ILTASANOMIEN KOMMENTTIBOKSI – SE TOTUUDEN TORVI!

Iltasanomien kommenttiboksi pisti taas parastaan, kun näin viikon alkajaisiksi erehdyin sinne kurkistamaan. Heti sivun alalaitaan skrollattuani teki mieli iskeä hirveällä kombolla facepalmeja ja päästellä pari kirosanaa kovaan ääneen. Pienenä alustuksena kerrottakoon, että kiinnostuksestani ja uteliaisuudestani halusin kurkata, että millaiselta näyttää vasta julkistettu tämän vuoden fitnessmallifinalisti kymmenikkö. Kuvissa näkyi terveitä, urheilullisia ja hyvinvoivannäköisiä nuoria naisia. Sellaisia, joita itsekin voisin mielelläni itsekin päästää sosiaalisessa mediassa tulevaisuudessa (hypoteettinen skenaario) teini-ikäisen tyttäreni verkkokalvoille.
Noh, osa kansastahan oli tunnetusti eri mieltä. Saa ollakin. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta kurkataanpa tiivistys ensimmäiseltä kommenttisivulta:

“Kivan näkösiä tyttösiä mutta fitness-sanaa käytetään kyllä nyt aivan väärin tässä kilpailussa. Olikohan yks vai kaks kilpailijaa jotka hädin tuskin näyttää edes hitusen fitiltä. Varmasti kaikko treenaa salilla ja hatun nosto siitä mutta nyt jotain järkeä näihin kilpailuihin.”

“Nämäkö naiset on fitnessmalleja? Ei voi olla totta, tämä loukkaa kyllä jo oikeasti fitness-harrastajia ja vähän liiankin paljon.”

“Erittäin heikko ‘fitness’ malleiksi. Hyvännäköisiä naisia, mutta näyttävät ihan perus naisilta jotka ei ole päästänyt itseään huonoon kuntoon. Standardit on aika alhaalla.”

“Nämäkö on niitä nykyajan fitness malleja? Minä olin jo 50-luvulla paljon paremmassa kunnossa, eikä silloin siitä mitään palkintoja jaettu. Minun mielestä nuo on aivan tavallisia nuoria naisia.”

Oikeasti mitä hittoa?! Ja sitten pohditaan, miten naisten oma kehonkuva on kääntynyt niin epärealistiseksi ja itseinhon kausi on kovimmillaan. Rääkätään itseään ihan loppuun asti, kituutetaan minikaloreilla sekä vertaillaan omaa kehoaan epärealistisiin sometähtiin ja jopa feikattuihin vartaloihin. Tunnetaan pahaa oloa niin henkisesti kuin fyysisesti ja pahimmassa tapauksessa jopa sairastutaan vakaviin syömishäiriöihin. Tämä on ihan todellista totta ihan tavan tallaajien kuin jopa huippu-urheilijoiden keskuudessa.
Otetaanpa tähän väliin pieni reality check. Itse olen valmentanut eri tyyppisiä urheilijoita vuosikausien ajan. Olen ollut mukana erilaisissa harrastus- sekä kilpaurheiluympäristöissä (myös fitnesslajien ulkopuolella). Olen itse kilpaillut fitnesslajeissa kansainvälisesti ja ihan ammattilaistasolla asti melko menestyksekkäästi sekä tuomaroin fitnesslajeissa niin kansallisia kuin kansainvälisiä kilpailuja. Jonkinlaista perehtymistä siis löytyy, että millaiselta urheilullinen keho näyttää oli kyse sitten fitnesskilpailijasta (kisalavalla tai sen ulkopuolella), tavoitteellisesta salitreenaajasta tai ihan muiden suorituskykyyn tai taitoon perustuvien lajien naisurheilijoilta löytyy.
Jos olet todellisesta urheilullisesta naisvartalosta vähän hämmentynyt, niin kurkkaapa huviksesi, miltä olympiatason eri lajien kilpaurheilijoiden kehot näyttävät: “Miltä urheilullisen naisen kuuluisi näyttää?“. Noita ihmetellessä voisi jokainen huuteleva Matti ja Mirjami miettiä, että kuinka paljon kannattaa huudella julkisesti fitnessmallikilpailijoiden ulkoisesta habistuksesta. Oliko nyt muka niin aiheellista huomautettavaa ja silmiä kirvelevää materiaalia, että piti päästä vuodattamaan tästä vääryydestä?

