SUKUNIMENI NYT? VIHKISORMUS JA HÄÄPUKUNI?


Millainen vihkisormus nimentöntäni koristaa? Millaisella hääpuvulla alttarille asteltiin? Mikä on sukunimeni nyt? No näitähän on luonnollisesti kyselty, ja näistä kiperän kuumottavista asianhaaroista ajattelin hieman valottaa täällä sitten teitäkin, kuten jo eilen täällä lupailin. 😉

HÄÄPUKU

Morsiuspukua kerkesin jo vilautella Instagramissani eilen illalla kokonaisuudessaan, ja ne ketkä Snapchatin (piiapajunen) puolella minua olivat jo entuudestaan seuranneet ovat ainakin jotain tuosta sydämeni vieneestä puvusta nähneet. Toki varsinaisesta häälookista ovat kuvatodisteet vasta käsittelyn puolella hääkuvaajalla, joten saatte tyytyä vielä tässä vaiheessa morsiusliikkeen sovituskuviin viime syyskuulta. Hääpukua nuuskimaan mennessäni olin varautunut tekemään aika suuriakin kompromissejä, sillä kun tämä vartalo ei muodoltaan ehkä perinteisemmästä päästä.

Haaveni olkaimellisesta morsiuspuvusta olin jo viskannut roskakoriin, sillä erästä olkaimellista pukua aiemmin sovittaneena olin joutunut toteamaan karvaan kohtaloni. Vaikka puku istuisi kauniisti päällä, ei juhlapukujen joustamattomat materiaalit ja olkaimet anna minkäänlaista mahdollisuutta nostaa paritkin pihvipeijaset läpikäyneitä olkapäitä juuri mihinkään. Kunnes. Janina vetäisi kaason roolissa morsiusliikkeessä napakympin, ja bongasi liikkeen ainoan kaulaanpäin kapenenevan olkainleikkauksen. Boom!

Näin jälkikäteen kiitän kohtaloa ja Janinaa siitä, että vältyin joutumasta tyytymään olkaimettomaan pukuun, jossa olisi kyllä jäänyt juhlapäivän pikkutuntien krebaaminen ja soolot aika paljon vaisuimmaksi (tai vaihtoehtoisesti hääkansa olisi nähnyt lukuisia kertoja vilahtavia tissejä). Lisäksi kun tuo ruoka ja hiilihapollinen juotava tuppaa allekirjoittaneelle maistumaan, oli tuo puku myös siinä mielessä napakymppi ja taivaan lahja, sillä mahdollinen turvotus tai pyöreä vatsakumpu ei paistanut puvussa mitenkään läpi, vaikka kuinka olisi pullistellut (luonnollisesti tämän testasin). Paras puku mulle ikinä! <3

vihkisormus
Syyskuussa, jolloin sanoin ”yes to the dress”

SUKUNIMI

Loikataanpa sitten siihen kovasti kyseltyyn sukunimiasiaan. Itseänikin tämä kysymys kuumotteli pitkään, mutta loppupeleissä päätös oli meille molemmille osapuolille aika selkeä ja helppo. Tämä likka siis porskuttaa edelleen omalla syntymästä asti tottelemalla sukunimelläni, ja toki mieskin edelleen sillä omallaan. Piia Pajunen nimenä ei ole siis kuollut saati kuopattu, vaan sillä mennään ainakin toistaiseksi. Jos asia jää jostain syystä itseäni kaduttamaan (en usko, mutta never know), niin ainahan sen voi jäljestä päin myöhemmin vaihtaa vaikka 5- tai 10-vuotishääpäivän kunniaksi tai joskus aikanaan siunaantuvan jälkikasvun ristiäiskemuissa.

Miksi pidin oman nimeni? Tässähän ollaan meidän yhteisellä taipaleella menossa jo toisen vuosikymmenen puolella, joten en koe, että olisin omalla kohdallani tarvinnut puolisoni nimeä enää tätä vahvistamaan. Toisaalta ajatus yhteisestä nimestä kyllä olisi ollut aika kutkuttava ja romanttinenkin, ja pariinkin otteeseen päädyin pohtimaan, josko sittenkin lähtisi tuo sukunimi vaihtoon.

Kuitenkin karkeasti arvioituna joka kerta noin 30 sekunnin jälkeen muutosta vintillä suunnitellessani aivosoluni löysivät tämän sähläämistä ja elämän kompleksisuutta vierastavan naishenkilön Akilleen kantapään. Se rumba, jonka olisi joutunut kaikenmaailman korttien, passien, sähköpostien ja muiden nimelläni kulkevien asioiden, tositteiden, nettikauppatunnusten ja tietokantojen uusimisessa pärryyttelemään läpi kypärä solmussa sai minut joka kerta toisiin aatoksiin (eli järkiini). Valitsin siis helpomman, hah! 😀

VIHKISORMUS

Ja heitellään tässä sitten se kolmas olennainen aihepiiri kehiin, eli se vihkisormus. Tuo hopeinen killutin on varmaan vilahdellut moneen otteeseen Snapchatin ja InstaStoryn puolella, mutta lähikuvia en siitä ole välttämättä sinne tujauttanut, joten tättärää, tässä niitä nyt tulee! Tämän sormuksen osalta menin ensimmäiseen liikkeeseen tutkailemaan tarjontaa, ja noin viidessä minuutissa löysin tämän, jonka tiesin osuvan ja uppoavan.

Luulin alunperin haluavani sileämmän version yhdellä yksinkertaisella timangilla, mutta heti ensi kokeilulla tajusin, että tuo aiemmin rohmuamani pelkistetyn kihlasormuksen kyljessä sellainen näytti, noh, raskaalta ja kököltä. Tuo vihkisormus osui heti silmään, ja tiesin löytäneeni sen oikean. Score.vihkisormus

Vaalea neule: TÄÄLTÄ* // Stretch-farkut: TÄÄLTÄ* // Valkoiset tennarit: TÄÄLTÄ*

Toki näin lopuksi haluaisin muistutella, että ihan kaikkia asioita en tule blogissani saati muissakaan kanavissa jakamaan. Kysymyksiä pamahtelee monistakin asioista, mutta jokaisella meillä täällä planeetalla tallaavalla on oma yksityisyytensä, ja kunnioitettakoon sitä. Toki ihmisiä kiinnostaa aivan luonnollisesti monetkin asianhaarat ja yksityiskohdat myös muiden elämissä (minua ainakin, sitä ei käy kieltäminen, hah!), mutta jokainen päättäköön mitä itse haluaa muille kertoa. Vaikkei suurimmassa osassa olisikaan mitään salattavaa saati arkaluontoista, niin koen jotenkin arvokkaaksi myös säilyttää jotain asioista vain omalla itselläni ja niillä läheisimmillä ihmisillä. <3

Häistä ja kaikesta tähän liittyvästä kyllä tulee vielä myöhemmin lisää postauksia blogiin (ja tubeen, woohoo), mutta ydinasia tämä ei tällä saitilla toki ole, joten no worries. Hää- tai parisuhdeblogiksi tämä ei ole muuttumassa, mutta sopivana mausteena näitä silti pamahtelee. Huomiseen siis, sillä meitsillä on asiaa kuin Karpolla pienen lomailun jäljiltä, joten tämä tietää rankkoja aikoja näppikselleni, mutta mukavaa porinavirtaa blogissa ulos lykättäväksi!

Mehevää alkuviikkoa! Jau!

Vilkaise myös:
Meidän parisuhteen erikoiset faktat
& Nyt se tapahtui – Kosinta!

Edellinen juttuni:
Naimisissa – Huhheijaa, mitkä häät!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

Kommentit (18)
  1. Toi mekko pisti silmään heti ensimmäisistä julkaistuista kuvista lähtien ja en voi sanoa muuta kuin että se on upea (erityisesti tuo pitsinen yläosa)😍
    https://nouw.com/tiinak

    1. Piia Pajunen
      31.1.2018, 08:21

      Kiitos!! Rakastuin itsekin ihan korviani myöten tuohon yläosaan, ja tuon bongaaminen oli kyllä unelmien täyttymys. <3 Ja vielä se, että puku oli äärimmäisen käytännöllinen ja mukava päällä, ja sopeutui mun touhottamiseen aivan täydellisesti, ah!

  2. Vaikeuksien kautta voittoon; hyvä kun pukuongelma ratkaisi. Upea ilmestys täysi10. Kunnioitus yksityisyydellesi ei todellakaan tarvitse enkä edes halua tietää kaikkea. Kunhan ”häähumu” laantuu hieman(toivottavasti)Vlogia ja perustreenipostauksia odotellessa.

    1. Piia Pajunen
      31.1.2018, 08:22

      Kiitos Ninna! Vlogia ja vähän niitä tavallisempiakin postauksia kyllä tulee taas! 🙂

Kommentointi suljettu.