KUINKA SOME HALLITSEE SALAA SUN ELÄMÄÄ

*Sisältää mainoslinkkejä

some hallitsee elämääsi

Välillä rehellisesti kaipaan sitä aikaa, kun puhelimella ainoastaan soiteltiin ja tekstailtiin, ja kuvia näpsittiin ihan erillisillä kameroilla ja niitäkin lähinnä sukujuhlien kohdalla tai syntymäpäivinä. Kenenkään elämää saati kuulumisia ei pystynyt seuraamaan mistään, vaan kuulumiset vaihdeltiin soittelemalla tai kasvokkain keskustelemalla. Kädessämme ei pyörinyt kaiken aikaa huomiota varastavaa kapulaa, ja elämä oli enemmän tässä ja nyt. Ei sosiaalisessa mediassa ja tykkäyksissä. Eihän kukaan nyt voi tosissaan väittää, että elämä olisi samanlaista kuin vielä vuosituhannen vaihteessa, eikä suunta välttämättä tuo pelkkää hyvää.

Tämähän saattaa kuulostaa melko ristiriitaiselta henkilön suusta, joka tekee sosiaalista mediaa ja blogia työkseen. Toisaalta oma toimenkuvani on tässä viime aikoina alkanut siirtymään vähän tämänkin ulkopuolelle, mutta se on edelleen vahvana osana tekemistäni. Tykkään kuitenkin pohtia aina asioiden useita puolia, ja toisaalta mitä syvemmin olen sosiaaliseen mediaan uppoutunut mukaan, niin ehkä sitä välillä tuleekin katseltua vähän eri kanteilta.
Vaatimusten palapeli
Somestahan ei ole helppo kieltäytyä tai pysyä sen vaikutuspiirin ulkopuolella. Varsinkin nuoremmalla sukupolvella somesta poissa pysymällä voi helposti jäädä ulkopuoliseksi. Somessa ollaan yhteydessä, haetaan yhteenkuuluvuutta ja pysytään ympäristön sekä maailman menossa mukana. Moni nuori sekä aikuinenkin huomaamattaan ja alitajuisesti muovaa itseään sellaiseen muottiin, jota somessa meidän odotetaan olevan.

Kyllähän se silti helposti vääristää omaa maailmankuvaa, kun silmille pamahtaa ämpärikaupalla päivittäin ja vuodesta toiseen vain tietynlaista kuvaa. Täydellisyyttä täydellisyyden perään. Kaikessa ja jokaisessa asiassa. Lopulta tästä palapelistä tulee aikamoinen, kun yhdistää omaan somevirtaan valuvan kaiken materiaalin upeaksi mosaiikkiteokseksi. Näkyy täydellisiä vartaloita, upeita koteja, onnellisuutta hehkuvia parisuhdekuvia, mielettömiä matkailukokemuksia, työelämän menestyjiä, silmiä hiveleviä asuvalintoja, viimeisteltyjä hiuksia ja meikkejä sekä naurua pursuavia kuvia kaverilaumoista.

Näiden pohjalta aletaan jahtamaan helposti itselle aivan vääriä asioita. Tunnetaan huonommuutta siitä, kun ei pystytä ihan jokaiseen. Tehdään valintoja sen mukaan, mitä omassa ympäristössä silmille koko ajan syötetään somesta käsin. Välillä huomaan itsekin sortuvani somen kautta itseni vertailuun muihin. Vaikka itse tiedän erittäin hyvin, että somessa näkyy vain pieni osa totuudesta ja usein todella valikoidusti, niin välillä silti mietityttää, että miksen itse pysty samaan kuin moni muu. Miksen ole saavuttanut samaa tai miksi oma elämä on niin kaukana silmille osuvista ilmentymistä. Ja tällöin vedän itseäni avarilla poskeen, ja käsken laittamaan valoja päälle.

Some hallitsee meitä jo lähes huomaamatta
Olen oikeasti järkyttynyt huomatessani tavallisten ihmisten oikeasti miettivän, että mikä kuva sopisi parhaiten heidän IG-feediinsä. On haluttu muuten luopua ripsenpidennyksistä, mutta kun niiden kanssa tulee parempia selfieitä. Ostettu kerran käytettäviä uimaleluja siksi, että niistä saisi kivemman allaskuvan ulkomailta. On poistettu kuvia sen takia, että niissä oli liian vähän tykkäyksiä. On tehty salaisia IG-tilejä, joihin ensin testiksi postataan oma kuva, ja katsotaan sitten, miltä se näyttää omassa feedissä. Valittu vaatteet sen mukaan, että saataisiin hyvä kuva tänään someen. Pusketaan ihania maanantaihehkutuksia someen, vaikka todellisuudessa väsyttää ja hommat tökkivät melkoisen lujaa. Harmiteltu, kun oma somefeedi ei ole kovin yhtenäinen tai esteettinen. Onko tämä oikeasti nykyään ihan normaalia?

Ja tätä halutaan tuijottaa muiden tuottamana jopa monta tuntia päivästä. Heti herätessä. Päivän mittaan tasaisesti vilkuillen. Viimeisenä nukkumaan mennessä. Järkytyin hieman siitäkin, kun eräs lähipiiristäni totesi, ettei ollut neljään tuntiin päässyt tsekkaamaan somea, ja siksi tarvitsi nyt päästä vähän näpräämään puhelintaan. Miten nykyään ei osata olla neljää tuntia ilman puhelinta tai somea? Mitä mullistavaa siellä sillä välin on koskaan tapahtunut?
Tavoiteltavissa 24/7?
Joskus olen itse kuullut lähipiiriltä kuittaulua siitä, että multa saa toisinaan odotella vastausta ja pitkään. Se, mikä onkin musta nykyajassa hassua on, että kaikkien kuuluisi olla tavoiteltavissa kaiken aikaa. En oikeasti ymmärrä, miten osa ihmisistä pystyy tähän. Vastaamaan viesteihin samalla sekunnilla ja olla heti kärppänä jokaisessa ryhmäkeskustelussa. Tiedän, että osa ihmisistä jopa nukkuessaan ovat valmiita tsekkailemaan viestejään ja vastailemaan keskellä yötä piippauksiin herätessää viesteihin. Itse en henkilökohtaisesti halua olla aina tavoiteltavissa, ja koen sen jollain tasolla todella uuvuttavaksi. Vaikka meillä on tähän mahdollisuus, niin miksi sen tarvitsee olla nykyään automaattinen standardi?

some hallitsee

Karvamatto: TÄÄLTÄ*
Kuviolliset tyynynpäälliset: TÄÄLTÄ*

Ja onhan sillä somella myös niitä hyviä puolia. Mikään asia ei ole mustavalkoista, ja harva asia sellaisenaan on täyttä kuraa tai hattaraa vaan yhdistelmä näiden molempien ääripäiden eri välimaastoja. Sosiaalinen media voi olla aivan mahtava väline moneen hyvään, jos sen oikein oivaltaa ja sitä oikein hyödyntää. Ainut, mikä itseäni vähän tässä huolestuttaa on, että kuinka paljon se oikeasti on alkanut meitä hallitsemaan ja meihin vaikuttamaan. Ja varsinkin tiedostamatta.

Aidosti sosiaalista ja realistista alkuviikkoa!

TSEKKAA MYÖS:
En pysty valmentamaan kaikkia somessa
EDELLINEN JUTTUNI:
Helpot jouluruuat & jälkkärit pienellä twistillä

♥  MUUALLA  ♥
PROVE-valmennukset // YouTube // Bloglovin // Instagram

hyvinvointi itsetunto
Kommentit (14)
  1. Jantunen / Tuuletuksia
    10.12.2018, 16:03

    Ihana kirjoitus 🙂 Suhtaudun itse someen edelleen aika kriittisesti ja valikoiden, enkä suostu ihan joka ilmiöön lähtemään mukaan, koska koen, että elämä on parempaa ilman. Kriittisyydestä ja valikoivuudesta huolimatta olen ollut tosi ilahtunut siitä, miten paljon hyvää esim. vertaistukiverkostojen suhteen some on tuonut. Hurja määrä ihmisiä olisi huomattavasti yksinäisempiä isojen ongelmien kanssa, mikäli some ei olisi mahdollistanut vuorovaikutusta jopa sen 24/7.

    1. Kriittisyys on musta usein hyvä asia, sillä tällöin osaa paremmin nähdä asioiden molemmat puolet. Ja tuo somen tuoma vuorovaikutus vertaistuessa on kyllä mielestäni yksi parhaimmista ominaisuuksista, ja somen kautta usein myös vähemmän esillä olevat ja aremmat asiat nousevat helpommin tapetille, joka voi olla monille todella huojentavaa. 🙂

  2. Mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe. Itse olen viimeisen puolen vuoden aikana luopunut niin Snapchatin, Instagramin kuin Facebookinkin käytöstä. Sain yksinkertaisesti tarpeekseni sosiaalisen median paljoudesta. En kuitenkaan ole mikään “totaalikieltäytyjä”, luenhan kuitenkin blogeja ja uutisia kännykällä ja käytän Whatsappia ja Telegrammia. Luulen, että kavereilleni “somelakkoni” on ollut suurempi järkytys kuin itselleni. Moni on sanonut esimerkiksi, että “ethän sä nyt näin voi tehdä” tai yksinkertaisesti pohtineet mikä on johtanut päätökseeni. Kuten tekstissäsi mainitsit, nykyään some nähdään pakollisena osana arkea ja varsinkin nuoremmalle väestölle se voi aiheuttaa ylimääräistä stressiä.

    Vaikka somella on monia käyttötarkoituksia ja runsaasti hyviäkin puolia, on mielestäni surullista ja jopa ärsyttävää kun monet puolitutut (yleensä vastakkaisen sukupuolen edustajat) eivät uskalla live-tilanteessa moikata tai varsinkaan keskustella, mutta pistävät jälkikäteen viestiä somessa. Me nykyihmiset olemme muuttuneet melko epävarmoiksi ja pelokkaiksi sosiaalisen median mahdollisuuksien myötä.

    1. Tuo on kyllä toisaalta mustakin erikoista, että nykyään somea ajatellaan lähes automaattisena osana elämää, ja etenkin nuoremmilla se saattaa olla lähes välttämättömyys, joten siitä ei todellakaan ole aina helppo irtaantua. Toisaalta tuo perään viestin laitaminen voi monelle olla ainut tapa uskaltaa ottaa kontaktia, ja ennen somea tämä kontaktointi olisi voinut jäädä kokonaan välistä. Monelle ujommalle se voi olla helpompi tapa lähestyä ihmisiä, vaikka hassultahan se kuulostaakin. 🙂

Kommentointi suljettu.