Kevääseen mahtuu monta mielenkiintoista TV-sarjaa

Aika päivitellä mitä meidän TV:ssä on pyörinyt nyt alkuvuodesta. 😉 Loppuvuodesta katsottavana olivat muun muassa Sherlock Holmes-versio Elementary, jossa Watsonia esittää Lucy Liu, ja Newsroom, sekä kevyemmän sektorin Ensitreffit alttarilla ja Frendit. Näin alkuvuodesta teinkin pikaraportin katsomastani Netflixin You-sarjasta, ja vähän aikaa listasin täällä blogissa myös kolme TV-sarjaa, joihin kyllästyin ja jätin katsomisen kesken. Täytyy sanoa että tähän kevääseen on mahtunut aika kovia TV-sarjoja:

Big Little Lies – pienet, suuret valheet

Olen suuri äänikirjojen fani – olen aina ollut. Lapsenakin kuuntelimme kaikki automatkat ja ulkomaanreissut kuunnelmia ja äänikirjoja. Nykyään vietän työssäni paljon tunteja mikroskoopilla näytteitä tutkien ja kuuntelen samalla äänikirjoja. Päädyin jossain vaiheessa kuuntelemaan australialaisen Liane Moriartyn romaaneja, ja suomennettujen versioiden jälkeen rupesin kuuntelemaan samoja kirjoja uudestaan englanniksi. Olin nähnyt Big Little Lies-minisarjan mainoksen HBO Nordicissa:ssa jo varmaan vuosi sitten – pitkä aika siitä joka tapauksessa on. En kuitenkaan osannut yhdistää sitä Pienet, suuret valheet – ruotsiksi Stora små lögner – -kirjaan ennen kuin näin mainoksessa Liane Moriartyn nimen. Big Little Liesissä on vaikuttava näyttelijäkaarti (mm. Nicole Kidman ja Reese Witherspoon), mutta kiinnostuin sarjasta vasta sitten kun tajusin sen perustuvat Liane Moriartyn kirjaan. Sarjan tunnelmaan vaikuttaa voimakkaasti mysteeri, jota selvitetään koko minisarjan ajan: joku on kuollut ja sarjassa vuorotellaan nykyhetken (juuri jonkun kuoltua) ja menneisyyden (tapahtumat ennen kuolemaa) välillä, kunnes aiemmissa tapahtumissa lopulta päästään kuolemaan johtaneisiin tapahtumiin asti. Koko sarjan läpi saa jännätä onko yksi kolmesta naispääosasta kuollut – ja jos on, niin kuka. Big Little Lies on ollut ilmeisesti sen verran suosittu, että siitä on tekeillä ihan ilman pohjateosta/kirjaa kakkoskausi, joka julkaistaan kesällä. Sen näyttelijäkaartiin mahtuu uusiakin kuuluisuuksia, kuten Meryl Streep. 😉

Grace and Frankie

Katsoin ensiksi Frendit läpi, sitten How I Met Your Motherin (jonka loppuratkaisusta voi olla montaa mieltä). Kun pohdin minkä kevyen komediasarjan ottaisin katsottavaksi seuraavana, vinkkasi kaverini minulle Netflixillä olevan Grace & Frankien, jossa kaksi eläkeläisrouvaa kohtaa shokin kun heidän aviomiehensä ilmoittavat äkisti olevansa homoja ja haluavansa viettää loppuelämänsä yhdessä. Naiset –  Grace & Frankie – eivät voi sietää toisiaan, mutta kohtalo (ja yhteinen rantatalo) pakottavat heidät jakamaan kokemuksiaan. Olen katsonut vasta ensimmäisen osan, mutta uskon että tämän sarjan parissa tulee olemaan hauskaa – ensi TV-postauksessa voin kertoa oliko se todella niin. 😉

The Good Fight

Voi sitä riemua kun huomasin HBO Nordicista että The Good Wife on saanut tavallaan jatkoa The Good Fightin muodossa! Kyseessä on siis lakimaailmaan keskittyvä draamasarja, joka jatkaa aika lailla siitä mihin The Good Wife jäi, mutta ilman Alicia Florrickia (Julianna Margulies). The Good Wifestä tutut Diane Florrick (Christine Baranski), Lucca Quinn (Cush Jumbo) sekä Marissa Gold (Sarah Steele, ja uutena lisänä kaartiin tulee Maia, jota näyttelee viehättävä punapää Rose Leslie (Game of Thronesista tuttu Ygritte). Sarja on hyvin tehty ja koukuttava. Olen katsonut sitä yksin, mutta poikaystäväkin on kiinnostunut siitä nähtyään sivusilmällä vilauksia sieltä sun täältä. Hän ehdottikin tässä hiljattain että ehkä voisimme aloittaa The Good Wifen katsomisen sitten kun saamme Greyn anatomia-maratonimme joskus päätökseen – The Good Fight on siis todella tainnut tehdä vaikutuksen häneenkin. 😉

Vallan linnake

Tanskalainen draamasarja, jonka keskiössä on yllättäen vaalit voittaneen puolueen puheenjohtaja ja siten pääministeri Birgitte, jota esittää kansainvälisistäkin sarjoista ja elokuvistakin (mm. Westworld ja Inferno) tuttu Sidse Babett Knudsen. Täytyy kyllä sanoa että kyseessä on hyvin mielenkiintoinen ja laadukkaasti tehty sarja. Siitä on tehty kolme kautta, jotka voi nähdä Yle Areenassa vielä parin viikon ajan, joten kannattaa pitää kiirettä!

Pakko kyllä myöntää että koin pienen järkytyksen kun rupesimme katsomaan Vallan linnaketta: siihen piti todella keskittyä että siinä pysyi kärryillä. Miksi? Oliko kerronta tai kuvaus epäselvää, juoni poukkoileva? Ei – sarja on mielestäni todella hyvin tehty. Syy oli tanskankielessä – tekstejä oli todella pakko lukea koko ajan. Tämä saattaa kuulostaa huvittavalta, sillä näinhän se on perinteisesti ollut tekstitettyjen ohjelmien kanssa – tekstit ovat lukemista varten – mutta englanti on työkieleni ja sitä kautta niin vahva että ymmärrän sitä täysin passiivisesti, siis ilman että joudun keskittymään siihen erikseen. En siis lue lähes koskaan englanninkielisten sarjojen tekstityksiä – mitä nyt välillä hörähtelen huomattuani vahingossa hassun käännöksen. Lisäksi ruotsini on erinomaisella tasolla ja kuuntelen useana päivänä viikossa ruotsinkielisiä äänikirjoja ja selviän ruotsinkielisistäkin ohjelmista ilman tekstejä, vaikka joidenkin yksittäisten sanojen tulkinta saattaa jäädä kontekstin varaan. Olen siis menettänyt taitoni lukea tekstityksiä.

Lisäksi veikkaan että tekstityksien lukemisen taitoon vaikuttaa myös yleisen keskittymiskyvyn heikkous – nykyään tulee tehtyä ihan liian montaa juttua samaan aikaan sen sijaan että todella keskittyisi vain siihen hetkeen. Uskaltaisin väittää että tällainen ei varmasti ole kaltaisillani milleniaaleilla mitenkään tavatonta. Älypuhelimien, padien ja läppäreiden jatkuva läsnäolo häiritsee keskittymistä, kun jatkuvasti tulee vilkuiltua puhelinta tai muita laitteita samaan aikaan kun muka keskittyy yhtä lailla TV:ssä pyörivään sarjaan. Todellisuudessa aivot kuitenkin hyppivät kahden tehtävän välillä ja toinen kärsii toisesta.

Kuulisin mieluusti niiltä jotka ovat minun tapaani niin tottuneita englanninkieleen ettei tekstejä tarvita, että pitääkö teidän nähdä erityistä vaivaa tekstityksen lukemiseen jos katsotte TV:tä kielellä, jota ette osaa?

PS. Tässä kuussa alkaa uusi Game of Thrones-kausi! 😉

Kommentit (2)
  1. Hah, todellakin pitää keskittyä teksitykseen erikseen jos kielenä jokin jota ei itse osaa. 😀 Pitää aluksi opetella katsoon teksitystä ja sarjaa, aluksi tahtoo mennä siihen et lukee mitä tapahtuu ja itse sarja jää taustalle. Sitten kun saa taas mojon päälle niin saa sarjaakin seurattua.

    Mä nykyään hörähtelen aika usein teksityksille, tai sitten vaan onnistun katsoon just sillon kun on joku käännöskukkanen. Taannoin oli jossain sarjassa jostain numeroista ja aloin hekottamaan melkoisesti kun tekstityksessä oli 40, mutta sanottiin 14. En muista kontekstia tarkemmin, mutta juuri sille nauroin kun kontekstiin katottuna se 40 oli ihan järkyttävän suuri määrä. Olisko ollut joku sairaalasarja.

    1. Lohduttava kuulla! 😀 En vaan muista että se olisi ollut vielä lukiovuosina näin haastavaa – silloin se oli normaalia lukea tekstityksiä. 😉 Ja mulla oli ainakin Vallan linnakkeen kanssa juuri tuo sama ilmiö – parin ekan osan aikana sarja meinasi jäädä taustalle teksteihin keskittymisen takia, mutta nyt kun ekasta kaudesta on selvitty niin en huomaa enää mitään ongelmia. 😉

      Ja voi että niitä käännöskukkasia. Olikohan se Elementary-sarjassa kun tuli useamman kerran että tekstityksiä olisi kääntänyt joku tietokoneohjelma. Monta kertaa joku sana oli käännetty johonkin samankuuloiseen, mutta eri asiaa tarkoittavaan tai sitten sana tarkoitti jotain muuta asiayhteydestä riippuen. Greyn anatomiassa McDreamy ja McSteamy oltiin käännetty Unelmatohtoriksi ja Kuumatohtoriksi, joka tuntui lähinnä kiusalliselta. 😛

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *