VÄSYN PERJANTAIN RANDOM-FIILAREITA
Sisältää mainoslinkkejä *
Ooooo se on perjantai! Nyt laitan näppiksen laulamaan, koska useampi yritys saada aikaan jotain järkevämpää ja strukturoidumpaa tekstiä, jossa on pohdintaa ja ajatussisältöä mukana, ei nyt vaan ole tuottanut lasta eikä p*skaa. Hah! Piti meinaan kirjoittaa kehonkuvasta, mutten halua julkaista aiheesta tekstiä, jota ei ole tsekattu loppuun asti, koska aihe on sen verran herkkä ja monitahoinen ihan yleisesti, etten itse koe sopivaksi jauhaa siitä ohi mennen ja läpsytellen.
Tässä siis ihan mielivaltaista ajatuksen virtaa väsyneellä vintillä aiheesta ja sen vierestä. Laidasta laitaan kierrellen ja kaarrellen, eli olkaapa hyvät!
Mood: Train wreck.
Pieni kitinävirsi alkuun. Tänään väsyttää aika saakelisti. Jo neljäs päivä tällä viikolla (viidestä), jolloin alla on ihan sysisurkeat yöunet. Whoop! Heräsin taas kolmelta kukkumaan, ja nukahdin seitsemältä uudelleen hetkeksi. Saldona tänäkin yönä 4h 45min unta. Ja vaikka on ihanaa, että jengi välittää, niin mä kyllä rakkaat pyydän sitten vinkkejä nukkumiseen, jos koen sen tarpeelliseksi. Aika hyvin olen sisällä ihmisen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa ihan työnkuvani ja koulutukseni kautta ja tiedän, mitkä tekijät ja mahdolliset “hoitomuodot” voivat auttaa tai vaikuttaa myös uneen.
Hormonaaliset uniongelmat kun on mulla ollut molemmissa raskauksissa vahvasti mukana jo raskausviikoilta 6-7 lähtien, niin niitä ei ihan heti fiksata ja aika monta kulmaa näissä olen jo katsonut läpi. Vuoden sisään kun tämän uniongelman kanssa on eletty 10 kuukautta, niin olen kerennyt aika hyvin perehtyä. Eikä myöskään arvioilta 482 viestiä tänä keväänä, jossa mulle kerrotaan, kuinka “keho valmistaa sinua tulevaan” ja “et sitten tule muutenkaan nukkumaan seuraavaan kolmeen vuoteen”, ei nyt iiiihan tahdo nyt tässä jeesiä.
Ja kyllä. Aika monen monta viestiä olen myös saanut siitä, että on olemassa lapsia, joiden kanssa on nukuttu lopulta paremmin kuin raskausaikana (kiitos siis teille, jotka jaksatte myös liputtaa myös toisen mahdollisen skenaarion puolesta). En tiedä vielä kummin meille käy, mutta oma aivokapasiteettini (kuten aika monien odottavien äitien) kyllä käsittää sen jo ilman erillistä ilmoitusta, että vauvan kanssa voi joutua heräilemään öisin ja olla väsynyt (silloinkin). Ja tässäkin huojennuksena sinne päähän, että raskausajan uniongelmat eivät tosiaan osu kaikille naisille, jos joku miettii, että onko mahdollisesti edessä siintävä raskausaika oikeasti noin perseestä. Ei se ole. 🙂
Työmoraalista ja vaatimustasosta itselleen
Nyt ollaan jo jonkin aikaa tehty niin, että ollaan pidetty lauantait täysin vapaina työstä. Kun täällä yrittäjäelämän keskellä duunit meinaavat herkästi sekoittua vapaa-aikaan, ja koronan tuomat lisäkierrokset työtunteihin ovat pistäneet vettä (ja bensaa) myllyyn, niin ollaan todettu tämä lauantai(pakko)vapaa miehen kanssa hyvinkin tarpeelliseksi ratkaisuksi. Tällä viikolla vaan sen verran moni homma on jäänyt rästiin väsyneen pääjumin kanssa, joten pakko siirtää tämä täysvapaa sunnuntaille, jolloin se meneekin osuvasti äitienpäivän vieton merkeissä. Tarkoituksena olisi laittaa hyvä itse tehty brunssi kotosalla tarjolle, ja naatiskella pitkän kaavan kautta. Ai että tekee kyllä höpöä!
Jos nyt tuota uniskeidaa ei oteta laskuihin, niin muuten menee kyllä oikeasti siis aika kivasti. Oon kyllä siitä onnellinen, että omaa ajatusmaailmaa on saanut työstettyä jo aiemmin vuosien saatossa sen verran tasoittavalle tolalle, ettei tässä ole tarvinnut lähteä pelihousuja repimään, kun en ole ollut ihan parhaimmassa työiskussa. On vaan oikeasti ihan hiton siistiä olla oppinut hyväksymään se, ettei aina tarvitse vaatia itseltään ihan övereitä eikä tekemättömistä hommista tarvitse tuntea jäätävää morkkista. Tai tuntea huonommuutta siitä, ettei aina tahdo luistaa. Tai siitä, että saakin vaaditut hommat kasaan yhdeltä päivältä joskus neljässäkin tunnissa.
Varsinkin tällaisella tunnollisella ja korkealla työmoraalilla varustetulla ihmisssielulla (mä tiedän teitä on siellä ruudun takana muitakin) tämä on ollut aikoinaan kovankin työn takana, mutta työstö on kannattanut. Ehkä vielä näin yrittäjänä tämä on noussut oleelliseen osaan, koska kaikki raamit on luotava itse. Johdat itse itseäsi, päätät mitä haluat tehdä yritykselläsi ja olet vastuussa itse tuloksestasi sekä taloudellisesta pärjäämisestäsi.
Olen oppinut siihen, että työ ei lopu tekemällä, ja joskus riittää, että on riittävän hyvä. Kun standardit on itsellä (lähes kaikessa) sen verran korkealla jo valmiiksi, niin tuo riittävän hyvä tuppaa olemaan usein jo aika kovaa valuuttaa. Ja varsinkin jos vaakakupissa toisella puolella on oma hyvinvointi, niin sellainen näppärä tasapaino on aika optimaalinen tähtäin. Kun kulunut vuosi on opettanut myös elämän vuoristoradassa sen, että joskus se vähempikin riittää, että hommat kulkee ja vielä hyvinkin.
Oh, me so lucky
Koska punaista lankaa tässä postauksessa ei ollutkaan, niin loppuun pakko vielä antaa iso käsi tuolle miehelle. Saan kyllä olla ihan saakelin onnekas, kun olen tuollaisen kimpaleen onnistununut lukioikäisenä keskenkasvuisena likkana narraaamaan haaviin. Siinä kun torstaiaamuna mulle kannetaan ensin aamupala sohvalle eteen ja päälle vähän jalkahierontaa niin, että saan nukahtaa tyytyväisenä hetkeksi miehen syliin yöunia paikkaamaan, niin tulee mietittyä, että voisi mennä aika hitosti huonomminkin.
Ja kuulemma mies itse ihan hämillään, että millä hemmetin pyhällä hengellä mä elän, ja miten jaksan olla kuulemma näin iloisella fiiliksellä ilman vähänkään säädyllisiä yöunia naismuistiin. Ehkä juuri siksi, että saan katella tuota naamaa 24/7/365 puolisona ja yhtiökumppanina. Oli koronakaranteeniä ja yöunia tai sitten ei.
Tätä asiaa tämän multa kysyessä tuli vähän sama fiilis, kun mieheltä itseltään kysytään, miten se on saanut meidän peikonlehden kukoistamaan. Eli ei mitään käryä ja huutonaurua päälle. 😀
Fila-paita: TÄÄLTÄ*
Viimeiseksi vielä hehkutusta siitä, että sain just kotiutettua pitkään himoitsemani Finlaysonin peikonlehtikuosiset satiinilakanat. Ja että vetämäni live-liikkuvuustreeni teki taas oikein gutaa myös omalle kropalle. Ja että pienen sääntö-Suomi-nihkeilyn jälkeen meillä on vielä sittenkin ehkä mahdollisuus iskeä tänne kämppään ilmalämpöpumppu ennen kesää, joten antaa saakeli helteiden tulla! Tänä kesänä meillä ei siis ehkä enää istuta perse hiessä sisällä. Oispa kiva!
Tulipa hyvä mieli kun vähän lurautellen kirjottelin. Jos ei tämä ketään muuta palvellut, niin ainakin ittelle toimi. Eli so long ja reteää viikonloppua just sulle, jos onnistuit tänne asti lukiessa selviämään. 😉
LUE MYÖS:
Älä analysoi itseäsi sekaisin
EDELLINEN JUTTUNI:
19 x Ylivoimaiset lempparit mm. kaikesta
VALMENNUKSET:
Prove-valmennukset
(Tämä ei ole neuvomis- mielessä laitettu kommentti, vaan myötätunnon ilmaisu).
Kahden äärihankalan unettomuus- raskauden kokemuksella uskallan sanoa, että se väsymys ei unohdu! 😔 Molemmilla kerroilla muu fysiikka ollut ihan kondiksessa, mutta yöt pelkkää horroria. Kaikki ohjeet sai vaan ärtymään, ja tuntemaan itsensä entistä yksinäisemmäksi. Ei todellakaan ollut apua uuteen vauvavaiheeseen sopeutumisessa, kun unet jäi ykköstunteihin jo rv26, työpäivän jälkeen oli hoidettavan 3v. uhmis, ja puoliso toisella paikkakunnalla töissä. Jatkuva jankutus myös siitä, että hemoglobiinin lasku on “normaali muutos” ei sekään kyllä vienyt eteenpäin! Nyt jos kokisin saman (hemoglobiini alle 100), singahtaisin saman tien rautatankkaukseen.
Leppoisaa lauantaina- toivottavasti saat duunit pidettyä pois mielestä! 🙏
<3 Oot ihana.
Ja just oikeasti erilaisia kokemuksia suuntaan tai toiseen on musta ihan parasta kuulla, kun niitä ei esitetä muodossa, että “sullakin sit tulee menemään näin”, “ootapa vaan” ja “tähän sun kannattaa nyt varauta”. Ja noi neuvot jo tässä vaiheessa alkaa tuntumaan tosta unesta aika uuvuttavilta, koska aika montaa on kokeiltu, ja “uniergonomia” sekä yleiseen hyvinvointiin liittyvät asiat eri muodoissaan on jo lähtökohtaisesti itsellä korkealla prioriteeteissä. Kun uniongelmat ei myöskään välttämättä liity vanhan kansan ajatusmallin tapaan “äidinvaistojen heräämiseen” vaan siihen, ettei hormonaalisista syistä ole pystynyt nukkumaan kumpanakaan raskausaikana varhaisista viikoista alken, ja viime kerralla asian “ratkaisi” raskauden päättyminen.
Äh. Toi hemoglobiinin lasku on kyllä perseestä, ja vaikka jossain sanotaan että rauta-asioista vöyhkätään ihan liikaa, niin ei se nyt todellakaan ihan joka keississä mene näin. Alle satasen hemoglobiinin tippuminen ei kyllä ole mikään “ihan sama” ja “normaali muutos”, kun sille voi ja kannattakin tehdä jotain. + Muutenkin ihminen on niin monen tekijän ja olosuhteen summa, että en yhtään ihmettele, että väsymys on ollut aika luokatonta. Siinä ei neuvot ja kikat tahdo mieltä lämmittää, jos asiat ovan ihan muista asioista kiinni. Ja siinä nimenomaan tuntee vain olonsa entistä yksinäisemmäksi asioiden äärellä. <3
Vauva-arjesta yleensä ajatellaan hirveän negatiivisesti ja sanotaan, että sitten et nuku vuosiin. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että ei se ihan niin ole (toki tämä on vain minun kokemus). Myönnän, että raskausaika oli omien unien osalta perseestä ja lähinnä itseäni valvotti kusihätä, joka tuli tyyliin puolen tunnin välein yöllä! (hirveen kiva). Toki myös kun vauva putkahti maailmaan, ei vastasyntyneellä ole vielä unirytmiä, syö ja nukkuu milloin haluaa. Mutta aika nopeasti ollaan saatu hyvä rytmi ja nukkuu jopa 7,5 h putkeen yöllä. Tämä vaan positiivisena kommenttina, että myös vauvan kanssa on mahdollista nukkua 🙂 Kivaa loppuodotusta teille!
Tämmöisiä kokemuksia on myös ihana kuulla, ja just kokemuksia (suuntaan tai toiseen) on just kiva kuulla, kun niitä ei esitetä muodossa “tähän sinunkin nyt kannattaa varautua” ja “odotapa vaan”. 😀 Kun totuus voi olla ihan mitä tahansa jollain muulla, vaikka itsellä oliskin mennyt toisella tapaa.
Mä oon onneksi _vielä_ säästynyt raskausajan yölliseltä vessarallilta, enkä ole herännyt kuin pari kertaa vessahätään koko aikana (nekin joskus ekalla kolmanneksella tai tokan alussa). Katsotaan mitä vikat 10 viikkoa tuo tullessaan, koska en kaipaisi enempää näitä unta häiritseviä tekijöitä tähän hetkeen, hah. 😀