MITÄ PITÄISI OLLA, KUN TÄYTTÄÄ 30?

Kun täyttää 30


Eilen pamahti pyöreitä mittariin. Tättärää, meitsi on 30-vuotias, eli saletista aikuinen. NOT, haha!

Tuossa matkan varrella on tullut törmättyä erilaisiin bucket listoihin siitä, mitä haluaisi saavuttaa ennen kuin se ”kolkyt” pamahtaa mittariin. Mitä toivottaisiin itsellä olevan? Mitä tavoitteita tässä vaiheessa haluttaisiin olevan ”check”-merkin kanssa varustettuna.

Mäkin ehkä joskus olen harjoittanut tätä. Ehkä aiemmin tietoisemmin. Tässä viime vuosina olen ehkä hiljalleen alkanut jopa kapinoida alitajuisesti sitä vastaan, että pitäisi olla jotain. Jotain tietyssä järjestyksessä. Jotain tietyssä vaiheessa. Jotain ylipäätään. Vaikka asiathan mulla olisi paperilla ihan ”mallillaan”, niin silti tekisi mieli olla vähän vastarannan kiiski, ja kapinoida tätä yhteiskunnan ja ympäristön muottia vastaan.

Elämä on yllättänyt eläjänsä

Ehkä elämä on opettanut tässä eri tavoin sen, ettei sitä voi suunnitella. Että osa asioista, joita on joskus ihan palavasti halunnut ja pitänyt supertärkeinä, eivät välttämättä ole sitä enää jossain vaiheessa. Että tie unelmiin voi olla välillä tosi kuoppainen tai vähintäänkin hyvin erilainen (jopa hurjan jännälläkin tapaa), kun olisi osannut visualisoidakaan.

Mä en silti pidä tavoitteita, visioita ja unelmia huonoina. Liittyi ne sitten hyvin konkreettisiin tai numeraalisiin asioihin, kuten rahaan, maalliseen mammonaan, statuksiin tai tuloksiin, niin ne voivat olla iso poltteleva ja elämää innostava voima. Mä ainakin itse tarvitsen niitä monessa, mutta olen entistä enemmän alkanut joustaa näissä ja jättää asiota häilyvämmiksi. Koska lähes mikään laajempi visio ei ole mennyt kuten olisin odottanut, heh. Nykyään en siis odota asioilta välttämättä juuri mitään, vaan annan mennä vaan. Odotusten kasaaminen tiettyyn muottiin vain usein tuo mukanaan pettymyksiä. Oli kyse sitten juhlypyhistä, elämän isommista suunnitelmista, työstä tai urheilusta.

Oma bucket list

Näin 30 kohdalla voin kuitenkin laittaa rastia ruutuun useammistakin asioista. Toisaalta jos olisin tämän listan lukenut tasan 10 vuotta sitten, niin olisin varmasti joko a) järkyttynyt b) revennyt nauruun c) hämmästynyt tai d) kaikkea näistä. Hah!

Olen naimisissa aivan mielettömän puolison kanssa, jonka kanssa olemme tarponeet yhdessä jo lukioajoilta asti. Miltei 13 vuotta yhdessä on pitänyt sisällään kaikenlaista hullua, upeaa, hurjaa, jännittävää, tasaista, kamalaa ja järisyttävän ihanaa. Kaikki tämä on hitsannut meidät yhä jykevämmin  yhteen.

Minulla on tasan kaksi viikkoinen maailman suloisin ja rakkain pieni tytär. Pieni ihme, jota vain vuosi sitten sydän ja mieli riekaleina rukoilin juuri enkelipoikamme menetettyämme.

Omaa asuntoa on maksettu pois yli kolme vuotta. On auto ja ehkä maailman siistein (ja kusipäisin) koira.

Lappua on hanskassa diplomi-insinöörin tutkinnosta. Tämä on mulle itselleni jostain syystä hirvittävän merkityksellinen asia, vaikkei papereilla ja titteleillä itsessään mitään teekään.

Meillä on suhteellisen hyvin pyörivä yritys yhdessä miehen kanssa. Tyhjästä on nyhjäisty, ja musta on ihan sairaan hienoa, että alussa kokeilumielellä mutta määrätietoisesti lähtenyt yritystoiminta elättää nykyään meidän koko perheen.

On tullut elettyä unelmaa lopulta lähes ammattimaisena urheilijana vapaaohjelmafitnessin parissa, ja saavutettu siinä ihan mielettömän hienoja juttuja ympäri maailmaa kilpaillen ja reissaten. Myös vuosikymmen kilpacheerleadingin parissa on ollut ihan järjettömän antoisa aikoinaan.

Olen palkittu työstäni bloggaajana ja hyvinvointivaikuttajana (en oikein diggaa näistä termeistä).

Olen (ainakin suhteellisen) terve, vaikka välillä oma terveys huolettaa ja suuresti.

Mulla on upeita ystäviä ja rakkaita lähimmäisiä ympärillä. Juuri sopivasti ja juuri sopivanlaisina. Tämä on mulle tärkeää, vaikka olenkin välillä ihan äärimmäisen huono pitämään yhteyttä.

No mitkä on mietteet?

Tietyllä tapaa mitkään edellä mainitut ”saavutukset” eivät tunnu juuri miltään. Tai tietyt tuntuvat. Luonnollisesti eniten tuo perhe ja terveys.

Mutta elämä ei ole saavutuksia. Elämä ei ole rahaa, titteleitä, palkintoja, omaisuutta ja hienon kuuloisia asioita paperilla tai sonessa. Elämä ei ole asioita, joita voi listata ja verrata muihin ja joilla brassailla.

Elämä ei myöskään ole pelkkää onnellisuutta ja upeita hetkiä. Elämä ei ole pelkkiä positive vibeseja ja kiitollisuutta. Elämä on näitäkin, mutta kirjoon mahtuu ihan helvetin paljon muutakin, ja se tekee elämästä elämää.

Näihin 30 vuoteen mahtuu ihan hirvittävän paljon. Ja viimeisin vuosi on ollut yksi mullistavimmista. Sekä hyvässä että pahassa, mutta niinhän se menee, että se mikä ei tapa, niin sattuu aivan s**tanasti mutta lopulta kai oikeasti vahvistaa. Halusi sitä tai ei. Ja sitä lopulta pärjää ja voi elää ihan todella hyvää elämää, vaikka tie olisi ollut vähän enemmänkin kuoppainen. Asiat järjestyvät aina.

En haluaisi palata ajassa taaksepäin

Eräs reilu parikymppinen henkilö lähipiiristä panikoi hetki sitten synttäreidensä alla kasaantuvaa ikälukemaa. Kuulemma parhaat vuodet olisivat takana päin. Itseäni tämä ajatus lähinnä nauratti, sillä näin asian aivan eri tavalla. Vaikka ehkä joskus aiemmin oli ollut vähän huolettomampaa, niin en ihan totta haluaisi heittää itseäni 20- tai 25-vuotiaaksi. Ehei. En missään nimessä.

Se henkinen kapasiteetti ja kokemusmaailma, mitä (vasta) tähän ikään mennessä on saatu parikymppiseen Piudeen verrattuna on aivan eri leveleillä. Elämää ja itseäni katselen aika eri vinkkelistä, ja pääosin vain hyvällä. Ja hei, siinä iässä kaikki tuleva käsiteltävä ja ”kasvukivut” olisivat vasta edessä, ja olen ihan äärimmäisen tyytyväinen, että nämä ovat jo elettyä ja koettua elämää. Aikuisuus on oikeasti ihan hiton siistiä, kun sen oikein oivaltaa ja pitää pienen pilkkeen silmässä. Isomman lukeman mittarissa ei tarvitse kangistaa ja tarkoittaa menetettyä elämää. Ei tosiaan. Nythän se vasta on käynnissä!

Mekko: TÄÄLTÄ*

Vaikka päässä pyörii juuri nyt tosi paljon näin suurien elämänmuutosten ja hurjien käänteiden jälkeen, niin koen silti, että asiat ovat aika hyvin just nyt. On hienoa olla tässä 30-vuotiaana. Eikä tuo luku tunnu yhtään liian suurelta tai vaativalta. Vaan luvulta muiden joukossa.

Säpinää viikkoon!

TSEKKAA MYÖS:
Kun some lähti tykittämään paineita

EDELLINEN JUTTUNI:
Hän on syntynyt <3

hyvinvointi onnellisuus
Kommentit (8)
  1. Hyvä teksti 😍😘💖

    1. piiapajunen
      19.8.2020, 11:45

      Kiitos sulle! 😘❤️

  2. Ihana Piia! <3 Kaunis kirjoitus! Onnea synttäreiden johdosta ja niin paljon kaikkea hyvää teidän koko perheelle! <3

    1. piiapajunen
      19.8.2020, 11:46

      Kiitos aivan ihanista sanoista ja kiva kun jätit kommentin, pus! 😘

Kommentointi suljettu.