Piia Pajunen
Piia Pajunen

OPISKELU Q&A – MISTÄ RAHAA? MITEN PÄNTTÄSIN? TTY?

Mistä rahat opiskeluun
Oi niitä kultaisia opiskeluaikoja! Viime viikolla pyöräytin pihalle postauksen asioista, joita kaipasin opiskeluvuosiltani, ja lopussa heitinkin pallon teille sinne ruutujen ja mobiilinäyttöjen toiselle puolelle. Kiperiä kysymyksiä sateli oikein muikea satsi koskien opiskeluja pääsykokeista kaikenmaailman kekkereihin ja siihen mistä rahat opiskeluun olen saanut kokoon. Otin vapauden yhdistellä muutamia läheltä liippavia kysymyksiä yhteen nivaskaan, ettei tästä romaanin mittaista tulisi, vaikka pitkäksihän tämä venyi silti, hah!
Vaikka oma kokemukseni kohdistuu lähinnä Tampereen teknilliseen yliopistoon ja teekkarielämän, niin samaa sielunmaailmaa on havaittavissa muissakin opintoahjoissa. Huhhuh, tästähän tuli aikamoinen läjäys, mutta tässä niitä vastauksia nyt tulee!
Miten tulit taloudellisesti toimeen? Saitko mistä rahaa opiskeluun ja mihin se meni?
Meillä oli alkuun aivan järkyttävän hyvä ja edullinen vuokrakämppä, joten alussa pystyttiin euroista tarkkoina kansalaisina elelemään näppärästi oikeasti pääosin noilla opintotuilla ja vähäisillä säästöillä (nyt oikeasti miehen kanssa ihmetellään että millä ilveellä, hah). Rahaa en koskaan ole tottunut tuhlaamaan, joten elelin ihan tyytyväisenä ilman ylimääräisiä shoppailuita tai erityisiä ekstroja arjessa. Itse en pystynyt joukkueurheilun vuoksi ottamaan kovinkaan paljon säännöllisiä iltaduuneja vastaan, joten tein pääosin erilaisia keikkahommia välitysfirmojen kautta. Joukkueurheilun vaihduttua yksilöurheiluun, jossa aikataulut harjoittelut sai luoda itse, sain napattua iltaduuniksi yliopiston liikuntahallilta hallivalvojan vuoroja.
Myös ”oman alan hommissa” vietin pari kesää paperitehtailla sekä Raumalla että Mäntässä, jolloin sai kerättyä säästöjä kasaan tulevaa lukukautta ajatellen. Opintolainaankin jouduin turvautumaan kilpaurheilun vuoksi, mutta en kokenut sitä missään vaiheessa huonona vaihtoehtona. Olisin itkenyt verta ja sydämeni olisi haljennut, jos olisin joutunut kilpaurheilun taloudellisista syistä lopettamaan, joten opintolaina oli helppo ratkaisu!
Miten luit tentteihin? Mikä oli sun paras oppimiskeino?
Olen aina ollut ”tuskainen” mutta helposti omaksuva lukija. Pänttääminen ei todellakaan ole koskaan ollut mielipuuhaani, mutta parhaiten toimi, kun tentteihin aloitin ihmimillisellä lukuaikataululla useampi päivä ennen tenttiä. Parhaimmat tulokset kuitenkin koin saavani aktiivisuudella heti kurssin alusta tenttiin asti.
Mulla ei toiminut todellakaan se, että menisin luennolle kuuntelemaan, vaan tein aina muistiinpanoja, vaikka luentokalvot olisivat tulleet nettiin. Tekemällä ja kirjaamalla ylös oppi meni heti perille, sillä pelkästään kuuntelemalla suurin osa hieman vieraan kuuloisesta aihepiiristä meni täysin harakoille. Lisäksi laskuteknisiä asioita sisältävillä kursseilla panostin aina viikkoharjoituksiin ensimmäiseltä viikolta asti. Jos en panostanut, jäi kurssi käymättä ja skippaantui seuraavalle vuodelle (been there, done that), eli ei kannattanut meitsillä ainakaan. 😀