Ja erääseen kommenttiin vastaten, niin ei. En minä ainakaan loukkaantunut fitnesslajien edustajan siitä, että fitnessmallikilpailuiden finaalikymmenikkö näyttää tuolta. Päinvastoin. Urheilullisia, tasapainoisia ja terveennäköisiä raikkaita ilmestyksiä. Ja hei haloo. Se on fitnessmallikilpailu? Ei siinä jaeta Ms. Olympia-sijoituksia tai Bikini Fitnessin Suomenmestaruuksia. Toki fitnessmallikisalla ei nyt ole sen suurempaa tekemistä fitness-lajien kanssa kilpaurheiluna, eikä noita konsepteja kumpikaan osapuoli tuskin haluakaan toisiinsa sekoittaa. Ei kilpauimarillakaan ja uimahallissa aktiivisesti kuntouivalla ole aivan älyttömästi yhtenäistä muuta kuin sama toteutusympäristö ja nauttiminen siitä mitä tekee. Fitnessmallikilpailussa käsittääkseni haetaan sporttista ja inspiroivaa esikuvaa sekä persoonaa pelkän ulkokuoren sijaan, joten siinä selvennys niille, kenen mielestä sikspäkki olisi pitänyt paistaa revittynä esillä ja pyöreää pihviä pullottaa hihansuusta nykyistä rajummin.
Huvittavinta tässä sporttisessa ulkonäkökeskustelussa kuitenkin on, kun itsekin olen saanut katsella omissa kommenttibokseissa kitinää siitä, että menisit salille ja treenaisit eka, ennen kuin kehtaisin edes puhua kovasta salitreenistä ja lihaksikkaasta naisvartaloista. Too bad, että olin jo siinä vaiheessa fitness-lajeissa napannut ihan mukiin menevää menestystä kansainväliseltä tasolta ja ammattilaispuolelta asti. En oikeasti tiedä, mikä on ihmisten odotus siitä, että millainen on “fitness” oli se sitten huipputason kilpailutykki tai kevyt harrastelija.
Kyllä se tuntuu olevan vääristyneen enemmän niiden katsojien silmissä kuin varsinaisten toteuttajien, ja siitä se sitten siirtyy niiden toteuttajienkin mieliin, kun saa kuulla julkisena tai yksityisenä lynkkauksena olevansa varsin kelvoton. Ja eikä se lihasmassakaan aina kelpaa, ja jonkun mielestä olet kuitenkin samanaikaisesti oksettava ilmestys, jolla salettiin on kaikennäköiset mömmöt käytössä, päässä ei liiku mitään ja lihasten kasvatus mennyt jo aikoja sitten yli. Eihän sitä voikaan kaikkia miellyttää, eikä tähän kannata kenenkään edes pyrkiä. Toisia loukkaamatta silti voisi silti jokainen pyrkiä olemaan.

Ja jumankauta. Nuo kyseiset kommentit osuvat ihan varmasti myös näiden naisten verkkokalvoille. Ja monia se varmasti sattuu. Ihan oikeasti. Paskankäryinen nettikommentointi välittyy oikeasti niitä koskeville ihmisille. Sekö on ihan oikeasti ok? Ainahan tähän voi vetäistä sen kortin, että itsepähän ovat tällaiseen leikkiin lähteneet, että parempi kestää kritiikki. Mutta kun kyse ei ole edes kritiikistä, vaan suoranaisesta mollaamisesta. Kritiikin kuuluisi olla kehittävää ja herättää keskustelua positiivista kehitystä ajatellen, mutta nuo huutelut eivät nyt ihan suoranaisesti tuota takaa ajaneet. Ja jos ajoivat, niin aika heikko suoritus.
Jos tämä “kritiikkikortti” olisi osuva, niin samalla voitaisiin sallia avosylin se, että esimerkiksi asiakaspalvelijalle voi pistää päin näköä täyslaidallisen, sillä he ovat varmasti tienneet, että pestiin hakiessaan näitä hankalia asiakkaita voi tulla. Samalla logiikalla ulos ovesta ostoksille lähtiessäsi olisi ihan okei, että sulle voidaan tulla sylkemään, kuinka karmealta sinä näytät, ja kuinka edustat jonkun toisen mielestä vääränlaista ihmiskuvaa tässä ihmiskunnassa. Hyi kauhea! Olisit pysynyt sisällä sinä kelvoton! Itsepähän ihmisten ilmoille lähdit, ja otit tietoisen riskin, että joku voi tulla sinua arvostelemaan. Aaaaaa! Kabuff!
Kuulostaa ihan järisyttävältä kliseenjauhamiselta, mutta eikö ihan oikeasti voitaisi joskus vain pitää se oma monttu ummessa, jos ei ole sitä hyvää sanottavaa. Eri mieltä saa olla, ja se on todellakin okei, mutta ei kaikkea tarvitse suoltaa muiden ilmoille julkisesti. Jos oltaisiin edes ihan vähän inhimillisempiä ja jaettaisiin enemmän sitä aitoa hyvää kuin älytöntä skeidaa, niin maailma tai edes tämä valtio voisi olla pikkaisen mukavampi paikka elää meille jokaiselle.
Ja jos tarvitsee jauhaa, niin tee se jossain muualla kuin somessa, jossa kailottaminen on oikeasti huomattavasti julkisempaa touhua, kuin megafoniin huuteleminen torin laidalla. Kavereiden kanssa vietetyt kahvihetket keittiön pöydän äärellä ovat näin esimerkkinä huomattavasti parempi ja yksityisempi paikka, sillä tällä toiminnalla ei sentään pyritä ketään satuttamaan. Tällä tavalla et myöskään vääristä muiden minäkuvaa tai heitä kapuloita muiden elämien rattaisiin.

Inhimillistä viikon alkua joka kolkkaan!

Kurkkaa myös:
“Missä sun rinnat on” ja muita päteviä huomautuksia

Edellinen juttuni:
En haluaisi elää hääpäiväämme uudestaan

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram