NE AIVAN MAHDOTTOMAT ULKONÄKÖVAATIMUKSET

ulkonäkövaatimukset
Se kuuluisa sporttinen ulkonäkö. Kaikki keskivartalon kammotukset ja tatinat reisissä. Mikä siinä on, että ulkonäkövaatimukset ovat lähteneet vähän laukalle, ja jopa täysin normaalit geneettiset asiat ovat muuttuneet täysiksi hirvityksiksi? Miksi ulkonäkö ja vartalo ei saisi sisältää normaaleita ja luonnollisia ominaisuuksia, ja miten meidän vallitsevat ulkonäkövaatimuksemme ovat lähteneet jopa ihan mahdottomuuksien teille? Otetaan tähän muutama yleinen esimerkki, joihin olen törmännyt aika mojovalla tahdilla juuri niiden normaalipainoisten naisten parissa.

Se kuuluisa “sporttinen ulkonäkö”

Halutaan näyttää urheilulliselta. En vain ymmärrä, miksi se sporttinen tai “fitti” vartalo pitäisi olla automaattisesti vähärasvainen ilman yhtäkään muhkuraa tai pehmoista kohtaa? Hutiin oikein heilahtaen omista aivoistani menee myös se, missä vaiheessa sporttisuus on yhdistetty lähinnä ainoastaan vähärasvaiseen vartaloon ja sixpäkkiin. Miten se näkyvä sixpäkki ja rasvaprosentti liittyy yhtään siihen kuinka paljon kyykkäät, kuinka vaativia kehonhallintaliikkeitä pystyt riipaisemaan, kuinka räjähtävä olet, kuinka hyvä kroppasi liikkuvuus on tai kuinka taitava olet urheilijana?

Mun silmään ihan rehellisesti sanottuna pelkkä sixpäkki ja alhainen rasvaprosentti ei kerro juuri mitään urheilijasta, eikä se itsessään minusta näytä urheilulliselta. Se, mikä henkilöstä huokuu esimerkiksi ryhdin, oikean hyvinvoinnin ja vartalon “arkisen” liikkumisen, hohkaa huomattavasti enemmän riippumatta henkilön rasvavarannoista. Eihän nämä oikeasti urheilulliset tekijät kuitenkaan kiinnosta sporttista habistusta jahtaavia, ja siinä usein mennäänkin metsään. En sano, että olisi väärin tavoitella sixpäkkiä, mutta ensin ehkä laittaisin monet muut asiat treenin, ravinnon, kestävästi urheilullisen elämäntavan ja kaikista eniten minäkuvan puolella kuntoon, ennen kuin se sixpäkki ja vähärasvaisuus otettaisiin tavoitteeksi.
ulkonäkövaatimukset

Keskivartalomakkarat ja jenkkikset

Keskivartalo. Tuo meidän ihana haitarimme, joka pitää meidät koossa, ryhdissä ja toimintakykyisenä. Lisäksi se venyy ja supistuu sekä vääntyilee ja kääntyilee moneen suuntaan. Ja mitä silloin tapahtuu. Se menee kurttuun ja makkaralle. Varsinkin silloin, jos niitä lähtee vartavasten sormilla pihtiotteilla puristelemaan. Vaikka henkilö olisi melkoisen matalissa rasvoissa, niin näitä kurttuja ja jopa makkaroita saa sieltä kropasta kurtistettua tai kerättyä näppien väliin. Ihminen ei ole muovista.

Ja for real ihmiset! Jos teillä meinaa pukata sitä jenkkistä, niin ostakaa nyt niitä korkeavyötäröisiä housuja, jotka ovat muutenkin in ja joka vaateputiikkien valikoimissa. Älkää sulloko itseänne niihin tiukkoihin lantiomalleihin, eikä ainakaan omissa kintuissani ne näytä yhtään imartelevilta ja taikovat esiin ihan maagisesti jenkkakahvat, joita en edes luullut omistavani. Trust me. Ja toinen juttu. Ostakaa sopivan kokoisia housuja. Älkää kiskoko väkisin niitä liian kikkanoita malleja kinttujenne kuoreksi, koska niistä tulee vain fyysisesti että henkisesti paska fiilis. Kokeiltu on!

Käsivarret ja kuuluisat allit

Yksi vakiosuosikkini näissä ulkonäködilemmoissa ovat ne kuuluisat allit. En tiedä, onko tämä enemmän iän myötä tuleva juttu ulkonäkökriiseissä, mutta kyllä näitä tapaa hämmenvätän paljon myös nuoremmillakin. Rasva ohjautuu usein naisilla sinne alleihin, ja se on ihan normaalia. Sitä vastaan ei vaan voi taistella, jos pysytään normaalirasvojen raameissa (tai jopa niiden alakantissa), eli toisin sanoen terveellä pohjalla. Vähän kuten hanurikin. Siellä on sitä rasvaa ja that’s it. Niitä ei saa sieltä surkuttelemalla poistettua.