Mistä rahat opiskeluun
Tiesitkö aina että tuotantotalous on just sun juttu? 
Itseasiassa hain ensiksi TTY:lle tietotekniikan linjalle, ja opiskelin siellä ensimmäisen vuoden, mutta tajusin pian, ettei se ollutkaan mun juttu. Onneksi ensimmäisen vuoden peruskurssit ovat hyvin pitkälle kaikille samoja (esimerkiksi insinöörimatikat tms.), niin ei mennyt hukkaan. Syy, miksen hakenut tutalle jo heti kättelyssä oli puhtaasti se, etten uskonut ikinä pääseväni sinne sisään, ja tiesin pääseväni tietotekniikkaan paperivalinnassa (välttäen pääsykokeen). Jälkikäteen tekisi mieli läimiä itseäni päähän, sillä olisin aivan varmasti päässyt sinne jo heti ensimmäisenä vuonna, kun pääsykokeessa vaadittava matikan ja kemia yo-osaaminen oli niin hyvin hanskassa kirjoituksien tiukan pänttäämisen johdosta.
En vaan oo saanu vielä mistään selvyyttä, mitä tuotantotalouden opinnoissa oikeasti tehdään ja millaista opiskelu on? Onko opiskelu enemmän käytännönläheistä vai teoreettista? Tehdäänkö harjotustöitä tai ryhmätöitä paljon ja työskennelläänkö laboratoriossa? 
Sanotaanko näin, että koulutuksen läpikäyneenä mulla on edelleen hankala vastata, mitä siellä oikeasti tehdään. 😀 Täytyy kuitenkin todeta, että se käteen jäänyt kokonaisvaltainen ymmärrys yritysten, teollisuuden, teknologian ja innovaatioiden saralla on ihan todella kattava ja äärimmäisen hyödyllinen nykypäivän työmaailmassa. Opiskelu on osittain melko teoreettista, mutta harjoitus- ja ryhmätöitä tehdään kasvavissa määrin. Näissä pääsee usein pistämään sormensa periin ihan käytännön yrityshaasteiden ratkomisessa ja kommunikoimaan toisinaan oikeiden yritysten henkilöstön kanssa. Labroja on varsinaisessa tuotantotalouden opiskelussa lähinnä vain pakollisessa fysiikan työt-kurssissa, jollei sitten valitse selkeästi teknistä sivuainetta.
Muutenkin jokainen pystyy valita eri pääaineista (sekä sivuaineista) ja niiden raamien sisältä aika omanlaisia opintokokonaisuuksia. Itse luin pääaineena tuotannonohjausta ja logistiikkaa, ja kandivaiheessa luin sivuaineena kestävää kehitystä. Tähän sain sisällettyä tähän hyvän paketin johtamisen, tuotantostrategian, projektinhallinan, markkinoinnin, puheviestinnän ja kielten kursseja. Kandin tein johtajuuden vaikutuksesta työhyvinvointiin ja diplomityön tein melko epäteknisesti vaikuttajamarkkinointiin keskittyen. Valinnanvapautta siis on omien kiinnostusten kohteiden puitteissa!
Mikä alassa on sun mielestä parasta? Mihin voisit hakea nyt töihin?
Alassa on ehdottomasti parasta tuo monipuolisuus, jota voi käyttää hyödykseen niin luovalla tavalla. Lisäksi opintokokonaisuuden saa itse valita melko omanlaiseksi omien intressien pohjalta, eli tuotantotalouden DI-nimikkeen alla voi olla jos monenmoista ammattiosaajaa ja tekijää. Nyt tässä omaa valmistunutta lähipiiriäni ja itseänikin seuraillessa täytyy todeta, että tällä koulutuksella (tai DI-koulutuksella ylipäätään) voi hakea vaikka ja mihin, jos vain itse uskaltaa ja haluaa. Osa päätyy asiantuntijatehtäviin, konsulteiksi, esimieshommiin, markkinointitehtäviin, kehitysprojekteihin ja osa yrittäjiksi tai ihan miksi vaan!
Itsehän päädyin nyt ensipäässä yrittäjäksi (kyllä, päätoimena ammattibloggaus) ja täytyy sanoa, että tästä koulutuksesta on ollut ihan julmetun paljon hyötyä tässäkin duunissa. Mun neuvo onkin, ettei kannata pistää omaa tulevaisuuden suunnitelmiaan tai haaveitaan liian ahtaalle, koska elämä tuntuu aika monilla opettavan, että maailmassa niitä mahdollisuuksia piisaa, vaikkei niihin itse olisi uskonutkaan. Päätös on harvoin huono, jos se tuntuu sinusta oikeasti hyvältä, vaikka muut tekisivät toisin. Itsekin kipuilin koulutukseni ja tämän unelmaduunini ”ristitulessa” turhankin kauan, kunnes tajusin, etteivät ne tuhoa toisiaan eivätkä minua saati tulevaisuuttani.
Itse en ole opiskellut lukiossa kemiaa tai fysiikkaa, pärjäänkö silti tuotantotalouden opinnoissa?
Mikäli pääsykokeen fysiikassa tai kemiassa (tutalle sai valita kumman näistä suorittaa pääsykokeessa) pärjää niin, että kokonaispistemäärä riittää sisäänpääsyyn, niin kyllä siellä pärjää. Tuotantotaloudessa ensimmäisen vuoden opinnoissa tulee pakolliset kemiat ja fysiikat, mutta kyllä pärjää kuin vähän panostaa. Aina siellä on yllättävän moni sormi suussa, ja sitten voi yhdessä naureskellen pyöritellä päitään ja yrittää ratkoa kiperiä tehtäviä. Itse en ollut fysiikkaa paria kurssia enempää lukiossa lukenut, mutta pärjäsin ihan hyvin noista pakollisista kursseista, vaikka saihan siinä vähän laskuja laskeskella. 😀
Mistä rahat opiskeluun
En ole myöskään kovin luova tai kekseliäs ihminen, vaaditaanko sitä paljon tai pärjääkö alalla ilman luovuutta?
Tekniikan ja talouden alalla luovuus tai kekseliäisyys ei ole yksinomaisesti vaatimuksena, ja jokainen kyllä pärjää (ihan kuten missä tahansa muuallakin elämässä) omilla vahvuuksillaan. Ei kukaan ole kaikessa hyvä, joten turha huolia, jos puutteita itseltä löytyy. 😉 Toki luovuus ja kekseliäisyys voi olla hyvä plussa oikein käytettynä, mutta niin voi olla myös alansa erikoisosaaminen, sosiaaliset taidot, kielitaito, kokonaiskuvan hahmotus tai mikä tahansa muu. Kaikilla on omat vahvuutensa, ja ne yleensä nousevat esille vasta myöhemmin opiskeluissa tai työelämässä. Trust me. 😉
Mikä sai hakemaan TTY:lle eikä esimerkiksi otaniemeen Aaltoon tai Lappeenrantaan?
Ratkaisun teki se, että tuo nykyinen aviopuolisoni (silloinen poikaystävä) oli saanut jo paikan TTY:ltä vuosi takaperin. Olin Johannesta vuoden nuorempi, ja tämä vietti abivuoteni intissä, jolloin abikeväänä pistinkin hakupaperit menemään TTY:lle, ja päästiinkin näppärästi yhdessä muuttamaan huudeille ja aloittamaan opinnot samaan aikaan. TTY:stä olin muutenkin kuullut paljon hyvää ja Tampere kaupunkina houkutteli suuresti. Lisäksi Tampere oli parin tunnin ajomatkan päässä kotikaupungistani Jyväskylästä, niin se muodostui kaikin puolin hyväksi vaihtoehdoksi.
Millaiset arvosanat sulla oli pitkästä matematiikasta ja fysiikasta yo-todistuksessa ja miten valmistauduit pääsykokeeseen? Mitö vinkkejä antaisit hakuprosessiin ja pääsykokeisiin? 
Mulla oli pitkästä matikasta L ja kemiasta E (en kirjoittanut fysiikkaa, eli hain kemian arvosanalla). Pääsykoe keskittyi suoraan yo-kokeiden asioihin, ja kun ylppäreihin oli päntätty jo niin perusteellisesti ja hartaudella, niin selvisin oikeastaan viikon verran vanhoja pääsykokeita ratkomalla ja pitkän matikan kertaustehtäviä laskemalla, sillä tajusin, että homma on edelleen hanskassa. Pääsykokeen koin siksi suoraan sanottuna helpoksi, ja meninkin aika heittämällä tästä läpi. Suosittelen siis panostamaan matikaan ja kemiaan/fysiikkaan jo abihommissa (tai ihan viimeistään pääsykokeisiin valmistautuessa) perusteellisesti, koska aika täsmälleen samoja tehtäviä siellä pääsykokeissa ratkotaan. Nimimerkillä, todennäköisyyslaskenta ei kulkenut vielä pääsykokeissakaan. 😀
Mistä rahat opiskeluun
Tuotantotaloudessa naisia on enemmän mitä muilla tekniikan aloilla yleisesti, mutta miten alan miesvaltaisuus näkyi opiskelussa ja vapaa-ajan riennoissa? Oliko naisena vaikeampi päästä porukoihin? Löydänkö silti tyttöpuolisia ystäviä, sillä en tunne Tampreelta ketään?
En oikeastaan itse kovin paljoa edes kiinnittänyt huomiota sukupuolieroihin, ja se ehkä kertookin, että kuinka selkeästi tämä nousi esille opiskeluissa. Toki miehiähän tuolla tuppaa olemaan selkeästi enemmän, mutta hyviä sekakaveriporukoita muodostui ja yhteishenki oli mitä mainioin! Tietty myös naispoppoista muodostui muuten mukavan tiiviitä oikeastaan automaattisesti, eli kavereita kyllä saa! Ja muutenkin kyllä tuolla naisia mielestäni kunnioitettiin ja välillä kohdeltiin erikseen oikeinkin kauniisti. Teekkarisaunalla oli nimittäin aina erikseen alkuun naisten oma saunavuoro, jonka jälkeen saunominen jatkui sekasaunana ja sitseillä oli aina perinteinen laulu naisille. 🙂
Suurin osa korkeakouluissa aloittavista eivät tunne samalta vuosikurssilta sen suuremmin ketään, joten kaikki ovat samassa veneessä. Ainakin TTY:llä ryhmäytyminen ja tutustuminen on toteutettu heti alkutekijöissään todella upeasti opiskelijatoiminnan puolesta, joten ystäviä muodostuu tuolla lähes väkisin. Suosittelen ehdottomasti vain osallistumista heti alussa yhteistoimintaan, sillä siellä on oikeastaan itsestäänselvyys, että kaikki halutaan ottaa mukaan.
Oliko helppo tutustua myös muiden kiltojen opiskelijoihin?
Aina oli joku kaverin kaveri, joka opiskeli toisella linjalla, joten opiskelijatapahtumissa, luentotauoilla ja vapaa-ajalla tapahtui luonnollista sekoittumista ja tutustumista ihan poikkitieteellisesti jopa humanistien (teekkariläpyskää) kanssa. 😀 Monesti myös luennoilla oli sekaisin monen eri linjan opiskelijoita, joten kontaktiin pääsi myös muidenkin kuin omien vuosikurssin tai opintolinjan jäsenien kanssa vähän pakostikin.
Mitä jos valitsen opintoalani väärin?
Tätä ei kannata etukäteen liikaa murehtia, ja jos huomaa valinneensa väärin, niin usein selviää, mitä ei ainakaan halua, ja mitä puolestaan haluaisi. ”Hutilyönnit” usein selkeyttävät sitä omaa päätä. TTY:llä varsinkin opintolinjojen välillä voi lukea myös ristiin muiden alojen kursseja melko vapaasti, ja pääsykokeiden tai sisäisen siirron kautta on aina mahdollista vaihtaa linjaa kesken kaiken, ja niinhän minäkin tein.

Mistä rahat opiskeluun
Oranssinpunainen paita: TÄÄLTÄ*

Jos mun pitäisi antaa jotain sairaan viisaita elämänohjeita tähän opintopolkuaan ja elämäänsä suunnitteleville ja kasvukipujen kanssa painiville nuorille maailmanvalloittajille, niin ihan ensimmäisenä täytyy sanoa, että uskokaa jumaliste itseenne! Mä en sitä aiemmin tehnyt, ja vaikka en valintojani millään lailla kadukaan (päin vastoin), niin harmittaa tuo epäusko omiin mahdollisuuksiin ja kykyihin, joilla blokkasin suorilta käsin niin monta ammatti- ja koulutusvaihtoehtoa, vaikka jälkikäteen tsekkailtuna olisin hyvinkin voinut pystyä niihin.
Toisekseen, maailma ei ole niin suppea, miltä se omissa silmissä voi näyttää. Se on täynnä mahdollisuuksia, joista teillä ei ole vielä mitään käryä, ja pääasia on, että jotain elämällään yrittää tehdä. Lisäksi elämä ei ole kovinkaan kohtalokasta. Yksi tai viisikin vuotta elämästä on aivan yksi mikkeli, jos ei ole ottanut onnistuakseen. Aina voi muuttaa suuntaa tai käyttää käsissään olevia pelikortteja mitä erilaisiin peleihin, jos ne vain läimii viekkaasti pöytään. Jokerikortteja voi aina askarrella ja tyhjästäkin voi nyhjäistä. Monillakin eri tutkintopapereilla voi tehdä vaikka ja mitä ihan mielikuvituksen rajamailta, ja ihan kaikkeen ei edes koulutuksia ole tai niitä ei vaadita, jos muuten homma skulaa ja tahtoa löytyy kuin pienestä kylästä.
Ja viimeiseksi. Elämä ei kovinkaan monella mene, kuten on suunnitellut. Kaikilla on edessään haasteita ja vaikeita polkuja jossain vaiheessa, mutta asenteella ja sinnikkyydellä niistä pärjää! Elämää ei välttämättä tarvitse tietää tarkaan edes huomista pidemmälle, joten siitä ei kannata tehdä liian isoa numeroa. Elä, toteuta ja nauti! Tähtää sinne, mikä just sua kuumottelle, vaikkei se olisikaan se helpoin reitti! 😉

Vauhtia ja vipinää viikonloppuun!

Tsekkaa myös:
Miten yhdistää urheilu ja yliopisto-opinnot?
& Elämäni ei todellakaan ole, mitä halusin

Edellinen juttuni:
9 x Ehdottomasti parasta naiseudessa!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Kommentit (12)

  1. M

    Heh täällä yks abi, jolla ei myöskään todennäköisyys laskenta suju. Se oli koko lukion ärsyttävin ja pitkästyttävin kurssi 😀 nyt yo-kokeisiin lukiessa olen skipannut koko kurssin kokonaan, yksinkertaisesti VIHAAN sitä aihetta :Dd

    • Piia Pajunen

      Siis mä kanssa oikeasti yritin ihan tosissani tota todaria vääntää, mutta mun mielestä se ei yhtään totellut mun logiikkaa, ja ne iän ikuiset auton pyörän pyörimissuunnat ja lottoarvonnat ei vaan mennyt mun kaaliin. 😀 Esim. analyyttinen geometria ja derivaatta ja integrointi sovelluksineen oli musta niin paljon selkeämpää ja suoraviivaisempaa. 😀 Ylppäreissä se oli ainut osa-alue, jota jännitin, mutta onneks osui kohdalle itselleni selkeä todaritehtävä, mutta pääsykokeissa toi todari oli juurikin se ainut joka takkusi. 😀

  2. Jesse

    Komppaan kaikkea TTY:stä, teekkarielämästä ja opiskelusta. En sitten tiedä mitä tuo yhdistyminen (Tre3) tuo tullessaan, mutta ainakin vielä toistaiseksi kaikki OK.

    • Piia Pajunen

      TTY on kyllä kova mesta! Oon kanssa Aamulehdestä seuraillut tota Tre3:n kehitystä, ja vähän hämmentävältä tuo näyttää, mutta eiköhän se sitten paikkaleen (toivottavasti) asetu, vaikka itse olisinkin kannattanut sitä, että TTY olisi pitäytynyt omillaan.

  3. Emma

    Hei! Unohdin kysyä tuolloin aiemmin, joten kysymys tässä:
    Tunnetko ketään, joka olisi tullut teknilliseen vasta maisterivaiheeseen?
    Olen kauppatieteiden kandi, jota ei huvittaisi tehdä kauppiksessa enää maisteria… Tuta ja tijo kiinnostaa eniten, hakijapalvelun vastaukset ja muut tiedot olivat aika ympäripyöreitä tyyliin ”voi olla että otetaan sisään, voi olla että ei”. Mun pääaine kansainvälinen liiketoiminta oli sieltä epäteknisimmästä päästä, ja lukiosta taustalla on kemia ja lyhyt matikka, koska vaihdoin ärsyttävän opettajan (Ei näin …) vuoksi lyhyeen.

    • Piia Pajunen

      Itsellä ei ole kyllä ”poikkitieteellisiä” maisterivaiheen kävijöitä tullut vastaan, vaikka varmasti niitäkin on. Tuttavapiiristä tunnen kyllä yhden, joka ihan onnistuneesti riipaisi insinöörin (AMK) pohjalla useamman vuoden työelämässä olon jälkeen TTY:ltä DI:n paperit (eli opiskelusta oli jo hetki aikaa). Mä kyllä sanoisin, että anna mennä vaan, ja yrittänyttä ei ainakaan laiteta! En siis itse osaa sanoa, että meneekö maisterivaiheeseen hakevat myös saman pääsykokeen kautta, mutta jos näin on, ja siitä läpi pääsee, niin en näkisi mitään ongelmaa, etteikö tuolla pärjäisi! Muistan kanssa kuinka lukion fyssan ope kertoi mulla olevan varmasti vaikeaa TTY:llä, kun luin _vain_ kolme kurssia fysiikkaa. Enpä kyllä kokenut asiaa yhtään noin missään vaiheessa opiskeluja. 😀
      Nyt siis vaan ehdottomasti pänttäämään kertauskirjojen avulla sekä kemiaa ja myös opettelemaan pitkän matikan juttuja, niin ihan hyvät tsäänssit voi olla päästä sisään! Jos tuta ja tijo kiinnostaa lähes saman verran molemmat, niin suosittelen (oma vinkki toki) hakemaan varmuuden vuoksi ykkösvalintana siihen yleensä alhaisemman pisterajan omaavaan (ainakin aiemmin tijolle oli alhaisemmat rajat). Osittain samoja kursseja tuolla voi lukea molemmissa, ja DI:n paperit tulee molemmista pihalle. Ainevalinnoissa voi myös aika hyvin pistää oman mielenkiinnon mukaista kokonaisuutta kehiin, ja jos itsestä tuntuu, että sisäänpääsy menee tiukille, niin pelaisin varman päälle sillä ”helpommalla” väylällä. 🙂

  4. Katriina

    Olipa lohduttavaa lukea tuosta todennäköisyydestä!!
    Itse opiskelen kauppiksessa ja meillä kuuluu pakollisiin tota todennäköisyys-shaipaa! Voi jösses, kun on monesti meinannut tulla poru kurkkuun!
    Hei mut ihana kuulla ettei se ole niin helppoo pitkän matikan laudaatturillekkaan ;D

    • Piia Pajunen

      Siis todari on ollut matikassa mun akilleen kantapää! Ei vaan ole koskaan mennyt jakeluun, eli tunnen täysin tuskasi! 😀

  5. Iida

    Hei,
    Olet saanut taas mielenkiintoisen tekstin aikaan!
    Mieleeni tuli, että muistatko, mitä arvosanoja sait muista kirjoittamistasi aineista? 😀
    Itse olen abi ja kirjoitukset pari päivän päässä alkamassa.

    • Piia Pajunen

      Moikka, ja mahtava kuulla, että tällaistekin postaukset kiinnostavat! Äikästä kirjoitin E:n, ruotsista E:n ja enkusta M:n (enkusta sain eka syksyllä C:n, mutta kävin uusimassa keväällä). Tsemiä kirjoituksiin, ja chillisti vaan! 🙂

  6. Siiri

    Tää oli aivan mahtava postaua lukea, kiitos! 🙂 Itellä nyt välivuosi ja toinen haku lääkikseen edessä. Valmistuin viime vuonna ylioppilaaks L:n papereilla ja jäin parilla pisteellä rannalle Tampereen lääkiksestä. Ja sitä pettymyksen ja epäonnistumisen tunteen määrää kun pelottava välivuosi tulikin eteen. Nyt oon vuoden aikana kyllä saanut uutta näkökantaa ja rennompaa otetta pääsykoelukemiseen ja elämään ylipäätään. Samalla on tullut tunne, että lääkärin ammatti on juuri oikea mulle.
    Sun blogi on kyllä yks mun lemppareista lukea ja varmasti asenteellasi inspiroit monia mun kaltasia nuoria 🙂

    • Piia Pajunen

      Kiitos sulle ihan mahtavasta palautteesta, ja älyttömästi tsemppiä sulle pääsykokeisiin! Näinhän se menee, että elämä kyllä opettaa, ja vaikeimmat hetket kasvattavat ihan eri lailla. Elämä harvoin menee kuten olisi etukäteen suunnitellut, ja näissä hetkissä se ajatus lopulta pienen haahuilun ja eksymisen tunteen jälkeen kummasti selkiytyy entisestään. 🙂

Kommentoi »

Comments are closed