RUOKAVALIOT – PAHOINVOINTIA HYVINVOINNIN VAATTEISSA?

*Sisältää mainoslinkkejä

Ruokavalioilla on oma paikkansa. Oikein käytettynä ne voivat olla iso apu painonhallintaan, terveyden kohentamiseen tai urheilullisten tavoitteiden tukemiseen. Nykypäivänä ruokavaliot ovat kuitenkin lähteneet melkoisen väärille urille ja niiden perimmäinen idea on lähtenyt kääntymään suorastaan irvikuvaksi.

Ruokavaliot eivät enää aina kohenna meidän hyvinvointiamme ja terveyttämme vaan saattavat jopa lähteä kääntämään näitä voimakkaasti alamäkeen. Ruokavalioista sekä ruokavaa’asta ei enää osatakaan päästää irti, ja ne pyörittävät arkea ja tulevat jo sosiaalisissa tilanteissa kapuloiksi rattaisiin. Ja kyllä. Syy, miksi näistä jauhan on, että näitä tapauksia on ihan lukemattoman paljon.

Pahoinvointia ruokavaliolla

Mikäli ruokavalio on liian tiukka ja rajoittunut, se voi pitkällä aikajänteellä alkaa kääntymään jo tarkoitustaan vastaan. Mikäli ruokavalio alkaa aiheuttamaan stressiä, hankaloittamaan elämää ja rajoittamaan voimakkaasti sosiaalista elämää, niin homma alkaa lipsumaan koko ajan kauemmas siitä oikeasta hyvinvoinnista. On turha enää siinä vaiheessa esittää, että tekee sen hyvinvointinsa vuoksi, jos ajurina on oikeasti pelko lihomisesta tai syömisen hallitsemisesta, vaikka tämän myöntäminen itselleen voi olla vaikeaa. Jos sinua ahdistaa ja pelottaa ajatus viikosta tai kuukaudesta ilman ruokavaakaa, niin homma saattaa olla jo liusumassa väärään suuntaan.

Ruokavalioiden perimmäinen pohja on kuitenkin tukea hyvinvointia ja opettaa meitä syömään järkevästi omiin tavoitteisiin pohjautuen. Jos oppimista ja sen mukana tulevaa soveltamisen taitoa ei pystytä matkan varrella saavuttamaan, niin jotain on pielessä. Kuka ihan oikeasti haluaa olla naimisissa sen saman ohjepaperin ja ruokavaa’an kanssa vielä 10 vuoden päästä nykyhetkestä?

Kun saat uuden kodinkoneen tutkit sen käyttöohjeita. Ajan kanssa kuitenkin sinun tarvitsee yhä harvemmin katsoa sitä ohjekirjaa, ja osaat jo käyttää sitä ilman apuja ja luontevasti. Ihan samalla lailla toimii ihminen. Emme me ole koneita, joita tarvitsee ohjata koko elämää käyttöohjeiden kanssa. Ei se syöminen ole mitään ydinfysiikkaa, johon tarvitsee tarkkoja kaavoja.

Aivan liian usein törmään myös tilanteisiin, jossa ruokavaliot estävät loppupeleissä syömästä riittävästi. Ollaan niin syvällä siinä omassa tutussa ruokavaliossa, ettei uskalleta lisätä ruokaa, vaikka suhteellinen energiavaje paukkuisi punaisilla varoitusvaloilla. Sitten kun viikonloppuna on se herkkupäivä tai ”cheat meal”, niin syödään sitten senkin edestä, ja morkkistellaan taas monta päivää tämän jälkeen.

Onko mulla mennyt joku hieman ohi?

On mun mielestä hieman outoa, että omaksi iloksi treenaavan ihmisen, jonka tarkoituksena on kasvattaa selkeästi lihasmassaa tai kehittyä urheilullisissa tavoitteissaan, tulisi automaattisesti syödä tarkan ruokavaliopaperin mukaan. Samalla kielletään leivät ja työpaikan lounasruokalat, vaikka tavoitteena on vain saada riittävästi ruokaa kehittymisen tueksi, eikä edes erityisemmin pudottaa painoa.

Miten pahasti esimerkiksi lihaskasvu tai voiman kehittyminen voi mennä metsään, jos yhdellä päivän viidestä ateriasta ei olekaan tasan 25 grammaa proteiinia, hiilaria täsmälliset 62g ja rasvoja tarkalleen 13g, mitä oma ruokavaliolappu tällä kyseisellä aterialla ilmentäisikin. Kertoisiko joku, miten tällä menee gainssit hukkaan ja ominaisuudet valuvat viemäriin, jos kokonaisuus on kuitenkin riittävän hyvin sinne päin, ja kaikkea tulee muutenkin riittävästi? Eihän me pystytä tarkkaan määrittää meille täsmällistä jokapäivästä kulutustakaan, ja siinäkin tapahtuu pieniä vaihteluita päivien välillä joten miksei ravinnossakin saisi olla luontaista heittoa.

Mietin myös, että miten kastike, leipä, juusto ja margariini tuhoaa mystysesti lihaskasvun, nopeusvoiman kehittymisen tai tekniikoiden edistymisen? Miten parin sadan kalorin heitot sinne tai tänne päivien välillä pilavat huikeat tulokset, jos kaikkea kuitenkin tulee keskimääräisesti riittävästi päivittäisellä ja viikkotasolla? Mitä jos näistä huolimatta haluttua kehitystä saataisiin aikaiseksi ilman stressiä mukana kannettavista eväsrasioista tai ahdistusta sosiaalisten tilanteiden ruokailuista? Eikö oliskin aika siistiä? Ja elämänmakuista touhua.

Ruokavalioilla on kuitenkin paikkansa

Ruokavalioilla on kuitenkin ehdottomasti paikkansa, ja niitä oikeasti paikoittain tarvitaan. Ruokavaliolla opetellaan omiin tavoitteisiin soveltuvat annoskoot ja annosten koostaminen. Lisäksi säännöllisyys tulee tutuksi ruokavalion kanssa. Nämä voivat olla kovaa valuttaa esimerkiksi urheilullisisten tavoitteiden tukena (oli sitten harraste- tai kilpaurheulu) tai yli- tai alipainon kanssa kamppailevilla.

Ensimmäistä kertaa ruokavalion käteen saava henkilö usein luontaisesti haluaa noudattaa sitä pilkulleen ja tämä voi olla alkuun ihan hyväkin asia. Halutaan oppia, kokeilla ja tehdä asiat tunnollisesti sekä hyvin. Kun hommaa tekee jämptisti, niin usein ydinkohdat iskostuvat melko hyvin vintin syövereihin. Homma siis kunnossa.

Jossain vaiheessa matkaa pitäisi tapahtua oppimista. Tekemällä ja toteuttamalla yleensä alkaa hiljalleen tunnistamaan ruokavalion olennaisimmat asiat, ja oppii ymmärtämään, mikä siinä ratkaisee. Silloin ei välttämättä tarvitse kaiken olla niin nöpönuukaa, jos kokonaisuus on kuitenkin kunnossa.

Varsinkin treenaavalla ja kehityksenkaipuisella ihmisellä ruokavalion perusidea on nimenomaan opettaa tavoitteiden mukaiset annoskoot, taata riittävien ravintoaineiden saanti, ohjata säännöllisyyteen sekä oppia syömään pääosin järkevästi ja fiksusti. Kun nämä on kunnossa, niin homman pitäisi luistaa myös tarvittaessa ilmankin. Ruokavalio voi olla tukemassa menoa, mutta jos ei missään tilanteessa tästä pystytä tai osata joustaa, niin homma alkaa kääntyä itseään vastaan.

On myös olemassa oikeasti ihmisiä, jotka puhtaasti nauttivat siitä, että saavat syödä gramman tarkasti ja ruokavalion mukaan, ja kokevat sen nimenomaan itselleen antoisaksi. Silloin go for it! On kuitenkin vissisti eri pukea oma lihomisen pelko tai syömisen kontrollointi terveyttä ja treenituloksia muka edistävän ruokavalion vaatteisiin, jos sillä vain yritetään hallita omia ruokailuaan tai pelkojaan. Lisäksi huippuunsa hiottu kilpaurheilu on myös erikseen, mutta ei se sielläkään aina välttämätön ole. Varsinkaan joka tilanteessa.

Ruokavalio vs intuitiivinen syöminen

Intuitiivinen syöminen on asia, jota haluaisin saada tänne ruokavalioiden täyttämään maailmaan hieman lisää. Jos olet normaalipainoinen ja perusterve ihminen, ja haluat kehittää esimerkiksi urheilullisia tuloksia, ominaisuuksia tai lihasmassaa, ja hallitset jo urheilua tukevan ravinnon ydinkohdat (annosten koostaminen, riittävyys, ravinnon laatu suurimmaksi osin), niin et tarvitse välttämättä paperilappua tai ruokavaakaa kertomaan tarkkoja syömisisiäsi. Ei meidän lihaksen, taidon tai voimatasojen kehittyminen jää maagisesti tapahtumatta, jos emme saa grammalleen tiettyä määrää proteiinia, hiilareita ja rasvaa joka päivä tai kaikki suupalat tule ”puhtaista lähteistä”.

Ja edelleenkin. Ruokavaa’an ja ruokavalion kanssa touhuaminen päivästä toiseen ei automaattisesti ole mielestäni tyhmää ja väärin, jos pään sisällä olevat ajurit ovat oikeasti kunnossa. Ruokavalio ja -vaaka ovat hyviä renkeinä, mutta huonoja isäntinä. Taustalla olevalla ajatusmaailmalla on vissi ero.

ruokavaliot pahoinvointia

Treenitoppi: TÄÄLTÄ*
Better Bodies-trikoot: TÄÄLTÄ*

Tiivistettynä: Tavoitteellisella treenaajalla ei välttämättä ole tarvetta vetää pilkuntarkkaa ruokavaliota päivästä toiseen. Ruokavalion idea on opettaa ja olla tarvittaessa tukena hyvinvoinnissasi ja matkalla tavoitteisiisi. Jos olet oppinut ja sisäistänyt ydinkohdat, et välttämättä saa gramman tarkalla toteutuksella yhtään sen parempia tuloksia. Ravinnossa kuuluu olla joustavuutta sekä pilkettä silmäkulmassa, ja ruuastakin saa nauttia!

Rentoa ja elämänmakuista otetta viikkoon!

LUE MYÖS OMASTA KOKEMUKSESTANI:
Vuosi ilman ruokavaakaa – Miten mulle kävi?

EDELLINEN JUTTUNI:
Miksi kiire on nykyään kirosana?

♥  MUUALLA:  ♥
PROVE-valmennukset // YouTube // Bloglovin // Instagram

Kommentit (18)
  1. Ihan loistava juttu, antoi itsellekin ajattelemisen aihetta! 👌

    1. piiapajunen
      6.2.2019, 10:43

      Kiitos Rosa! Mahtava kuulla, että teksti laittoi päässä ajatuksia liikkeelle! 🙂

  2. Moikka Piia! Blogiasi pitkään seuranneena tykkään sun menosta ja aiheista joista kirjoitat. Tuot esille tosi tärkeitä asioita ja erityisesti nuorena naisena olen oppinut avullasi syömään enemmän, päästämään irti lihomisen pelosta ja treenaamaan fiksummin. Kiitos siis tästä! 🙂 Haluaisin nostaa esille muutaman kielellisen seikan rakentavana palautteena. Monissa teksteissä toistuu samat kielikuvat ja hieman kliseiset lausahdukset. Paikoittain tekstiä on raskasta lukea, kun kyseiset lausahdukset toistuvat läpi tekstin useaankin otteeseen. Uskon, että hieman tuoreemmat ja omaperäisemmät kielikuvat toisivat teksteihin myös lisää vaikuttavuutta! Mutta tietenkin teet miten parhaaksi näät, halusin tämän tuoda vain esille. Mukavaa alkavaa kevättä! 🙂

    1. piiapajunen
      6.2.2019, 10:47

      Moikka Vensku, ja kiitos ihan mahtavasta palautteesta! Tosi mieletöntä kuulla, että näistä on irronnut noinkin paljon jeesiä omaan tekemiseen!

      Kehitysvinkit ovat ehdottomasti tärkeitä, ja niitä mielelläni otankin vastaan! Itseasiassa en edes usein huomaa käyttäväni sen enempää kielikuvia, sillä toisinaan puran vain ajatuksia tekstin muotoon näppäimistön sauhutessa, ja tämän takia en ehkä edes huomaa toistavani tiettyjä lausahduksia. Monesti myös kirjotain tekstin parissa tai kolmessa eri otteessa, jolloin aloitan siltä hetkeltä ikään kuin puhtaalta pöydältä, ja tekstiä pitkään työstäessäni jokseenkin toimivaksi kokonaisuudeksi läpiluku ennen julkaisua ei tahdo enää tuottaa tulosta, kun aivot automaattisesti vain oikolukevat tekstit toistoineen ja virheineen päivineen, heh.

      Kiitän siis suuresti tästä, ja pistänkin tekstit vähän tarkempaan syyniin näiden asioiden osalta, sillä kuten sanoin, niin en edes huomaa näitä, ja asioita, joita ei itse huomaa, on vaikea korjata, ennen kuin joku muu ottaa ne esille! 🙂

Kommentointi suljettu.