörää, ja useampi polkee viikonloppuisin pitkiä lenkkejä Suomessa suositumman juoksemisen sijaan. Puhun pyöristä sekä kotona että töissä päivittäin, ja poikaystäväkin on edennyt siihen pisteeseen että hän tilasi ensimmäiset pyöräilyalusvaatteensa. Omasta kokemuksestani sanon että totally worth it näillä kuoppaisilla asfalttiteillä.

Ilmeisesti otin myön merkittävän integraatioaskeleen tällä viikolla kun auto törmäsi minuun pyöräillessäni. Auto tuli risteykseen väistövelvollisena ja osui pyöräni takaosaan. Kaaduin, mutta onneksi vauhtia oli vain vähän ja selvisin siitä mustelmilla ja pyöräkin sai korkeintaan naarmuja, auto osui minuun renkaallaan, joten sekin selvisi vaurioitta. Jostain kummasta syystä olin kokenut pakottavaa tarvetta ostaa pyöräilijän vamma- ja vastuuvakuutuksen aiemmin samana päivänä. Juttelin töissä tapahtuneesta kolmen kollgean kanssa ja heidän yhteenlaskettu kolarisaldonsa oli viisi – heidän mielestään minut voi nyt laskea paikalliseksi.

Päiväretket

Olen tehnyt pyöräretkiä lähikyliin, ja viime viikolla tein jopa junaretken Kentiin (pyöriä katsomaan, kuinkas muutenkaan). Paluumatkalla pysähdyin Lontoossa ja kävin siellä asuvan työkaverini kanssa kävelyllä ja kahvilla. Ihastuin kertaheitolla Kentish Towniin ja Primrose Hilliin!

Taide ja kulttuuri

Heti kun rajoitukset sallivat (eli viime viikolla), varasin meille pääsyliput Cambridgessa sijaitsevaan Fitzwilliam museoon. Museoihin pääsee Briteissä ilmaiseksi, mutta kävijämäärän takia liput on varattava. Ai että oli kiva päästä nauttimaan vähän kulttuurista! Seuraavan kuukauden aikana haaveilen pääseväni lunastamaan serkkuni meille lahjoittaman Neja’s Art Walk-taidekävelylahjakortin Lontoossa!

Työt ja työkaverit

Työt ovat ruvenneet rullaamaan aivan eri tavalla verrattuna alkuvuoteen, jolloin tuntui kuin tarpoisin hangessa tai olisin takertuneena kärpäspaperiin. Nyt hommat etenevät, ja olen tehnyt tutkimukseni parissa kiinnostavia havaintoja. Koeaikakin oli ja meni, ja olen töissä kuin kotonani – en enää se uusi ja eksynyt. Työkaverini ovat myös aivan mahtavaa porukkaa. Alkuvuodesta heihin ei ollut koronarajoitusten puolesta helppo tutustua, mutta nyt yhteishenki on päässyt kehittymään ja kukkimaan. Heidänkin ansioistaan töihin on ilo mennä!

Olen iloinen voidessani sanoa että puolen vuoden asumisen jälkeen Cambridge tuntuu kodilta.

Lue myös:

• Eläköön elämä – pienin askelein ulos Englannin lockdownista
• Cambridgen kevät ja magnoliat
• Pistokkaita, lockdownin purkamista, työvuoristorataa ja brittihovin kuohuntaa
• Sosiaaliset suhteet lockdownin aikana ja ulkomailla asuessa
• Meidän expat-joulu ja uusi lockdown
• Kohti lockdownia ja viisi havaintoa uudesta kotimaasta
• Uusi kantapaikkani Espresso Library

Seuraa blogia:

Facebook / Instagram /  Bloglovin