Mun yksi saamistani lemppariheitoistani on peräisin Mike Sireniltä, jonka kanssa on tultu kuvattua muutamia hc-bodaustreenejä. Mike tokaisi, että tavoitteena takoa sen verran pihviä ojentajiin, että ne roikkuisivat kuin Siwan kassit. Kyllä! Siis se treenattu, timmi ja lihaksikas “allikin” roikkuu, kun käden nostaa sivulle. Se voi olla myös osittain lihasta, ja kun lihasta ei jännitä, niin se on pehmeää ja sitäkin voi heilutella. Rento lihas on siis myös “höllyvää”.
Yritän pusertaa agendani tiukasti pähkinänkuoreen seuraavasti:

  • KUKAAN ihminen ei ole tehty teräksestä. Meillä kaikilla hyllyy, heiluu, tutisee tai roikkuu joku paikka. Tätä asiaa et voi muuttaa sillä, että etsit suurennuslasin kanssa peilin edessä näitä TÄYSIN luonnollisia kammotuksiasi.
  • Sama myös makkaroissa tai kurtuissa. Kun taivutat tai väännät kehoasi, niin se menee kurttuun ja makkaralle. That’s it.
  • Pukeudu oikeasti sopivan kokoisiin vaatteisiin. Jos suosikkifarkkusi ovat käyneet liian pieniksi, niin osta uudet ja sopivassa koossa.
  • Hyväksy, ettei sinulla toimi välttämättä samat vaatteet, kuin frendilläsi tai IG:n somejulkkiksilla (vielä parhaissa valoissa ja parhaassa kuvakulmassa). Voisin luetella tähän listan vaatteista (tulisi pitkä lista), jotka näyttävät ihan hirveiltä mun päälläni, joita taas osa ystävistäni käyttää ja vielä toimivasti oman kehonsa päällä.
  • Iske ryhtisi kuntoon. Pikakiinteytys keskivartalollesi ja yhden sekunnin make over koko ulkoasulle ja olemuksellesi. Tämä juttu menee monelta ihan ohi, ja mieluummin painetaan hikihatussa istumaannousuja, jotta saisi litteämmän vatsan. Normaalipainoisille se syntyisi jo usein ihan sillä, että muistettaisiin se ryhti.
  • Edelliseen kohtaan liittyen. Lopeta itsesi tuijottelu alusvaatteissa kokovartalopeilin edessä huonossa ryhdissä könöttäen. Juuri kukaan ei näytä hirvittävän hyvältä tai ihailtavalta näin. Oletko nähnyt oman “body goals”-IG-julkkiksesi postaavan näitä ankeita könötyskuvia? Ja miksiköhän et?
Solmittava paita: TÄÄLTÄ* //  Tennarit: TÄÄLTÄ*

Toisaalta törmäsin tähänä aiheeseen liittyen mielenkiintoiseen näkökulmaan. Miksi ei saisi olla pitämättä jostain osasta kehostaan? Miksi aina pitäisi rakastaa täydestä sydämestään aivan jokaista yksityiskohtaansa? No ei kyllä tarvitse. Mutta. Realistisuus on hyvä pitää matkassa mukana, eikä lähes mahdottomien tavoittelu genetiikkaa ja ihmisyyttä vastaan usein kanna kovinkaan pitkälle. Jokainen toki saa hakata päätä betoniseinään, ja toivoa, että se seinä siitä joskus murtuu, mutta kyllä siinä aikansa paukuttaessa päähän alkaa jossain vaiheessa kummasti sattumaan.

Veikeää viikonvaihdetta sinne ruudun toiselle puolelle!

KURKKAA MYÖS:
Miltä urheilullisen naisen kuuluisi näyttää?
& Kuinka IG-kuvat hämääävät? Sporttinen vai ei?

EDELLINEN JUTTUNI:
7 x Random shittiä mun elämästä

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

hyvinvointi onnellisuus mieli itsetunto
Kommentit (4)
  1. Yeeees! Sä ja sun ajatukset kolahtaa lähes aina, tai no aina, koska en muista hetkeä milloin ei ois kolahtanu 😁 Ihana kun jaat tällasia terveitä näkökulmia ja ajatuksia ❤️
    http://www.lujempimina.fi

    1. Piia Pajunen
      27.8.2018, 11:07

      Voihan video! Ihan valtava kiitos näin mahtavasta palautteesta! <3

  2. Näimpä! Ja tosiaan, en minäkään voi sanoa rakastavani ja olevani tyytyväinen kehoni jokaiseen osaan, mutta sanotaanko että pääasiassa oon acceptannu ne ja sen miltä näytän. Joinain päivinä tosin koko paketti näyttää ihan persreiältä omaan silmään, mut noin niinku 85% elinajastani oon ihan fine tämän varren kanssa 🙂

    1. Piia Pajunen
      27.8.2018, 15:04

      Hahaha! Ihanan suoraa puhetta, ja aivan huikea kommentti! 😀 Ei aina voi olla täydessä iskussa ja joka paikaa myöten, ja se on sitä elämää. 😀

Kommentointi suljettu.