Piia Pajunen
Piia Pajunen

MIKSI ON NOLOA MYÖNTÄÄ ETTÄ ON VÄSYNYT?


Kuinka moni on joskus vain puhtaasta yliväsymyksestä skipannut yhteiset illanvietot tai sovitun osallistumisen tilaisuuteen ja ilmoittanut tilalle jonkun vankemmalta kuulostavan syyn? ”Sairastuin”, ”tuli migreeni” tai ”osui yllättävä aikatauluongelma”. No minä, ja väitän kyllä kiven kovaan, etten ole taatusti ainut tätä toteuttanut jantteri. Toki usein nämä syyt ovat usein itselläni pitäneetkin paikkaansa, mutta toisinaan näitä on tullut livautettua niin kutsuttuna valkoisena valheena, vaikka oikea syy muuttuneisiin suunnitelmiin olisi vähintään yhtä estävä. Eli se ihan todellinen väsymys ja liika kuormitus.

Tässä pari viikkoa takaperin totesin, että oli vaan aivan pakko skipata eräs tilaisuus sen vuoksi, että olin aivan todella loppu, ja kaipasin lepoa. Sinnittelemällä olisin varmasti saanut homman purkkiin, mutta en olisi saanut itse sinnittelyllä tästä mitään irti enkä tuottanut iloa kenellekään, ja tämän jälkeen olisin ollut vain entistä enemmän puhki ja suorastaan tikittävä aikapommi vielä enemmän kertyneen väsymyksen vuoksi. Ja arvatkaa mitä tein? Ilmoitin olevani sairaana. Perussettiä.

No onhan se yliväsymyskin ihan pätevä syy jopa sairaslomallekin, mutta miksi tätä syytä on vaikeaa sanoa ääneen? Miksi on välillä niin vaikea myöntää olevansa rehellisesti väsynyt? Mitä heikkoutta siinä on myöntää, että nyt olen niin puhki, etten vaan pysty sovittuun? Pidetäänkö minua vain laiskana tai haluttomana hommaan, jos ilmoitan näin? Tai luullaanko, että porskutan aivan veitsen terällä ja burnouttia jo melkein kätellen?

Pieniä kehitysaskeleita tässä hommassa on kyllä otettu. Nykyään uskallan ja osaan sanoa tarvittaessa omille frendeilleni, että tänään ei vaan jaksa ja että olen todella väsynyt, vaikka olisikin sovittu yhteistä tekemistä tai menoa. Onneksi sieltä harvemmin tästä tehdään suurta numeroa tai loukkaannutaan, vaan siirretään puuhastelua toiseen ajankohtaan ja that’s it. Näin myös puolin ja toisin.
Syy, miksi itse taivun monesti tähän tekosyyn kohdalle monissa muissa tilanteissa on, että lähes joka kerta väsymyksen mainitessani saan kohdata joko liiallista surkuttelua ja huolta. Sitten joutuu selittämään, että oon ihan fine, mut nyt on porskutettu vahingossa vaan vähän turhan lujaa, ja pakko on ottaa omaa aikaa itselle. Silloin kun oikeasti väsyttää, niin ei jaksaisi alkaa enempää selittelemään, kun muutenkin ehkä vähän painaa mieltä se, että joutuu heittämään aikataulut lennosta uusiksi.

Tuntuu, että väsymyksen ääneen sanominen rinnastetaan monesti ihan totaaliseen romahtamiseen. Vaikka asia on syytä ottaa ihan vakavasti, niin ei minulla sentään syöpää ole. Olen vain hetkellisesti liian väsynyt, ja levolla se yleensä lähtee. Se, että priorisoi oman terveytensä ja hyvinvointinsa tarvittaessa, on juuri todella pelittävää ja fiksua ennaltaehkäisevää touhua. Kannattaa jarruttaa ennen kuin ajaa pedaali pohjassa täysiä päin seinää. On meinaan testattu tätäkin vaihtoehtoa, ja en suosittele.

Eiköhän meillä kaikilla tule joskus vaiheita, jolloin vain on tupsahtanut liian paljon yhteen syssyyn. Se saattaa tuntua tällöin luissa, ytimissä ja kupolissa aika tujakasti, mutta näitä ei nyt vaan voi ihan kokonaan elämässä välttää. Toki tietyt velvollisuudet työn parissa (ainakin näin yrittäjänä) on yleensä vain hoidettava oli sitten aivan raatona tai ei. Tässä kuitenkin on hyvä muistaa, että siinä vaiheessa on hyvä pohtia, että kannattaako jatkossa elämää ja työtä pyrkiä rytmittämään eri tavalla, jos ajautuu toistuvasti tällaisiin väsähtäneisiin tilanteisiin, ja joutuu raahautumaan aivan nuppi tiltissä seuraavaa velvollisuutta kohti.

myöntää että on väsynyt
Pitkä neuletakki: TÄÄLTÄ*

Koetko sä helpommaksi välillä sanoa syyski ihan muuta kuin myöntää, että oikeasti tarvitset nyt lepoa? Tai onko ajan ottaminen itselle ylipäätään kiireen keskellä sulle helppoa ja muistatko kuunnella itseäsi myös velvollisuuksien ohessa?

Sopivan levollista viikon puolta väliä!

KATSO MYÖS:
Arpeni ja mittani? Mitä musta on googletettu?

EDELLINEN JUTTUNI:
Mistä syytän miestäni?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

Kommentit (14)

  1. Sipsi

    Hyvä teksti! Ite oon just se, joka sanoo suoraan että en jaksa nyt ja päänuppi leviää jos en ehdi välillä vaan maata kotona yksin.
    Mutta ongelma onkin kaverit; ne ei ymmärrä tätä vastausta ja loukkaantuu verisesti jos en oman jaksamiseni vuoksi halua vaikka illanviettoon osallistua. Paremmin pärjäisi kun sanois vaan että on kipeä 😀

    1. Piia Pajunen

      Kiitos sulle! Ja ensinnäkin propsit sulle, että silti uskallat ja osaat myöntää kavereillesi, ettet pysty juurikin sen väsymyksen takia, vaikka vastapuoli ei sitä aina ymmärräkään. Ehkä mäkin vähän yritän ennalta välttää tuota, että entä jos joku loukkaantuukin siitä, että perun väsymyksen vuoksi, ja että tätä ei ymmärrettäisi. Ja vaikka se väsymys olisi ihan todellista ja oikeasti vaatisi siinä pisteessä niitä akkujen latausta. Se on itselläni myös monesti se syy, miksi ilmoitan mieluummin jonkun toisen syyn. 😀

    2. Kata

      Voi kyllä! Hyvä kun kirjotit tämän tekstin ☺ Mulla on opiskelujen aikana ollu välillä kausia kun ei oo meinannu pysyä nuppi kasassa ja on tosiaan kiristäny aika tukalasti se ylikuormitus. Ja mitä olen ilmoittanut niinä päivinä koululle kun en vaan jaksa: ”olen sairaana”. niimpä!! Kun se ei nimenomaan oo mitään heikkoutta vaan päinvastoin jos pitää itestään huolta. Mutta sitä on vaikea silti myöntää ees itelle saati sit toisille jos on aivan sippi. Joku siinä vaan on… ❤

      1. Piia Pajunen

        Been there done that! Sairastumista ei yleensä juuri tarvitse selitellä, ja väsymyksen syyksi ilmoittaessa saa monesti sen laiskan leiman tai liiallista surkuttelua, ja siksi monesti käytänkin tätä selitystä. Ja oot niin oikeassa tuosta, että se on sitä itsestään huolta pitämistä. <3

      Comments are closed.