Idiootit ympärilläni-kirja kertoo miksi muita on välillä vaikea ymmärtää

Luin hiljattain Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni-kirjan (Atena Kustannus, 2018). Sen nimi hieman töksähtää ja kuulostaa vähintäänkin hassulta, mutta kirja perustuu siis erilaisten persoonallisuustyyppien käsittelyyn ja siihen kuinka muita persoonallisuustyyppejä on välillä hyvin vaikea ymmärtää – niin vaikeaa että ihmiset tuntuvat suorastaan idiooteilta – kun on itse päinvastaista persoonallisuustyyppiä. Monissa yrityksissä persoonallisuustyyppien luonnehdinta on ihan peruskauraa rekrytoinnin aikana. Yritys haluaa tietää minkälaisissa työtehtävissä hakija loistaa, missä hän ei ole parhaimmillaan tai saattaa tarvita enemmän aikaa ja apua, ja miten hän on tyypillisesti vuorovaikutuksessa muiden ihmisten – kuten kollegoiden tai asiakkaiden – kanssa. Olen töissä yliopistolla, eikä tutkijan työssä persoonallisuutta juuri katsota – ainakaan siinä määrin että sitä ruvettaisiin oikein testaamaan. Tutkimusryhmän pomo varmasti fiilistelee uutta henkilöä palkatessaan sopiiko tyyppi tiimiin, mutta uskallan sanoa että yleensä yliopistomaailmassa CV painaa enemmän kuin persoona. Aihe kiinnostaa kuitenkin minua suuresti ja kahlasin Idiootit ympärilläni-kirjan nopeasti ja innolla läpi.

Idiootit ympärilläni-kirja jakaa persoonallisuustyypit neljäksi väriksi

  • Hallitseva punainen – tehokas, tarmokas, kunnianhimoinen, kilpailuhenkinen, määrätietoinen, suora, kärsimätön
  • Innostava keltainen – ulospäin suuntautunut, vakuuttava, verbaalinen, avoin, luova, spontaani, huomionhakuinen
  • Vakaa vihreä – kärsivällinen, luotettava, pidättäytyväinen, ystävällinen, varovainen, lojaali, suorittaja
  • Analyyttinen sininen – järjestelmällinen, tarkka, looginen, objektiivinen, perfektionisti, noudattaa ohjeita ja rutiineja

Eniten tunnistan itsessäni sinisiä pirteitä
Minulle on tärkeää tehdä työni hyvin ja tarkasti, mikä sopii tutkijan ammattiini. Pohdin uusia kokeita tehdessäni huolella miten koe kannattaa tehdä ja miten dataa kannattaa analysoida, jotta se kuvaa tuloksia mahdollisimman rehellisesti – huonosti tai huolimattomasti analysoitu data voi antaa vääriä tuloksia. Välillä haluaisin pohtia asioita vähän liiankin pitkään varmistuakseni siitä että hypoteesi ja toteutustapa ovat oikeita, ja se saattaa hidastaa edistymistäni, joskin viime vuosina olen oppinut vähentämään turhaa jahkailua ja jumittamista. Vaadin itseltäni ja muilta paljon. Pyrin itse suoriutumaan kaikista tehtävistäni kunnialla ja ärsyynnyn jos muut eivät tee samoin. Inhoan muiden patistella ja riman aloittavia suorituksia etenkin jos ne olisi samalla vaivalla voinut tehdä hyvin.

Olen myös yleensä aina oikeassa ja tykkään siitä. 😉 Suhtaudun myös kaikkeen lukemaani ja kuulemaani äärimmäisen skeptisesti, jos tietojen lähdettä ei kerrota selvästi tai en pidä sitä luotettavana. ”Luin netistä/lehdestä” ei riitä muuta kuin herättämään skeptisyyteni enkä voi suhtautua vakavasti mihinkään terveyttä käsittelevään lehtijuttujen, jossa ei ole lähdeviittauksia tutkimuksiin, jotka tukisivat artikkelin teesejä. Asiaa ei tietty auta että kyseessä on juuri oma osaamisalansa – olenhan itse juuri tutkija bio- ja terveystieteiden alalla.

