Piia Pajunen
Piia Pajunen

KOKO ELÄMÄ SAMAN MIEHEN KANSSA? AHDISTAAKO?

KOKO ELÄMÄ SAMAN MIEHEN KANSSA
Sain aivan sairaan mielenkiintoisen postaustoiveen eräältä lukijalta. Hän kysyi, että mitä plussia ja miinuksia löytyy niin nuorella iällä aloitetusta parisuhteesta. Onko musta koskaan tuntunut ahdistavalta ajatus, että viettäisin koko elämäni yhden ja saman ihmisen kainalossa? Tunnenko jääneeni paitsi nuoruuden villistä vapaudesta olla kenen kanssa huvittaa ja milloin huvittaa?
Olin juuri siirtynyt lukion toiselle luokalle ja täyttänyt 17 vuotta, kun aloimme seurustelemaan. En ole ikinä ollut kovinkaan ”hyppijätyyppiä” missään asiassa, vaan olen aina halunnut lähes kaikesta jotain pitkäjänteistä ja kestävää. Sama pätee parisuhteeseen, ja vaikka nuori tuolloin olinkin, niin en olisi lähtenyt koko parisuhteeseen, jos olisin jo valmiiksi epäillyt sen olevan nopeasti taputeltu. Aika pian siis tiesin ja tunsin, että käsilläni on jotain todella arvokasta ja hyvää, josta kannattaa pitää kiinni. Mitäänhän en voinut tietää varmaksi, muttei elämä muutenkaan sitä koskaan ole. Tiettyihin asioihin vain kannattaa uskoa, jos jotain haluaa, vaikkei sekään aina onnistumista takaa.

Oma mieheni on minulle se oikea. Ainakin nyt, ja rehellisesti uskon, että hän tulee olemaan sitä minulle hamaan tappiin asti. Toki realistina tiedän, että elämä voi yllättää sekä muuttua ja mitä tahansa voi sattua kohdalle. En kuitenkaan usko siihen, että elämä olisi parempaa sillä, että epäilisin tämän parisuhteen päättyvän ennen aikojaan tai varautuisin jatkuvasti siihen, että ketuiksi voisi mennä. En myöskään usko siihen, että olisin sen onnellisempi tai täydentyneempi, jos olisin elänyt useampia sinkkuvuosia tai saanut kokea useampia parisuhteita elämäni aikana. Joku muu olisi voinut olla, mutta minä koen elämäni ja matkani hyväksi juuri näin.
Kun näen vanhoja ihmisiä kävelevän kadulla käsi kädessä tai istuvan kahvilassa kaksin jakamassa kakkupalaansa, niin näen siinä aina minut ja mieheni. Jonain päivänä. Se on se, mitä elämältä haluan. Kun ollemme molemmat vanhoja ja kurttuisia. Elämän kuluttamia. Niin, että vieläkin hän tarjoaisi kysymättä hakkua tämän korvapuustista. Niin, että hänen kätensä vieläkin hamuaisi kohti omaani. Niin, että hän vielä kiusoittelisi kustannuksellani ja saisi minut nauramaan. Niin, että saisin valmistaa hänelle aamupalaa ja antaa lämpimän halauksen aamulla keittiössä. Vielä vuosikymmenten jälkeen vanhoina ja harmaantuneina.
Pidän tätä parisuhdetta ja avioliittoa mieheni kanssa yhtenä suurimmista saavutuksistani. Ja vaikka olemme olleet vasta reilu 10 vuotta yhdessä, niin uskon tämän olevan vasta alkusoittoa. Tätä en missään nimessä vaihtaisi pois, enkä muuttaisi siitä pienintäkään palaa vain siksi, että olisin voinut kokea jotain muuta ja erilaista. En siis koe, että minulta olisi jäänyt mitään nuoruudestani kokematta, vaan päinvastoin. Koen, että olen saanut tukea ja turvaa. Saanut rakastaa ja olla rakastettu. Kaikkina huippuhetkinä sekä äärimmäisen vaikeina aikoina. Olen saanut rohkeutta olla oma itseni ja toteuttaa unelmiani toisen tukemana. Kasvaa itsenäisenä sekä kasvaa toiseen kiinni.
Olenhan minäkin hullutellut ja viettänyt nuoruusvuosia, eikä parisuhde ole ollut siinä esteenä. Meillä molemmat ovat saaneet olla sellaisia kuin ovat ja toteuttaa itseään omalla tavallaan. Olemme menneet ja kokeneet sekä yhdessä että erikseen. Mitä miinuksiin nuorena aloitetussa suhteessa tulee, niin niitä en keksi. Kokemuksia ja elämän reittejä on monenlaisia, ja jokainen niistä voi olla yhtä hyvä ja opettavainen niin ylä- kuin alamäissä. Ei meilläkään tosiaan helppoa ole aina ollut, mutta kaikesta ollaan selvitty, mutta parisuhde on aina tuntunut hyvältä.

KOKO ELÄMÄ SAMAN MIEHEN KANSSA
Jumpsuit: TÄÄLTÄ*

Elämässä on tehtävä niin kuin oikeasti sisimmässä hyvältä tuntuu, ja jokaiselle se merkitsee eri asioita. Minulle koko elämä saman miehen kanssa ei ole ajatuksena koskaan ollut ahdistava. Päinvastoin se ajatuksena tuntuu minusta ihanan rauhoittavalta, rakkaudentäyteiseltä ja huojentavalta. Se, mitä elämä tuo meille tullessaan joko yhdessä tai erikseen on sitten nähtävissä, mutta minä uskon loppuelämän kestäviin rakkaustarinoihin. Uskon myös, että meillä on käsissämme juuri sellainen.

Rakkautta ja pusuja tähän viikkoon!

VILKAISE MYÖS:
Meidän parisuhteen erikoiset faktat
& Asiat, jotka pidän puolisoltani salassa

EDELLINEN JUTTUNI:
Mitä päälle? Asut loppukesän ja syksyn juhliin!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

Kommentit (27)

  1. Sue

    Ihana kirjoitus <3 pystyn samaistumaan niin!! Olin itse 18 ja mieheni 21 kun aloimme seurustella, nyt olemme olleet yhdessä 10v ja naimisissa kohta 8v. Monet elämänvaiheet, opiskeluiden, lasten ym. Myötä olemme kokeneet ja aina tuntuu että suhteemme vain paranee. Olen joka päivä kiitollinen että olen saanut rinnalleni näin mahtavan miehen<3 pieniä päivittäisiä tekoja toisen hyväksi ja toisen etua ajatellen, näillä meidän suhteemme porskuttaa onnellisena eteen päin =)

    • Piia Pajunen

      Kiitos sulle, ja ihana kuulla vastaavanlaisia tarinoita tosielämästä! Ja komppaan ehdottomasti noita päivittäisiä pieniä tekoja. Arjen parhautta ja pienet teot ovatkin ne tärkeimmät! <3

  2. Pia

    Moikka! Ihana postaus ja kiva kuulla tuntojasi itsellekin todella tutusta asiasta. Olimme 15-vuotiaita kun tutustuimme poikaystäväni kanssa, ja yhteisiä vuosia on takana jo melko kiitettävästi (kuitenkin vähemmän kun teillä.) Vaikka en epäile etteikö poikaystäväni olisi minulle se oikea, tai ainakin erittäin pitkäaikainen kumppani, on minua välillä mietityttänyt, että jäänkö jostain paitsi viettäessäni koko nuoruuteni saman henkilön kanssa. Oliko sinulla ikinä tällaisia tuntemuksia, ja mitä neuvoja sinulla on niistä kärsivälle antaa?
    Ihanaa loppukesää!

    • Tuulia

      Sue: jäät joka tapauksessa elämässä paitsi vaikka mistä. Myös silloin jäät monesta asiasta paitsi, jos vietät nuoruuden sinkkuna tai monissa lyhyissä suhteissa. Seikkailijat jäävät paitsi esimerkiksi:
      – yhteisestä nuoruushistoriasta jota voit muistella sen saman ihmisen kanssa myöhemmin
      – niistä yhteisistä vuosista joille rakentuu aiemmin vakaata tulevaisuuden pohjaa
      – turvallisuuden ja hyväksynnän tunteista, jotka ovat lyhemmissä suhteissa aina epävarmempia
      – siitä ihanasta tunteesta kun ei tarvitse stressata tulossa olevia ”avec-tilaisuuksia” joihin näytät joutuvan yksin
      – mahdollisuudesta tehdä toiselle mukavia asioita useammilla tavoilla, kun jo tietää mistä toinen tykkää
      – kaikesta siitä mihin voit käyttää aikaasi kun ei tarvitse käyttää sitä Tinderiin, epäkiinnostaviksi tai kusipäisiksi osoittautuvien tyyppien treffaamiseen (ajanhukkaa), jätetyksi tulemisesta yli pääsemiseen ja niin edelleen… 🙂

    • Piia Pajunen

      Tässä Tuulia kerkesi jo tiivistämään mun mielestä älyttömän osuvasti myös omat ajatukseni. Joka tapauksessa jäät jostain paitsi AINA. Mitä tahansa päätätkään tehdä ja valita, niin koko ajan sinulta valuu tuhansia muita mahdollisia kokemuksia sormiesi välistä, mutta se ei ole välttämättä laisinkaan huono juttu.
      Aina saat jotain ja menetät jotain, mutta itse ainakin koen, että olen saanut parisuhteesta niiiiin paljon enemmän, mitä mitä olisin villimpää sinkkuelämää viettäessä voinut saada. Toisaalta, olisin varmaan ollut onnellinen niinkin, mutta itsellä osui jackpot kohdalle noinkin nuorena, ja oma tahtotilani oli (ja on edelleen) siellä pitkässä parisuhteessa. Eri asia tietty on, jos ei sitä halua. Kaikki eivät edes halua sitoutua nuorena, ja sehän tässä nyky-yhteiskunnassa meillä Suomessa onkin todella jees, ettei sitä tarvitsekaan tehdä. 🙂

  3. Mikaela

    Ihana kirjoitus, itse en aloittanut seurustelua ihan noin nuorena mutta olen silti sitä mieltä, että jos ajatus saman miehen kanssa vietetystä loppuelämästä ahdistaa, saattaa hän silloin olla väärä valinta rinnalle. Ajatus yhteisestä loppuelämästä tulisi olla iloinen ajatus, tietty mitä tahansa voi sattua ja joskus paraskaan rakkaus ei ole ikuista mutta sitä on hetkessä turha miettiä, sellaiset ajatukset vain pilaavat nykyhetken.

    • Piia Pajunen

      Mä kyllä oon ehkä samaa mieltä, että jos ahdistusta parisuhteen ”lopullisuudesta” alkaa tulla toistuvasti ja se kestää pitkään, niin silloin ei välttämättä ole oikea valinta. Hyvä ja huomiovia puoliso, riidattomuus tms. eivät välttämättä ole sama asia, kuin oikeasti pitkäkantoisesti hyvä ja antoisa parisuhde.

