Pilkettä
Pilkettä

Kannattaako hankkia järjestelmäkamera vai pokkari?

Cybermonday, Black Friday ja joulun muut alennusmyynnit lähestyvät, ja sehän on tunnetusti yksi vuoden kuumimmista kohdista ostaa elektroniikkaa ja muita vimpaimia, kuten kameroita. Itsekin ostin oman järjestelmäkamerani viime vuoden Black Fridaysta (ks. Järjestelmäkameran hankinta – haaveista totta), ja nyt on siis takana vuosi kameralla kuvaamisen harjoittelua. Vuosi sitten harrastin hyvin ahkeraa googlettamista kun yritin päättää minkälaisen kameran hankkisin, ja sen kunniaksi päätin koota omat vinkkini niille, jotka pohtivat kameran hankkimista.

Kannattaako hankkia järjestelmäkamera vai pokkari?

  • Aiotko opetella käyttämään järjestelmäkameran eri asetuksia, vai kuvaatko automaatilla, joka säätää aukon, valotuksen ja herkkyyden puolestasi?
  • Haluatko pärjätä vain yhdellä objektiivilla vai oletko valmis kulkemaan vaihto-objektiivi laukussa?
  • Käsitteletkö kuviasi tietokoneella?

Järkkärissä kuvaajalla on mahdollisuus vaikuttaa kaikkeen: objektiiveja voi vaihtaa vaikka minkälaisiin, ja ISO-arvoa, valotusaikaa ja aukkoa voi säätää. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja manuaaliasetuksien opetteluun ja haltuunottamiseen menee aikaa – mutta kiinnostaako se sinua?

Todella hyvällä kameralla voi ottaa myös todella huonoja kuvia – kallis järkkäri ei tee kenestäkään automaattisesti hyvää kuvaajaa

Myös objektiiveja on jokaiseen lähtöön. Kameran mukana tulee yleensä ”kittilinssi”, joka on ns. yleisobjektiivi. Minun Olympuksellani se oli 14-42 mm zoom-objektiivi. Se oli ihan kiva ja sillä pystyi kuvaamaan mitä vaan ja missä vaan, mutta muotokuvista ei tullut mitenkään taianomaisia. Niinpä hankin myös kiinteän 45 mm objektiivin (sellainen, jota ei pysty zoomaamaan, vaan pitää yksinkertaisesti kävellä lähemmäs tai kauemmas), jossa oli iso aukko. Rakastuin siihen heti – sillä sai kauniita ja valovoimaisia kuvia. Sillä oli kuitenkin hyvin vaikea kuvata kaduilla liikkuessa saatikka sisällä – etäisyys kohteeseen ei yksinkertaisesti riittänyt. Sillä saa ihania kuvia kun on tilaa, mutta jos haluaisi ottaa vaikka sisällä ravintolassa kuvan pöytäseurastaan, mahtuisi kuvaan pelkkä nenä. Silloin 14-42 mm zoomi oli taas paikallaan. Sittemmin olen hankkinut vielä kaksi objektiivia lisää, eli homma menee järkkärin kanssa helposti välineurheilun puolelle. Enemmän objektiivien eroista  voi lukea Testaamani Olympus- ja Panasonic-objektiivit-kirjoituksestani.

Jos tällainen asetusten objektiivien kanssa vekslaaminen kauhistuttaa, miksi maksaa siitä mahdollisuudesta sen sijaan että panostaisi hyvään pokkariin, joka ajattelee puolestasi? 

Tämä kuva 45 mm objektiivilla on otettu varmaan noin 7-10 m päästä minusta, eikä sitä ole rajattu

Olin tätä kuvaa ottaessa useamman sadan metrin päässä ko. tornista, eikä tässä 45 mm objektiivissa ole zoomia, joten kuva tulee tasan siitä, mikä mahtuu ruutuun

Lisäksi sillä on merkitystä kuinka paljon haluat käsitellä ottamiasi kuvia tietokoneella, esim. Lightroom-ohjelmalla. Tavallisesti kuvat tallennetaan jpeg-muodossa, joka on nykyään jo oikein hyvälaatuinen tallennusmuoto. Minun Olympuksessani voi vielä valita haluaako matala, keski- vai korkealaatuisia jpeg:jä, mikä vaikuttaa kuvan laadun lisäksi tiedostokokoon eli siihen montako kuvaa muistikortille mahtuu. Järjestelmäkameralla pystyy ottamaan niiden lisäksi myös RAW-kuvia, jotka ovat huomattavasti helpommin muokattavissa ja käsiteltävissä kuin jpeg-kuvat – ja kooltaan huomattavasti isompia. Pieleen mennyt valotus tai väritasapaino on helppo korjata RAW:eista, mutta jpegeistä se on paljon työläämpää. RAW:t, ovat kuitenkin muokkaamattomina varsin valjun ja harmaan näköisiä, joten niitä onkin sitten käytännössä pakko käsitellä. Voit tietty pysyä myös jpegien kuvaamisessa järkkärilläkin, mutta jos olet kiinnostunut kuvien käsittelystä tietokoneella, kannattaa hankkia kamera, jolla saa kuvattua RAW-tiedostomuotoa.

Pokkarin etuihin kuuluu myös pieni koko. Peilittömät järjestelmäkamerat, joita löytyy esim. Olympukselta ja Panasonicilta, ovat kivan pieniä nekin, mutta lisää kokoa ja painoa tulee objektiiveista ja vaihto-objektiiveista. Ne ovat myös monipuolisia, sillä niillä voi kuvata niin läheltä kuin kaukaa – kaikilla objektiiveilla ei esimerkiksi saa otettua makrokuvia aivan läheltä kohdetta, vaan siihen pitää olla erikseen makro-objektiivi. Jos tiedät että haluat ottaa juuri vaikkapa luontokuvia (joko aivan lähikuvia kasveista ja hyönteisistä, tai sitten kuvia eläimistä hyvin pitkän välimatkan päästä) tai kuvata iltatapahtumia (esim. keikkoja ja konsertteja), saa järjestelmäkameraan hankittua parhaat työkalut juuri sitä tarkoitusta varten. Yleiskuvaamiseen pokkari on kuitenkin monilla riittävä – ja nimenomaan helppo.

Vai riittäisikö sittenkin ihan vain puhelimen kamera?

Älypuhelimien kamerat alkavat olla jo huippulaatuisia (puhelimiksi) ja niiden paras puoli on se, että ne ovat aina mukana. Järjestelmäkamerasta tai pokkarista ei ole paljoa iloa, jos se on aina kotona – mieti siis jaksatko kantaa kameraa ylipäätään mukana. Suurin ero järjestelmäkameroihin (minun mielestäni) on syväterävyyden puute: puhelimen kameralla otetut kuvat ovat kauttaaltaan melko teräviä, siinä missä järjestelmäkameralla saa aikaan kauniin sumuisen taustan (joka riippuu kyllä myös käytetystä objektiivista). Tosin joissain puhelimissa on jo kamera, joka antaa myös syväterävyyttä, mutta ainakin osassa se on keinotekoinen ja perustuu puhelimen itsensä analysoimaan kuvaan, ei niinkään perinteiseen objektiiviin. Ruokakuvissa kännykkä toimii hyvin, mutta tunnelmalliset muotokuvat ovat vähän haastavampia. Kännykkäkuvista voi kuitenkin saada pienellä käsittelyllä huomattavasti parempia. Oma suosikkini puhelimen kuvankäsittelyohjelmista on Snapseed. Tässä on muutamia iPhone SE:llä otettuja ja Snapseedilla käsiteltyjä kuvia:

Itse olen ihan älyttömän tyytyväinen siihen että hankin oman kamerani vuosi sitten, mutta olen silti sitä mieltä että se ei ole kaikille paras ratkaisu. Moni saa varmasti kännykänkin kameralla ihan yhtä hyviä kuvia, ja järkkärin ominaisuudet menevät hukkaan jos niitä ei käytä. Tavallisella digikamerallakin saa hyvää jälkeä. Mieti siis miten haluat kameraa käyttää ennen kuin teet ostopäätöksen. Muista myös että paras kamera on se, joka on mukana. 😉

Lisää valokuvausaiheisia kirjoituksia:

Testaamani Olympus M.Zuiko ja Panasonic-objektiivit
10 kuvaa mökiltä
Turku Food & Wine Festival kuvina
10 kuvaa pääsiäiseltä 2018
10 kuvaa New Yorkista tarinoineen

Muista seurata blogia myös Instagramissa (@pilketta)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Riisipuuro haudutuspadassa ja herkullinen luumu-lakritsikastke

En ole aina tykännyt puuroista. Erityisesti mummin tekemä akanainen kaurapuuro on jäänyt kummittelemaan mieleen, mutta äidin tekemä ohrauunipuuro oli kyllä herkkua. Sen lisäksi tykkäsin kyllä jouluna tehdystä riisipuurosta, mutta jostain syystä sitä ei tehty muulloin…

Trdekník – tsekkiläinen herkku, jota on pakko maistaa

Olin syyskuussa Prahassa yhdistetyllä työ- ja lomamatkalla. Kirjoitin jo aiemmin postauksen ravintolavinkeistä Prahaan, ja tuli sitä jaettua hotellivinkkikin, mutta törmäsin reissussa myös erityiseen herkkuun, joka ansaitsi mielestäni ihan oman kirjoituksensa. Kyseessä on makea herkku trdelník…

Maailman paras koiran ”isä”

Viime sunnuntaina vietettiin isänpäivää. Moni varmaan saa kylmiä väreitä kun lemmikeistä puhutaan perheen karvaisina lapsina, mutta sori vaan, meidän pikkumurmeli on ainakin hyvin tärkeässä asemassa taloudessamme. Sain Murmelin sen ollessa hieman yli vuoden ikäinen, ennen…

Meal prep – fiksua syömistä koko viikon

Kiire on yksi tavallisimmista syistä epäterveelliseen syömiseen. Ruokailuvälit venyvät ja kunnon ateriat korvataan epämääräisillä välipaloilla. Lopulta nälkä on hirveä ja kotiin kuskataan korkeintaan eineksiä – roskaruokahimot kasvavat ja kotiinkuljetettu pitsa tai kebab tuntuu paljon helpommalta…

Metsäsienirisotto onnistuu monenlaisesta sienisaaliista

Minulla on tapana suosia mahdollisuuksien mukaan sesongin ja satokauden mukaista syömistä, joten syyssuosikkeihini kuuluvat juurekset ja sienet. Juureksia menee esimerkiksi erilaisissa pataruoissa (ks. Parhaat pataruoat), punajuuririsotossa ja salaateissa (ks. marokkolainen bataattisalaatti ja bataattisalaatti tahinikastikkeella). Sienten…

33 vastausta – totuus tulee poikaystävän suusta

Viime kuussa blogeissa pyöri 30 kysymyksen haaste, jossa bloggaajat vastasivat itseään koskeviin kysymyksiin (täältä voit lukea minun vastaukseni). Nyt tässä kuussa Julia Toivolan blogista lähti kuitenkin liikkeelle haaste bloggaajien puolisoille ja tässä se nyt tulee:…

Terveelliset kananugetit ovat helppoa arkiruokaa

Tänä syksynä haluan tuoda blogissa esiin arkiruokailua. Olen viime aikoina koittanut innostaa poikaystävääni kokeilemaan uusia reseptejä ja puolipakottanut häntä tutustumaan potentiaalisiin vaihtoehtoihin pistämällä hänet lukemaan minun kanssani erilaisia ruokalehtisiä ja linkkaamalla blogien reseptejä ”tätä voitaisiin…

Gluteeniton reseptihakemisto – blogin reseptit kategorioittain ja aakkosjärjestyksessä

Pilkettä-blogi on ollut pystyssä vuodesta 2013, eli ensi vuonna vuosia tulee täyteen kuusi – se on paljon! Suurin osa blogin postauksista on reseptejä, joten voitte varmaan kuvitella että niitä on vuosien varrella kertynyt melkoinen määrä….

Lokakuussa tapahtunutta

Lokakuussa on ollut KIIRE. Niin oli kyllä syyskuussakin, kuten kerroin edellisessä Viime aikoina tapahtunutta-kirjoituksessani. Elämä on pysynyt raiteillaan yllättävän hienosti kiireestä huolimatta, kiitos viime aikaisen ruokasuunnittelumme (niin kutsuttu food prep tai meal prep). Tästä aiheesta…

Punajuuririsotto on täydellinen ruoka syksyyn

Tervetuloa syksy ja juurekset! Siinä missä kesällä tekee mieli kalaa ja erilaisia salaatteja, rupeavat tuhdimmat liharuoat ja juurekset eri muodoissa maistumaan syksyn tullen. Juureksissa parasta on niiden kirkkaat ja lämpimät värit, jotka tuovat piristystä harmaampinakin…