Yksi esimerkki järjestelmällisyysestäni on tiskikoneen täyttäminen. Yritän joka päivä hyväksyä sen kuinka poikaystäväni on pistänyt astiat koneeseen hieman eri tavalla kuin minä itse – vaikka minun tavallani sinne mahtuisi kaksi lautasta enemmän. Muistutan aina itseänini siitä että onhan se kiva että hän ainakin laittaa ne sinne ja hän oikeasti laittaa ne sinne ihan fiksusti – ei mitenkään järkyttävän epäkäytännöllisesti. Silti en voi aina vastustaa kiusausta siirrellä uudestaan joitain hänen tiskikoneeseen laittamaan astioita. 😀 Lisäksi yritän edelleen opettaa hänelle milloin tiskirättiä on juuri sopivan kostea – ei liian märkä, ei liian kuiva – ja miten se pitää asetella kuivumaan että se pysyy freesinä mahdollisimman pitkään. 😀 Onneksi poikaystävälläni on joitain ihan vastaavanlaisia pikkuneurooseja, joten ymmärrämme toistemme pikkutarkkoja päähänpinttymiä ja osaamme katsoa niitä paikoin läpi sormien. 😉 Minusta yksi vuoden 2018 parhaista jutuista oli se kun rupesimme poikaystävän kanssa synkronisoimaan Google-kalenterimme. Kyllä, tällainen ihminen minä olen. Joku varmaan saisi ihottumaa tällaisesta suunnitelmallisuudesta, mutta minulle se on pikemminkin vapauttavaa kuin rajoittavaa.

Vähiten tunnistan itsessäni keltaisia piirteitä
Vaikka olenkin järjestelmällinen ja pikkutarkka skeptikko, en ole kuitenkaan täysin sininen. Koen että minussa on myös hieman punaisia piirteitä, jotka saavat minut pistämään hommat etenemään ja laukomaan mielipiteitäni muiden tunteista huolimatta, vaikka olenkin yleensä suht kohtelias. 😉 Ja punainen puoleni saa minut jatkuvasti kaipaamaan toimintaa ja haasteita, siinä missä vihreä haluaisi päästä vähällä – vaikka nautinkin vihreän tavoin turvallisuudesta ja ennakoitavuudesta. Suuntaan kuitenkin aktiivisuuteni yleensä tekemiseen ennemmin kuin ihmisiin. Idiootit ympärilläni-kirjan mukaan keltaiset ja vihreät ovat people personeja, mutta punaiset ovat enemmän kiinnostuneita asioista ja siniset ovat jokseenkin introverttejä. Minä viihdyn oikein hienosti yksin koneella blogatessa ja milloin mihinkin perehtyessä, salilla tai lenkkipolulla. Etenkin minua ihmetyttää miksi jotkut tarvitsevat kaverin mukaan salille?! Isojen painojen kanssa varmistajasta on toki hyötyä, mutta tämä on harvemmin naisilla homman nimi. Muistan vaivaantuneeni joskus opiskeluvuosina kun kävi ilmi että joku kurssikaverini kävi samalla lupaamalla ja ehdotti että olisimme ruvenneet käymään siellä yhdessä. Apua! Se ei kuitenkaan tarkoita etten osaisi pitää keskustelua yllä ventovieraiden kanssa tai myydä edustamiani tuotteita tai palveluita. Olen itse asiassa omasta mielestäni halutessani hyvä myyjä ja verkostoituja. En vaan yleensä koe saavani siitä mitään sen kummempaa irti. Saan paljon enemmän mielihyvää aukottoman analyysimetodin kehittämisestä kuin siitä että läpätän menemään sellaisten ihmisten kanssa, joista ei ikinä ole tulossa läheisiä ystäviäni tai kollegoitani.

Varaudu ahaa-elämyksiin kirjaa lukiessasi
Kirjaa lukiessani yhdistelin eri persoonallisuustyyppien piirteitä jatkuvasti myös ystäviini ja perheenjäseniini. Tunnistan esimerkiksi äidissäni hyvin paljon vihreää ja siskoni on taas hurmaava ja räiskyvä sekoitus punaista, keltaista ja sinistä. Konflikteilta ei siis olla vältytty erilaisten persoonallisuuksien törmätessä, mutta eipähän ole ainakaan ollut liian tasaista menoa. 😉 Uskon että Idiootit ympärilläni voikin varmasti auttaa sinua ymmärtämään miksi toiset käyttäytyvät juuri niin oudosti kuin käyttäytyvät – heidän persoonallisuustyypillään se saattaa olla luontaisin tapa reagoida, vaikka et itse tekisi ikinä niin.

Idiootit ympärilläni on herättänyt paljon kiinnostusta ja se on saatavilla myös parista äänikirjapalvelusta.

Tykkään itse kovasti äänikirjoista, mutta tämän kirjan kohdalla suosittelen ihan perinteistä paperiversiota, sillä kirjassa on mukana kuvaajia ja kaavioita, joita äänikirjassa ei pääse hyödyntämään. Lisäksi paperiversiossa on helpompi etsiä uudelleen juuri ne omaa persoonallisuustyyppiä käsittelevät kohdat kun haluaa kertailla. 😉

hyvinvointi ihmissuhteet parisuhde perhe
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *