VIIKKO KÄNNYKÄN KUVINA – Rakenneultrasta WC-paperipaniikkiin

Tällä kertaa pidemittä löpinöittä hyökätään itse aiheeseen, ja viikon starttiin, jolloin vielä elämä kulki tavanomaisesti radallaan täällä Suomen lintukodossa. On muuten hurjaa, miten erilaisessa tilanteessa sillon eleltiin. Viime viikko kun oli todella hämmentävä, niin tässä postauksessa yritän keskittyä enemmän siihen kaikkeen hyvään, ja lörpötellä edes vähän kevyemmällä otteella. <3 Yhtään tilannetta vähättelemättä.

VIIKON STARTTI

Heti viikon kärkeen käytiin morottamassa pikku-Leivosta rakenneultrassa, joka itseasiassa meillähän oli jo käytännössä tehtynä kolmisen viikkoa takaperin (kun päästiin ilmaiseksi koekaniineiksi yksityisellä). Oli silti todella huojentava käynti, vaikka osattiinkin jo vahvasti epäillä tiheän seurannan pohjalta, että kaikki olisi tällä kertaa täysin kunnossa. Siellä se killui pääalaspäin, imi varmastaan ja vipelsi kuin väkkärä (ja siltä on kyllä tosiaan tuntuukin tuolla kummun sisässä, hirveä show päällä joka päivä).

Eipä tuo Hatanpään äitiysultran tilat edelleenkään viime kesän kokemuksien jälkeen herätä hirveästi suoranaisia positiivisia viboja, ja siinä silmät vetelehtien ja meidän pientä lasta ruudulta tuijotellessamme tuli vaan mietittyä, että näinkö se olisi voinut viimeksi meillä mennä. Tietyllä tapaa siis todella eheyttävä käynti, mutta tulipa samalla mietittyä sitäkin, että mahdollisesti tulevaisuudessa kolmannen beben kohdalla on varmaan aika sekavat fiilikset siellä odotustilassa istuskellessa, kun ei tiedä kumpi aiemmista kokemuksista saadaan toistaa. Tilastot onneksi puoltavat tätä jälkimmäistä ja huomattavasti mieluisampaa vaihtoehtoa.

Btw. Pitäisi muuten ehkä riipaista tässä joku ”gender reveal”-setti kehiin tännekin, kunhan tältä härdelliltä kerkeää ja saisi aikaiseksi. Kun ollaan se jo tässä kohta jo kuukauden päivät tiedetty, mutta eipä ole sen puolesta haluttu liikaa kiirehtiä, kun on tehnyt itselle myös hyvää käsitellä ja sisäistää asia kunnolla. Kun tässäkin tuo tausta paljon ottanut omaa tilaansa päästä, vaikka samalla tämä sukupuolen konkretisoituminen on kyllä tehnyt aivan hirvittävän hyvää ja luonut luottoa.

Tätä viikkoa muuten kuvasi hyvin myös nuo hedelmälautaset. Niitä on kiskottu, koska nam! Ja oon myös fiilistellyt mun uutta jukkapalmua työpöydällä sekä kynittyä ja paperipussilla ehostettua tulilatvaa. Maanantaina käytiin myös pitämässä työpistettä kahvilasta käsin, ja maanantaina tuli myös tehtyä viikon ainoaksi jäänyt varsinainen treeni. Kulki kyllä, ja innostuin vähän leikkimään tuolla mahalla. Yllättävän hyvin sen saa vaan vedettyä sisään ja ylimmäiset vatsapalat onnistui vähän ajamaan vielä esiin (vaikka ”hanging loose” sivusta päin alkaa olemaan jo todella silmin pistävä). Sori, oli pakko. 😀

VIIKON PUOLIVÄLI

(Hetki ennen härdelliä)

Olenkin jo pariin kertaan hehkuttanut tuon kofeiinittoman kahvin osalta IG-storyissa. On muuten ensimmäinen oikeasti hyvä kofeiiniton suodatinkahvi, jota olen maistanut (kaikki aiemmat maistuneen aivan k*selta). Sai kertaheitolla tuplattua päivittäisen kahvivolyymin (vrt. entinen kaksi kuppia päivässä koska preggolife) kun vetää tuota 50-50 normaalin tummapaahdon kanssa. Meni vahvasti jatkoon myös sellaisenaan, ja kiva päästä hörppimään sufeeta myös iltaisinkin halutessaan.

Kaapin pohjalta löytyi myös 2017 jenkkilän kisareissulla aloitetut lapaset (bambupuikot, koska lentokoneen turvamääräykset), jotka olivat unohtuneet kesken. Nytpä tuli pyöräytettyä ne telkkarin ääressä valmiiksi. Muuten viikon piti olla todella valmennuspainotteinen, ja itse kerkesin yhden valmennussession vetääkin Johanneksen kanssa, mutta loppuviikon setit tuli peruttua sitten sattuneesta syystä kokonaan.

TORSTAI

(Ja perslasku, heh)

Torstai käynnistyi järjettömän hyvällä draivilla. Just kerettiin miehen kanssa heitellä aamusta, että onneksi Korona ei vaikuta meidän yritykseen ja duuneihin juuri millään lailla (just wait for it). Kävin aamusta Karoliinan kanssa pitkällä aamukävelyllä, vedin duuneja purkkiin, riipaisin iltapäivähieronnan ja jatkoin valmennusmateriaalien tekniikkavideoiden äänitystä.

Kunnes. Iltapäivän edetessä tulee ensin tieto, että kaikki massatapahtumat perutaan ja myös isompia saliketjuja mennyt pariksi viikkoa kiinni. Oh well. Vaikkei nyt mitään akuuttia hätää meillä ollutkaan, niin veti se aika suunnitelmat solmuun, kun meidän koko isoin valmennusstartti olisi ollut juuri paukkumassa komeasti käyntiin. Kun meilläkin homma pyörii niin, että valmennuksia myydään käytännössä vain kolmessa tiiviissä rytäkässä vuoden aikana yhteisstarteilla, niin ei sinänsä mikään hällä väliä. Vähän vaikea oli miettiä mitään ratkaisua, kun ei ollut mitään mahdollisuutta tietää mitä edes seuraavana päivänä Suomessa tapahtuisi. Noh, siinä sitten kaikki hommat holdille, ja pohtimaan, mitäs sitten. Ja kotoilun merkeissä tietenkin.

Ja pakollinen disclaimer: Tottakai ihmisten terveys on ykkössijalla, ja äärimmäisen hyvä, että toimenpiteitä on tehty suojellaksemme heikoimpia (ja kun jäi vähän epäselväksi, että ollaanko minä ja pieni kaveri myös tässä riskiryhmässä). Meillä tämä kaikki vain näkyi yrittäjinä hyvin selkeästi muidenkin vaikutusten kautta, ja neutraalisti yhtään surkuttelematta tässä vain avasin monenlaisia vaikutuksia.

PERJANTAI

Perjantaina aamukävelyllä sain ajatuksia selkeämmäksi frendin kanssa. Lisäksi sain myös vähän lisää ymmärrystä kaverin tilanteesta siihen, että miten todella erikoisilla, hurjilla ja pitkävaikutteisilla tavoilla tämä koronatilanne voi vaikuttaa hänenkin elämäänsä (eikä nyt puhuta edes pelkästä terveysriskistä tai ollenkaan yrittäjyydestä).

Aamulenkin jälkeen hakattiin miehen kanssa aivosoluja lujaa yhteen, ja vedettiin iso linjaus siirtää alkuperäisiä salitreenistartteja myöhemmälle, koska ei nyt oikein koettu yhteistä hyvää kannattavaksi ajatukseksi lähteä puskemaan jengiä salille. Lähdettiin luomaan pohjaa extrana tarjottaville kotitreenimahdollisuuksille ja valmennustakuille, ja hitto, miten upeasti jengi otti tän vastaan! Monille tuo siirtäminen oli jopa helpotus, ja niiiiin moni fiilasi myös korvaavasta kotitreenitarjonnasta salitreenaajan tarpeisiin pohjautuen sekä takuuvalmennuspaikasta myös syksylle.

Vessapaperi-case oli myös todellinen, ja miestä vähän hävetti mennä paperiostoksille, kun käsillä oli ihan oikea tarve, hah! Mussuteltiin illasta pitsaperjantain merkeissä, ja lopulta paiskittiin vintti huurussa töitä yöllä yhteen asti, että saataisiin jengille jo seuraavaksi päiväksi ensihätään mahdollisimman hyvä setti käsille ja selkotiedotetta jaettua riittävän nopeasti osallistujille. Kannatti vääntää! Ayyy!