  4. Mari

    Amen! Ihana postaus ❤️ Me ollaan avopuolisoni kanssa oltu 13-vuotiaista asti yhdessä, tänä vuonna tulee 11 yhteistä vuotta täyteen. Saan usein kysymyksiä samasta asiasta, eikö mua ahdista ajatus samasta miehestä koko elämän ajan. Vastaan aina, että mikäli se jossain vaiheessa alkaa ahdistamaan, on asiaa sitten harkittava uudelleen. Ollaan myös keskusteltu tästä ja todettu, että jos tulee tarve erota, niin sitten erotaan. Siihen asti kuitenkin nautitaan jokaisesta hetkestä, arjesta ja juhlasta, pienistä asioista yhdessä. Nyt alettiin suunnittelemaan häitä ja tarkoitus olisi juhlia vuonna 2020, silloin 13 vuotta takana, puoli elämää yhdessä vietettynä ❤️ Kaikkea hyvää sulle ja Johannekselle, ootte just nappipari ainakin näin lukijan näkökulmasta!

    • Piia Pajunen

      Eiii miten ihana tarina! <3 Ja kyllä mäkin tiedän useampia pareja, jotka ovat tavanneet todella nuorena (peruskoulussa), ja ovat yhä onnellisesti yhdessä. Osa näistä on tällä hetkellä päälle parikymppisiä ja osa eläkeiän kynnyksellä, joten on se vaan mahdollista löytää se oikea jo todella nuorena. Kiitos sulle ja kaikkea hyvää teille sekä aivan ihanaa häiden valmisteluaikaa! <3

  5. Eve

    Todella ihana kirjoitus ja ihanaa lukea että kerrankin joku muu kokee samalla lailla kuin itsekin! 😊😊 Itse näen myös vanhoissa pareissa itseni ja mieheni tulevaisuudessa, hehe 😂 Nykyään tuntuu melkein että on kummajainen jos haluaa olla ’vain’ yhden ihmisen kanssa… melkein saa kauhistelua osakseen kun parikymppisenä menee naimisiin. Kyse on varmaan tästä Tinder-sukupolven hankaluudesta sitoutua, kun aina voi löytyä joku ’parempi’. Jokainen tietysti tyylillään, eikä jonkun yhden ikuisen kumppanin löytyminen sinänsä pitäisi mikään elämän itseisarvo ollakaan – kuten sanoit, elämässä kun sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Omaan elämään rakas ihminen ja pitkä suhde on tuonut paljon, niin varmaan olisi pitkä sinkkuelämäkin, toisella tavalla vain. 😊 kauhea sepustus, mutta halusin vain sanoa että mukavaa vaihteeksi kuulla muitakin rakastuneita ja onnellisia ihmisiä! 😆

    • Piia Pajunen

      Ihanaa kuulla muita onnellisia tarinoita! <3 Mä oon itse tavannut lähinnä positiivista kaikua tuolle "varhaiselle sitoutumiselle", ja uskon varmasti, että moni voisi sitoutua aiemmin, jos löytyisi sopiva kohdalle. Onhan se vähän arpapeliä, että mitä se elämä tuo eteensä niin yleensä kuin esimerkiksi ihmissuhderintamalla. 😀

  6. Jenni k

    Olin 16-vuotias, kun tapasin mieheni. Nyt olemme olleet yhdessä 21 vuotta ja naimisissa 16 vuotta. Tänä kesänä olemme olleet kuin paita ja peppu ja puuhailleet koko kesän kahdestaan kaikenlaista. Lapset ovat jo isoja (13 ja 15) ja paljon omilla menoillaan, joten ollaan saatu rauhassa keksiä kaikenlaista ”omaa kivaa” tekemistä! En näe mitään huonoa nuorena solmitussa suhteessa. Päin vastoin, tunnemme toisemme kuin ”omat taskumme” ja kun toisen kanssa on ollut suurimman osan elämää niin ero tuntuisi ihan kamalalta ajatuksenakin.

    • Piia Pajunen

      Oi miten ihanan kuuloinen rakkaustarina! Ja noinhan se monesti menee pitkissä suhteissa, että kasvetaan yhteen ja opitaan tuntemaan se toinen läpikotaisin. <3

  7. 😍😍

    Komppaan edellistä kommaajaa: ootte just nappipari ainakin näin lukijan näkökulmasta! 😍😍

    • Piia Pajunen

      Voi ei! Kiitos! <3

  8. n

    Voi miten kauniisti kirjoitit! Me olemme myös juuri samanikäisinä aloittaneet ja nyt syksyllä napsahtaa 11 vuotta mittariin. Menimme myös naimisiin hyvin nuorena, jo 8 vuotta sitten eli minä olin siis alttarille astellessani 19 (toki täytin myöhemmin samana vuonna 20. Ei toki kovin paljon ole sekään :D). Emme myöskään olleet olleet yhdessä kuin reilut 2,5 vuotta, kihloissa 1,5. Silloin ei mikään ollut niin raivostuttavaa kuin ihmisten loppumaton epäily ja kysely siitä että eikö muka yhtään voida odottaa, mutta täytyy myöntää että nyt vuosien jälkeen ymmärrän oikein hyvin miksi siinä yskittiin ympärillä. Itse olimme sataprosenttisen varmoja siitä mitä teimme, mutta ulkopuolellehan näkyi vain kaksi kovin nuorta, keskenään täysin erilaista ihmistä, jotka ryntäsivät suinpäin virallistamaan suhteensa, joka ei sitäpaitsi ollut siinä vaiheessa ollut mitään seesteistä ja tasaista.
    Mutta väliäkö tuolla mitä muut ajattelivat! Me tiesimme molemmat että tässä on se ihminen jonka kanssa haluan vanheta. Olemme saaneet kasvaa yhdessä aikuisiksi ja olen niin onnellinen, että löysimme toisemme niin nuorena, koska tämän parempaa en olisi saanut mistään. En koe jääneeni mistään paitsi, miksi ihmeessä olisin? Tottakai joo, ymmärrän että useampi parisuhde olisi ehkä kasvattanut, tai opettanut jotain itsestäni, tai jotain. Mutta kyllä sekin kasvattaa ja opettaa aika hemmetisti, kun sitoutuu yhteen ihmiseen tosissaan. Karikkoja mahtuu näihin vuosiin niinkuin varmasti kaikkiin pitkiin suhteisiin, mutta hyvin on tämä laiva saatu aina paikattua, kun yhteistuumin ollaan menossa samaan suuntaan.
    Ja niin, rakastan vaan niin älyttömästi! Yhä edelleen toisen ollessa työreissulla on ikävä, ja kainaloon on aina yhtä mukava mennä, ja aina se vaan öisin hymyilyttää kun toinen nappaa tiukemmin syliin. Ja tätä mie haluan, ja uskon että on vielä vuosien, vuosien päästäkin. ♥

    • Piia Pajunen

      Voi että miten ihanan kuuloinen teidän stoori! <3 Ja joskus sitä vain osuu oikea kohdalle nuorena, ja sehän on myös selvä, että karikkoja tulee aina ja kaikessa jossain vaiheessa. Tärkeintä on juuri se, että miten niistä selvitään. Pitkällä juoksulla ne voivat jopa olla se, joka sitoo vielä enemmän yhteen, ja näin meilläkin on ainakin käynyt. 🙂

  9. S

    Apua, miten ihana postaus. Ja kuinka ihanaa, että vieläkin löytyy ihmisiä, jotka uskovat elämänmittaisiin parisuhteisiin. 😍

    • Piia Pajunen

      Kiitos! Mä ainakin uskon, vaikka elämä ei ole vielä ihan liian pitkällä. Onhan näistä silti todisteita olemassa, ja mä ainakin uskon, että se on mahdollista. <3

  10. Eve

    Hyvä teksti, pystyn samaistumaan. Esimerkiksi myös seksi pitkässä, tutussa ja turvallisessa parisuhteessa on omasta mielestä parempaa; voit luottaa toiseen ja tiedät mitä toinen haluaa. Tottakai sitäkin täytyy vaalia.. Yhdenillan jutuissa ei ole mitään vikaa, mutta kyllä niistä taas tietynlainen tunne puuttuu. Saa sillä varmasti tarpeensa tyydytettyä, mutta onko se mitään muuta?
    Olen ollut saman miehen kanssa nyt 11-vuotta ja en vaihtaisi päivääkään. 🙂
    Ihanaa loppukesää!

    • Piia Pajunen

      Todella osuvia ajatuksia, ja parisuhteessa monikin asia on huomattavasti syvempää, kun tuntee toisen läpikotaisin. Kiitos sulle, ja ihanaa loppukesää sinnekin!

  11. Kati

    Se on ihana se ”mietelause”, kun vanhalta pariskunnalta kysytään mikä on pitkän liiton salaisuus niin he vastaavat että ”Synnyimme aikana jolloin rikkinäinen korjattiin eikä sitä heitetty pois”. AAAAWWW, minä melkein itken nyt tuon siun postauksen jälkeen ja tämän oman kirjoitukseni :’)
    Itse olin 18 kun aloin seurustella nykyisen aviomieheni kanssa, tänä kesänä tuli 11 vuotta yhteiseloa. Olin melkoisen hulivilihummanihei ennen tätä suhdetta. En kadu mitään vaan toivon että tämä olisi sattunut aikaisemmin kohdalle. Mutta uskon että kaikilla poluillani on jokin tarkoitus. Näitä teitä kulkien meidän polut lopulta kohtasi 🙂
    Joku tuolla aiemmin kirjoitti asioiden kääntöpuolesta. Paitsi voi tosiaan jäädä silloinkin jos/kun elää sinkkuna varttuneemmalle iälle. Ei yksi tapa ole se ainut oikea.

    • Piia Pajunen

      Ihana mielelause! <3 Oi että!
      Ja onhan 18-vuotiaanakin mielestäni aika nuorena, ja kuten sanoit, niin ei ole oikeaa tapaa elää elämää ja toteuttaa ihmissuhteita. Jokaisella on oma polku kuljettavana, eikä sitä koskaan tiedä, mihin se vie. Ihana kuulla, että säkin oot löytänyt oman rakkaasi. <3

  12. Heta

    On ihana kirjoitus, kaunista tekstiä Piia. Onhan rakastaminen ja rakastuminen ihanaa, vaikka ei tällästa younglove-tarinaa olekaan. En voi kuvitella että olisin ollu 16-vuotiaana valmis vakavaan seurusteluun. Kun sitten ensimmäisen kerran seurustelin tuosta pari vuotta vanhempana, mulla ei ollu noin hyvä tuuri. Toisaalta jos en olis ensin iskeny kättäni paskaan, en varmasti osais arvostaa nykyistä löytöäni näin paljoa. Eikä minuakaan harmita etten kouluikäsenä tavannu sitä Oikeaa Elämäni Kumppania – en ole edes varma, elänkö parasaikaa juurikin hänen kanssaan. Eikä minun tarvitse olla varma, kyllä aika näyttää. Haluan elää tässä hetkessä, missä mulla on hyvä olla.
    Suhteita on niin monenlaisia, kun on ihmisiäkin eikä niitä oikein voi vertailla. Tärkeintä on katsoa sitä omaa napaa ja miettiä onko ite onnellinen.

    • Piia Pajunen

      Kiitos Heta! Hetkessä eläminen on todellakin hyvä tapa mennä eteenpäin, eikä sitä elämää aina tarvitse kovin pitkälle tulevaisuuteen tietääkään. Aina elämässä sattuu ja tapahtuu, ja sen mukaan on elettävä. Kaikesta kokemastaan saa aina jotain, ja tuo oli niin naulan kantaan, että jokainen ihminen ja parisuhde on omanlaisensa, eikä millään tavalla vertailtavissa. 🙂

  13. Outi Karita

    Ihana kirjoitus 😍

    • Piia Pajunen

      Kiitos Outi! <3

Kommentoi »

Comments are closed