Kilpirauhasen vajaatoiminta ja Liothyronin-lääkeshow

En puhu siitä usein (viime kerrasta on yli vuosi), mutta blogia pidempään seuranneet saattavat muistaa että minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Kilpirauhasen vajaatoiminta on oikeastaan aika tavallinen vaiva – itseltänikin löytyy niin sukulaisia kuin ystäviäkin, joilla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Duodecimin Terveyskirjaston mukaan yli 6 % suomalaisista syö siihen levotyroksiinilääkitystä. Vaivasta kärsivien osuus on siis todennäköisesti tuota vielä suurempi, sillä vaikka levotyroksiini (valmistenimi Thyroxin) on ehdottomasti kaikista tavallisin lääke kilpirauhasen vajaatoimintaan, on siihen muitakin lääkevaihtoehtoja: eläinperäiset valmisteet ja trijodityroniinin/liotyroniini (valmistenimi Liothyronin) yksin tai yhdessä levotyroksiinin kanssa. Vaihtoehtoisilla lääkityksillä olevilla ei ole aina helppoa, ja viime aikojen saatavuusongelmien takia minäkin halusin pitkästä aikaa kirjoittaa aiheesta.

Disclaimer: Kerron tässä kirjoituksessa omista kokemuksistani. En pysty puhumaan muusta kuin siitä mikä itselläni on toiminut eikä siitä voi päätellä että sama toimisi muilla. En myöskään ole koulutukseltani lääkäri. Luotan omassa hoidossani ja lääkitykseni säädössä endokrinologin ammattitaitoon.

Minun tapauksessani kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito aloitettiin suoraan sanottuna jokseenkin ”perse edellä puuhun”. Oireet ja labra-arvot viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta siinä missä tavallisesti lääkärin ohjeistamana lähdetään kokeilemaan tyroksiinilääkitystä, iskettiin minulle suoraan liotyroniinimonoterapia. Silloin olin onnellinen että sain jotain apua oireisiini, mutta jälkeenpäin olen toivonut useaan otteeseen että minulle oltaisiin määrätty ensiksi tyroksiinia ja katsottu toimiiko se ennen harvinaisempien lääkkeiden kokeilemista.

Mikä on liotyroniinin ja tyroksiinin ero?

Kilpirauhasen toimintaa tutkittaessa huomio kiinnittyy kolmeen verikokeiden kautta mitattavaan laboratorioarvoon, jotka ovat TSH, T4 ja T3. TSH eli thyroid stimulating hormone on aivojen etulisäkkeen, ei itse kilpirauhasen, tuottama hormoni lisää kilpirauhashormonien eritystä käskyttämällä kilpirauhasta tuottamaan lisää hormoneja. T4 on tyroksiinihormoni, eli matalatehoinen kilpirauhashormoni, jossa on neljä jodiatomia. T4 eli tyroksiini voidaan muuttaa kehossa kolmejodiseen muotoon trijodityroniiniksi, joka tunnetaan myös liotyroniininä ja lyhenteellä T3. Voisi siis sanoa että T4 eli tyroksiini on epäaktiivinen varastomuoto, jota normaalisti toimiva keho muuttaa tarpeen mukaan trijodityroniini T3:ksi. Kehon hormonisäätely on todella fiksusti suunniteltu ja kilpirauhasen säätelyssäkin on niin sanottu negative feedback loop: kun kilpirauhashormoneja on veressä yllin kyllin, kilpirauhasen toimintaa kiihdyttävän TSH:n määrä laskee, sillä sen ei tarvitse juuri silloin käskyttää kilpirauhasta tuotantohommiin. Kun veressä on vain vähän kilpirauhashormoneja, nousee TSH:n määrä, sillä se käskee kilpirauhasta tuottamaan lisää hormoneja. Siksi korkea TSH:n määrä verikokeissa viittaakin juuri kilpirauhasen vajaatoimintaan eli kilpirauhashormonien vähyyteen verenkierrossa, vaikka voisikin luulla että vajaatoiminnassa kaikki luvut olisivat alempia kuin pitäisi. Mutta ei TSH. 😉

Kaulalla sijatseva kilpirauhanen muistuttaa muodoltaan hieman perhosta

T3/trijodityroniini/liotyroniini on todella tehokasta kamaa verrattuna tyroksiinin ja siinä missä fiksu keho muuttaa tyroksiinia aktiivisempaan muotoon tarpeen mukaan, on trijodityroniini koko ajan aktiivista. Oikeaa T3-annosta on huomattavasti hankalampi määritellä kuin tyroksiiniannosta, sillä purkista popsittu T3 vetää automaattisesti TSH:n hyvin alas – miksi kilpirauhasen pitäisi tuottaa hormoneja, jos aktiivista kamaa on veressä isot määrät? Oikean annoksen määrittelyyn tarvitaan T3 verikoe, mutta senkään tulokseen ei voi luottaa sokeasti ja annoksen määrittely vaatii potilaan omaa fiilistelyä. Lisäksi T3:lla on lyhyt vaikutusaika, ja sitä pitää ottaa 3-4 kertaa päivässä, siinä missä tyroksiini otetaan kerran päivässä. Pelkällä T3 lääkityksellä on helppo lipsahtaa liikatoiminnan puolelle ja ymmärrän hyvin miksi monet lääkärit ovat haluttomia käyttämään sitä – etenkään monoterapiana, eli ainoana lääkkeenä.

T3-monoterapiaa ei pitäisi määrätä kevein perustein

Minut liotyroniinimonoterapialle määrännyt lääkäri sai nopeasti noottia Valviralta huolettomasta kilpirauhaspotilaiden hoidosta. Samaan aikaan hänen kanssaan tikun nokkaan joutui useampikin T3-monoterapiaa määrännyt lääkäri, ja tästä on keskusteltu vuosien varrella mediassa ja sosiaalisessa mediassa paljon. Itse en aio puuttua tässä siihen aiheeseen sen enempää, vaan keskityn ainoastaan omiin kokemuksiini – ja minä tosiaan toivon että olisin saanut ensiksi tyroksiinireseptin, johon olisi sitten myöhemmin voinut koittaa tehdä muutoksia jos se ei olisi sitten riittänytkään. T3-monoterapia tuntuu pistäneen kehoni enemmän tai vähemmän sekaisin, ja sen jälkeen lääkityksen rukkaukseen meni vuosia ennen kuin pystyin olemaan edes yli puoli vuotta samalla annostuksella. Jouduin vaihtamaan lääkäriä lääkityksen aloituksen jälkeen nopeasti, ja siinä lähdettiin sitten kokeilemaan vaihtoa T3-monoterapiasta pelkkään tyroksiiniin pikkuhiljaa annostusta rukkaamalla, mutta ei se tyroksiini vaan tuntunut riittävän. T3 arvo ei noussut verikokeissa, vaikka tyroksiiniannostusta nostettiin. T4 ei tuntunut muuttuvan tehokkaasti T3:ksi.

Päädyin lopulta T4+T3-yhdistelmälääkitykselle, eli söin sekä perinteisen tyroksiinin rinnalla pienen määrän liotyroniiniä. Lisäksi rukkasin elämäntapojani ja pyrin vähentämään kehon stressitilaa. Lisäsin ruokavalioon myös reilusti hiilihydraatteja, jotka olin aiemmin karsinut hyvin vähälle. Vihdoinkin oloni alkoi olla hyvä – vuosien oireilun ja lääkityssäädön jälkeen. Olin tässä kohdassa kilpirauhasen toimintaan perehtyneen yleislääkärin hoidossa ja pidin häntä hyvin asiansa osaavana. Keskustelimme kuitenkin yhdessä siitä että minun olisi hyvä vaihtaa ihan endokrinologille eli sisätautien erikoislääkärille, kun kerran tunnuin tarvitsevan yhdistelmälääkitystä pelkän tyroksiinin sijaan. Vaihdoin endokrinologille vuosi sitten ja hän piti hoitoani ja lääkitystäni asianmukaisena. Elämäni jatkui mukavasti kunnes marraskuussa 2018 T3-lääkkeeni, Takedan valmistama Liothyronin loppui tukusta.

Liothyronin-lääke loppui tukusta viime vuoden puolella

Ensiksi sitä piti tulla lisää viikolla 1, sitten viikolla 6 ja lopulta muutama päivä ennen viikon 6 alkua arvoioiduksi saapumiseksi muutettiin viikko 12. Pienensin Liothyronin-annostustani lääkärinohjeiden mukaan joulukuussa, ja sen turvin lääkitykseni olisi pitänyt riittää pienennetyssä muodossaan sinne viikolle 6, eli helmikuun alkuun. Kun arvioitua saapumista tukkuun lykättiin viikolle 12, oli selvää ettei lääke riittäisi enää millään ilveellä. Kela-korvauksen puolesta minun olisi pitänyt saada edellinen purkki jo marraskuun lopulla.

Liothyronin on erityislupavalmiste, eli sitä ei voi korvata rinnakkaisvalmisteella ja lääkettä voi hakea ainoastaan siitä apteekista, jonka kautta erityislupa on alunperin haettu. Liothyronin korvaava lääke olisi Thybon, mutta sitä saadakseen pitää saada uusi resepti ja hakea uusi erityislupa Fimeasta. Lisäksi Thybonin koostumus on hieman erilainen kuin Liothryonin-valmisteessa, joten yksi yhteen vaihtaminen ei välttämättä toimi odotetusti. Ja tässä kohdassa käytännössä kaikilta Suomen Liothyronin-potilailta alkaa olla lääkkeet lopussa ja moni on hakenut lääkäriltään Thybon-reseptin moninkertaistaen Thybonin kysynnän. Thybon on senkin ollut nyt ajoittain loppu apteekeista, mutta siitä ei ole ainakaan vielä annettu Fimean sivuilla saatavuushäiriötiedotteita.

Kohti pelkkää Thyroxin-lääkitystä

Kyllähän tilanne suoraan sanottuna ketuttaa. Minullakin lääkityksen rukkaamisessa on mennyt niin monta vuotta että välillä olisi ollut kiva ihan vain saada olla ja elää ilman sen kummempia manöövereitä pari vuotta. Olimme puhuneet lääkärini kanssa jo aiemmin että jossain kohdassa voisimme koittaa uudestaan lääkitykseni vaihtamista kokonaan tyroksiiniksi ja olinkin jo pienentänyt hieman liotyroniinin määrää viime kesänä hyvin tuloksin. Olisin kuitenkin halunnut tehdä siirtymän hitaasti ja itse valitsemani ajankohtana – kuten esimerkiksi stressittömän kesäloman aikana. Lääkkeiden loppuminen pakottaa kuitenkin annoksen laskemiseen nopeammassa tempossa kuin haluaisin ja toivon vain että kroppani pysyy muutoksessa mukana ja rupeaa tekemään T4->T3 muutosta tehokkaammin kuin viimeksi kun sitä yritettiin 2015. Siitä olen iloinen etten ole Liothyronin-monoterapialla – lääkkeiden loppuessa tilanne on kaikkea muuta kuin helppo.

Olin viime viikolla verikokeissa ja tällä viikolla lääkärillä. Suureksi helpotuksekseni labra-arvoni ovat lähes identtiset viime elokuussa otettuihin, vaikka pienensinkin Liothyronin-annostusta pariin otteeseen joulu-tammikuussa. Tyroksiinin vaikutus tuntuu siis tehostuneen kun liotyroniinia ei tule enää niin paljoa suoraan purkista – juuri näin homman kuuluisikin toimia. Lääkärini määräsi minulle vielä Thybonia, jotta voisin jatkaa annostuksen pienentämistä hitaasti, mutta tilanne näyttää lupaavalta – ehkä tänä vuonna minä olen pelkällä Thyroxin-lääkityksellä niin että se myös toimii ja pitää oireet poissa. 🙂 Se olisi kyllä niin paljon helpompaa – ei tarvitsisi pelätä Liothyroninin saatavuuskatkoja tai kulkea aina lääkepurkki laukussa.

Toivon todella, että pelkkä Thyroxin toimisi minulla – pitäkää tekin minulle peukkuja! 😉

Kirjoituksen kuvat: Unsplash.com

Kommentit (2)
  1. Hannu Räty
    19.2.2019, 20:15

    Toivon todella, että pelkkä Thyroxin toimisi minulla – pitäkää tekin minulle peukkuja!

    Toivon todella koko sydämestäni, että tasapaino hodossa löytyy. On järkyttävää todeta, että niin moni joutuu ammattitaidottomien lääkäreiden (asiohin perehtymättömien terveyskeskuslääkäreiden) ja teveydenhuollon byrokratian pelinappulaksi, samoin kuin lääkkeiden saatavusongelmien joihdosta jatkuviin terveysongelmiin. Lääkkeiden saatavuusongelma voi jo lähitulevaisuudessa räjähtää käsiin Brexitin myötä. Minulla oli useita vuosia jatkuva tasapainottomuustila insuliinilla hoidettavassa 2. tyypin diabeteksessa, ennen kuin pääsin erikoislääkärin potilaaksi. Muistan varmaan lopun ikääni hänen sanansa mennessäni ensimmäistä kertaa vastaanotolle. ”Tiedätkö, että sinulla on tappava annos insuliinia?” ”Insuliinimäärät on saatava alas keinolla millä hyvänsä!”

    1. Kiitos sanoistasi, Hannu!

      Olen itsekin miettinyt monesti kuinka onnekas olen ollut kun olen lopulta päässyt pätevien lääkärien hoitoon. Lääkärin vaihtaminen on aina jännää puuhaa, eikä kukaan potilas tykkää tunteesta että tietää sairaudesta enemmän kuin lääkäri. Viimeiset kaksi lääkäriäni ovat todella vakuuttaneet minut osaamisellaan ja he ovat osanneet käsitellä minun tutkijan luonteeseeni kuuluvaa skeptisyyttä huolellisella perustelulla. 😉 Hienoa että sinäkin olet löytänyt itsellesi sopivan lääkärin!

      Minustakin on ihan käsittämätöntä miten jotkut lääkkeet voivat päästä tällä tavalla loppumaan ja miten tilalle ei jostain saada korvaavaa tuotetta. Tiedän että Liothyroninin kanssa homma on erityisen hankalaa sen takia että se vaatii Suomessa erityisluvan, mutta silti. Luulisi että vastaavalle valmisteelle saataisiin edes joku tilapäinen lupa. Saa nähdä miten politiikka vaikuttaa hommaan – lisäksi lääketuotantoa siirretään Euroopasta halvempiin maihin ja sekin saattaa vaikuttaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *