PITÄÄKÖ JUHANNUSMÄTÖN JÄLKEEN “PALATA RUOTUUN”?

Juhannuksena tuli taas mätettyä vähän turhan paljon, ja nyt olo on to-del-la turvonnut. Samaan aikaan pitäisi olla bikinikunnossa (says who) ja pitäisi näyttää riittävän tiiviiltä ihoa paljastavissa hellevaatteissa. Aa kun paino on pompsahtanut ja nyt oon saletisti lihava! Mitä pitäisi tehdä? Äkkiä ruotuun ja salaattilinjalle mahdollisimman rasvattoman kanan kera? Hmm. Mietitäänpä hetki.

Tulihan sitä itsekin syötyä melkoisen messevästi juhannuksen pyhinä ja pitkän kaavan kautta. Oli ribsiä, makkaraa, hampparia, majoneesejä, kroisantteja, kakkuja, piirakoita, suklaata ja karkkia. Sellaista “ei todellakaan kevyttä ja freesiä”, koska ruoka nyt sattuu olemaan meidän mökkireissupoppoolla aina aika kovassa huudossa. Ja ruoka on ihanaa!

Tokaisinkin miehelle tuossa sunnuntaina, että tulevalla viikolla voisi syödä hieman freesimmin, koska alkaahan sitä jo kaipailemaan. Freesimmällä en kuitenkaan tarkoittanut suoraan yksioikoisen kevyttä, mahdollisimman vähähiilarista tai mahdollisimman vähäkalorista. Koska liian kevyet (ja etenkin askeettiset) appeet vain ajaisivat kertyneeseen nälkään, puutumukseen ja lopulta järjettömiin ruokahimoihin. Ja lopulta päätyisi syömään taas vain entistä enemmän ja mähmäisempää sapuskaa salakavalasti patoutuneessa nälässä ja ylitsepursuavissa safkahimoissa.

Tämän väitänkin olevan todella monilla syömispuolen tasapainottomuuden taustalla, että haetaan tieten tahtoen mutta vahingossa liian isoa epätasapainoa tasapainoa etsiessään. Syödään omaan makuun liikaa ja liian raskaasti ja paikkaillaan sitä liian kevyellä ruualla ja liian pienillä energiamäärillä. Ja herkku- ja ruokahimot patoutuvat liian pienellä energiansaannilla ja rajoituksilla aina tappiinsa, ja se on menoa sitten. Kohtuuteen on vaikea pyrkiä, jos kroppa ja mieli huutaa taas viikon tai yhdenkin päivän jäljiltä liian kevyen menon jälkeen taas täydennystä. Salakavalasti ja monille tunnistamattomasti mutta taatusti totisesti.

Miksi paino pomppaa?

On enemmän kuin normaalia, että reilumman mättöviikonlopun jälkeen vaakalukema saattaa pompsahtaa ainakin hieman tai jopa parikin kiloa yläkanttiin. Apua! Nyt mä olen lihonut, ja tämä kilon parin pomppaus jymähti vyötäisille ikuisiksi ajoiksi! No ei se nyt auttamatta tätä tarkoita.

Jos olet kiskonut itsesi täyteen ruokaa ja tavaraa, niin onhan se vähintäänkin luonnollista, että tuo näkyy puntarin päällä ainakin hetkellisesti. Ei se ruokamassa maagisesti haihdu painottomaksi keijupölyksi, kun sen kurkusta alas nielaisee. Se massa pääsee elimistösi pyöritykseen ennen kuin sen saat prosessoinnin jälkeen pihalle perinteisen vessareissun kautta. Vatsalaukussa ja suolessa oleva reilummalla otteella pakattu tavara painaa ja näkyy puntarin päällä, kunnes se pääsee sieltä kehosta muutamien päivien sisällä poistumaan.

Hiilihydraatti on myös niin vekkuli kaveri, että yksi gramma hiilaria voi sitoa itseensä jopa kolme grammaa nestettä. Sen verran nerokas veijari on tosiaan kyseessä, että tämä hiilari ja neste pyrkii varastoitumaan nimenomaan meidän lihaksiimme sitä varten, että voimaa ja tehoja vaativassa menossa (esimerkiksi treenatessa tai pihahommia paiskiessa) täältä saadaan löpöä koneeseen. Eli hiilaria kun tulee mussuteltua, niin sitä tavaraa löytyy suolesta ja lihaksista nestettä (ja siten painoa) itseensä sitoen. Ja voi että se nesteturvotus siellä lihaksen sisällä voi olla metkaa, sillä sehän tarkoittaa vain muotoja kehoon ja monien toivomiin paikkoihin. Winning!

Mitä tehdä nouseelle painolle?

Tarvitseeko siis tätä nestettä laihduttaa? Ei. Neste myös sieltä ei-toivotuista osoitteista lähtee liikkeelle ihan itsestään, kun keholle antaa mahdollisuuden päästä tasapainoisempaan tilaan. Muutama päivä normaalimpaa menoa safkojen ja mieleisen liikkumisen parissa tekee kyllä tehtävänsä. Siihen ei tarvita väkinäisiä tappohikitreenejä (ellei se sitten ole sulle se isoin nautinto) tai pari vuotta taakse päin ostettujen kitudieettiruokavalioiden esiinkaivamista.

On tietty eri asia, jos jokainen viikonloppu (ja päivät viikonloppujen välissä) menee samoissa tunnelmissa hukuttautuen karkkikulhoon ja kiskoen kolme pakettia grillimakkaraa sokerilimulla ja sidukalla kurkusta alas huuhtoen. Tästä johtuvaa maanantaista painopiikkiä ei enää kovin kauaa selitä yhden illan tai viikonlopun sikamättö. Jos joka viikonloppu lähtee lapasesta (enkä nyt puhu siitä, että grillaillaan ja syödään kesäjälkkäriä vaan toistuvaa hillitöntä mättöahtamista), ja paino alkaa olla selkeästi noususuhdanteessa, niin tällöin voi olla hyvä pohtia mikä tähän ajaa.

Miksi herkuttelusta pitäisi morkkistella?

Ja kyllähän sitä saa syödä ja herkutella. Mikä se semmoinen elämä oikeasti olisi, jossa ei koskaan voisi poiketa arkiruuasta ja nauttia hyvässä seurassa juhlatarjoiluista ja herkkuruuista? Tai ettei kesällä voisi grillata ja maistella raparperipiirakkaa? Kuka sellaista ihan oikeasti haluaisi elää? No joo. Voi meitä yksilöitä olla moneen junaan, mutta kyllä ruoka on meillä suomalaisillak(kin) kulttuurillisesti ja sosiaalisesti merkittävä osa elämää, eikä siitä voi päästä mihinkään.

Ruoka ei ole myöskään pelkkä polttoaine tai asia, jota ihmisen kuuluisi ja pitäisi pystyä toteuttamaan robotin lailla ilman minkäänlaista tunnesidettä ja tai ajatuksen hetkahtamista suuntaan tai toiseen. Ruoka saa ihan oikeasti olla myös nautinto, josta ei tarvitse morkkistella. Ruoka ei ole pelkkä kehonkoostumuksen työkalu tai ihmisarvon määrittäjä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa.

Välillä siis ihmettelen suuresti sitä, että miksi ihmiset edes tavoittelevat sellaista tilannetta syömisen suhteen, joka käytännössä vain aiheuttaa valtavaa ristiriitaa itselleen ja on omassa elämänmenossa aivan äärimmäisen nihkeä toteuttaa. Miksi tavoitella sellaista, joka väkisinkin saa sinut tuntemaan epäonnistujaksi tai vaihtoehtoisesti kärvistelemään hampaat irvessä kiukkuisena muiden eläessä letkeällä menolla ympärilläsi? Kun sääntöjen ja hallinnan vastakohta ei ole täyssikailu, vaan tasapainon voi oikeasti löytää vain antamalla sille oikeasti sijaa.

Mitä tehdä kun lähti lapasesta? Miten tasata turvotusta?

Mitäs nyt, kun vaaka näyttää pari kiloa runsaampaa lukemaa ja olo on turvonnut poskia sekä pakkia myöten? Detox? Paasto? Viikko täyteen mahdollisimman rankkaa ja hikistä treeniä? Hiilarit pois ja tilalle vuonna 2016 ostettu dieettivalmennuksen askeettinen ruokavalio? Hell no.

• Palaa takaisin ihan tavalliseen syömiseesi. Älä nipistä ruuista (ainakaan suhteettoman paljon), poista hiilareita ja näännytä itseäsi liian pienillä eväillä. Tämä vain ruokkii haitallista ruokasuhdetta ja lopulta ajaa sinut viimeistään tulevana viikonloppuna mättämään kertyneeseen nälkään entistä enemmän. Mättöääripäähän ei ole hyvä vastata toisella ääripäällä, ja tällä kikkailuilla päästään vain todella kauaksi tasapainoisesta syömisestä (jota moni tavoittelee).
• Kevennä tarvittaessa ruokaa nälän, fiiliksen ja makumaailmojesi mukaan. Usein hirveän mätön jälkeen saattaakin jo tehdä mieli raikkaampia ruokia. Syö siis vaikka reilummin kasviksia sekä hedelmiä, syö säännöllisesti ja riittävän isoja annoksia niin, että nälkä pysyy kurissa. Ei pelkkiä kasviksia ja nälkää ignorettaen.
• Reagoi nälkään ja mielitekoihin ensisijaisesti syömällä riittävästi “oikeaa ruokaa”. On enemmän kuin okei syödä isompi annos puuroa tai santsata lisää pastasalaattia tai uusia pottuja kattilasta, jos siltä tuntuu.
• Liiku sen mukaan mitä tekee mieli. On ihan okei liikkua, että saa olonsa freesimmäksi, mutta siihen ei tarvita viittä väsyttävää ja hampaat irvessä väännettyä HIIT-vetoa peräkkäisinä päivinä. Enemmän ja rajummin ei aina tasaa fiilistä. Monilla voimapainotteinen tai tehopainotteinen treeni kulkee hyvin syödyn juhlapyhän jälkeen erittäin luistavasti, kun hiilarivarastot ovat täynnä, mutta liika on liikaa. Eikä syötyä ruokaa tarvitse ehdollistaa treenikulutuksella.
• Älä hyppää väkisin vaa’alle “erikoisviikonlopun jälkeen”. Jos tiedät triggeröityväsi tästä, niin et tee tällä itsellesi millään tavalla hyvää. Ei “mittatuloksia” kannata muutenkaan ottaa tilanteessa, joka on manipuloitu ihan poikkeuksellisella tavalla, kuten tässä tapauksessa juhannusmätöillä.
• Jos joka kerta viikonloppuisin ja juhlapyhinä lähtee ihan järjettömällä tavalla lapasesta ja morkkis on joka kerta läsnä, niin on hyvä tarkastella ylipäätään koko ruokapalettia ja omaa suhdetta ruokaan ihan arjessakin.

Pähkinänkuoressa:

Olo yleensä tasoittuu parissa päivässä tai seuraavaan viikonloppuun mennessä. Muista kuitenkin, että mikäli kevennät tietoisesti, niin älä jää tähän kevennysvaiheeseen roikkumaan. Suurin virhe on, että kevennystä jatketaan päivän tai parin jälkeen vielä pidemmäksikin aikaa, joka ajaa lopulta uuden mättövaiheen laukaisemiseen yleensä jo seuraavana viikonloppuna. Nälkä sekä myös ihan huomaamaton energiavaje (jopa lyhyelläkin aikavälillä) ovat meinaan kovia triggereitä turhankin runsaalle syömiselle ja sille “ainaiselle herkuttelun tarpeelle ja mieliteoille”.

Iisisti siis ja anna keholle ja mielellesi sitä mitä se tarvitsee. Se ei tarvitse kuureja, ääripäitä ja äärimmäistä hallintaa. Ihminen tarvitsee myös joustavuutta, rentoutta ja vapautta, eikä tämän “pehmeämmän” tarvitse tarkoittaa jatkuvaa holtitonta menoa ja luovuttamista. Se voi meinaan olla todellisuudessa yllättävän tasapainoista, jos sille uskaltaa vain antaa mahdollisuuden.

Rennon maistuvaa viikkoa joka suuhun! ☀️

TSEKKAA MYÖS:
Mitä dieetit ja rajoittavat ruokavaliot tekevät sinulle?

EDELLINEN JUTTUNI:
Äitiyspakkaus 2020 – Mikä on tuomio sisällöstä?

VALMENNUKSET:
Prove-valmennukset