VIIKONLOPPU

Viikonloppuna fiilasin meidän jukkapalmua ja peikonlehteä sekä tuota häikäisevän upeaa auringonpaistetta! Rehellisyyden nimissä koko viikonloppu meni kuitenkin aamusta yli iltakymmeneen töitä tehdessä. Ja molempina päivinä Noudettiin myös tilaamamme pinnasänky, ja ajateltiin pienenä palkintona pistää se kokoon ”taukoviihdykkeenä”. Leikki loppui kuitenkin lyhyeen, koska muuten aivan priimakunnossa olleen bränikän Done by Deerin sängyn yksi laitaosista oli kolmesta kohtaa kolhuilla tai lohjennut. Dämn. Siihen jäi koko rakennelma levälleen, ja takaisin duunien ääreen mars. Postissa on onneksi jo nyt tulossa tilalle korvaava ehjä osa!

Molempina päivänä pääsin ulkoilemaan Pöpönkin kanssa, mutta tavoitteeseeni, eli suihkuun en onnistunut pääsemään koko viikonloppuna. 😀 Hoidin sen heti kärkeen maanantaiaamuna, ja voi veljet, miten hyvää ihan vain peseytyä, hah!

kännykän kuvina

Eli täysin tasaisesta tilanteesta hämmennyksen valtaan ja lopulta työmoodiin, oli kulunut viime viikko täällä päässä pähkinänkuoressa. Oon kyllä ihan sairaan fiilareissa siitä, miten onnistuttiin homma handlaamaan. En edes puhu pelkästään taloudellisesti, vaan siitä, että tuntuu hyvältä saada mahdollisuus jatkaa töitä, ja jengi on ollut tosi innoissaan siitä, mitä on saatu tarjolle. Tuntuu myös hyvältä tässä tilanteessa, jossa olosuhteet ovat mitä ovat, että porukka saa muuta mietittävää ja treenistä potkua tämän kaiken keskelle.

Nyt tiistaina vetäisinkin myös ensimmäisen kotitreeni-liven menestyksekkäästi läpi, ja mä valmentajana en ilmeisesti ollut ainut, jotka tästä treenistä syttyi! Eikä tuo kumpukaan menoa treenejä vetäessä hidasta, ja onneksi myös valmentajakollegani ja yhtiökumppanini (aka puolisoni on sen verran ässä näissä hommissa, että osa live-lähetyksistä toteutetaan tämän käsittelyssä, missä itsellä voisi tulla raja vastaan. Niin siistiä!

Pakkohan näissä tilanteissa on vaan yrittää sopeutua, kuunnella viranomaisia ja ottaa ilo irti niistä asioista, mistä pystyy. Kun kaikki on nyt tällä hetkellä muuten omassa elämässä niin hyvin, eikä läheisetkään ole vaarassa, niin en osaisi edes valittaa. Kuluneelta vuodelta kun on aika kovaakin kontrastia siihen toiseen ääripäähän. Nyt siis onnellisena mutta duunilastista uupuneena unta palloon ja huomenna uuteen päivään. <3

Toivotaan, ettei tämä yleinen terveysriski ja koko tilanne tästä kovin paljoa pahenisi, mutta tulevaa kun ei varmaksi voi kukaan ennustaa, niin yritetään pitää lippu korkealla!

Kotoisaa viikkoa sinne! Pysykäähän terveinä ja huolehtikaa rakkaistanne.

TSEKKAA MYÖS:
Millaista on tehdä töitä oman miehen kanssa?

EDELLINEN JUTTUNI:
Eteisen make over – ennen & jälkeen!

VALMENNUKSET:
Prove by Piia-valmennukset kotitreenilisällä
& syksyn valmennustakuulla!

Kommentit (2)
  1. Mikä on toi pehmustettu huone 😀

    1. piiapajunen
      20.3.2020, 20:29

      Hahahahahha! HYVÄ KYSYMYS, ja olis ehkä vaatinut tuossa tekstissä vähän avaamista. 😀 Se on siis meidän yksi komero, joka on pehmustettu peitoilla äänityskopiksi (pehmusteiden vuoksi tulee parempi akustiikka kun äänittää, eli ei kaiu), kun äänitän valmennusmateriaaleja. 😀

Kommentointi suljettu.