4 SYYTÄ, MIKSI KITUKALORIT OVAT HANURISTA

kitukalorit
Tammikuuhan pistettiin tällä viikolla näppärästi pakettiin, ja monella tuo alkanut vuosi toi tullessaan joulun pyhien ja pöhöjen jälkeisen itsestä niskasta kiinni nappaamisen. Osalle se tarkoitti herkkulakkoa, osalle tipatonta, toisille terveellisempiin elämäntapoihin keskittymistä ja eräät taas aloittivat tehokkaan kuntokuurin. Monilla naisilla tämä itsestä niskapersotteella tarttuminen on tarkoittanut sitä kuuluisaa kiinteämmän kropan jahtaamista, ja toteutuksen tukena onkin tuolla lautasen ja lounaskulhojen sisällöllä melkoinen rooli.
Kitukalorit alkavat onneksi olemaan todella ”last season”, ja riittävästi syöminen alkaa olemaan se uusi musta ja 5/5 safkailun puolella. Jeaah! Osalla kuitenkin se homma yhä lähtee lipsumaan lapasesta vähän liiankin rajun toteutuksen puolelle, ja suomalaisella sisulla ja työmoraalilla vedetään mielummin vähän tujummin ja varman päälle. Kiristelytalkoiden kohdalla treenirintamalla enemmän tuntuu olemaan enemmän, ja ruokalista väännetään varmuuden vuoksi vielä vähän rajummin niukemman puoleen. Kitukalorit pamahtavat plakkariin helposti joko tietoisesti tai tiedostamatta, mutta onko siinä sitten minkään sortin järkeä on ihan totaalisen eri tarina.
kitukalorit

Ruuasta nipistely ajaa viikonloppuisin överimättötouhuihin

Kyllä, tähän se monilla menee. Sen, mitä keho ei saa viikon varrella, haluaa tämä sitä suuremmalla syyllä korjata viikonloppuna, kun kuppi alkaa olemaan jo liiankin tyhjä. Kertynyt ja turhankin suuri energiavaje ajaa tonkimaan niitä kaappien kätköjä ja päästää käsijarrun pohjassa tarjoiluiden äärellä. Tuttua? Kuuleman mukaan aika monille. Tähän aiheeseen liittyen olenkin jo pamauttanut tulille oman postauksen: ”Lähtikö syöminen taas lapasesta?”
Eikö olisikin siis aika jees, jos söisi joka päivä omiin makuhermoihin iskeviä sapuskoja sekä määrällisesti sen verran, että jokaisen viikonlopun jälkeen ei tarvitsisi morkkistella tämän melko odotettavissa olevan kehon vaatiman korjaussession jäljiltä. Ainakin omaan järkeen kuulostaisi aika fiksulta, että vedettäisiin edes vähän tasaisemmin myös arkena, niin voisi viikonlopuista selvitä vähän paremmalla fiilingillä.

Treeni ei kulje ja kehitys sakkaa

Kun koneessa ei ole tarpeeksi löpöä, niin eihän se jaksa silloin eteenpäin painaa. Tämä usein tapahtuukin salakavalasti ja tilanteeseen liutuaan lähes huomaamatta. Alkuun miinuskaloreilla kuljettaessa kehitystä voi toki tulla, ja tästähän mieli riemastuu ja heittää innoissaan voltteja, mutta jossain vaiheessa kroppa alkaa pistämään tosissaan vastaan. Palautuminen alkaa hidastua, treenitehot lopahtavat ja fyysinen meno alkaa maistua muutenkin sahanpurulta. Ihmekös ei homma maistu, jos treenipuhti on kadoksissa, kroppa on jatkuvasti tukkoinen ja edistystä ei ole näkynyt hetkeen mailla halmeilla. Turha tällöin on etsiä jeesiä ja vippaskonsteja palautumiseen ja tulosten jahtaamiseen, kun ensin olisi korjattava se päivittäinen perustekeminen syömisen puolella.
Jos siis edistymistä ei ole hetkeen näkynyt, niin on syytä pohtia ollaanko painettu jo turhan pitkään liian pienillä eväillä. Testaapa heittää päivään pari leipäsiivua lisää ja heittää muutama extrapottu lautasmalliin, niin voipi olla, että jumppa lähtee taas luistamaan! Kitukalorit kuriin ja sassiin!
kitukalorit

Puutostila vaikuttaa koko elämääsi

Mieli ei ole virkeä, uni on heikompaa, puoliso saa kuulla kyllä kunniansa ja puhti arjessa on kadoksissa. Toisinaan saattaa ketuttaa kuin pientä oravaa, vaikka ei itsekään meinaa mistä kenkä puristaa. Jatkuvassa puutostilassa eläminen nostaa ihan totta kehon kortisoliarvoja, ja tähän päälle kun heitetään kaikki arjen tuoma stressi ja fyysinen rasite treenirintamalla, niin soppa on yhtään sen enempää hämmentämättä valmis.
Jatkuvan flunssailun sekä sairastelukierteen ehkäisyyn ja katkaisemiseen yksi merkittävimmistä lääkkeistä on myös riittävä päivittäinen energiansaanti, joten murkinaa lautaselle ja sassiin. Silloin ei auta pikajeesit luonnonlääkkeistä tai pilleripurkista, jos perusteet eivät ole kunnossa. Sama pätee myös nukkumiseen ja stressitasoihin, joten järki käteen kokonaiskuvassa laastareiden etsimisen sijaan. Laastari kuitenkin irtoaa aika nopeasti.

Et oikeasti edes kiinteydy

Yleensä se suurin syy tarkoituksenmukaisesti (tai alitajuisesti) kitukaloreilla porskuttamiseen löytyy nimenomaan sieltä rasvanpolton ja kiinteytymisen puolelta. Harmi vain, että liian pitkään näin pötkiessä kroppa ei pistä jarrua pohjaan pelkästään kehittymisen osastolla, vaan stoppi iskee myös silavavarantojen palamiseen. Säästöliekki onkin monille tuttu termi, ja tässä päästiinkin juuri sen äärelle. Jos rasvaa tahtoo kuitenkin kärytellä, niin sitä ei kannata tavoitella 365 päivänä vuodessa pedaali pohjassa, vaan mieluummin sopivasti jaksottaen ja järkevällä toteutuksella.
Kurkkaa: Mitä fitnesskisadieeteistä tulisi ottaa opiksi?

kitukalorit
Adidas-trikoot: TÄÄLTÄ* // Rento Röchisch treenipaita: TÄÄLTÄ*

Tiivistettynä kitukalorit eivät yleensä tuo mukanaan juuri mitään positiivista, eikä niiden avulla saavuta yhtään mitään tai ainakaan kestävää. Kehitystä ei näy mailla halmeilla, rasva ei käryä ja yleinen fiilinki on melkoisen tuhnu. Ja jos sitä lihomista pelkää, niin on vissisti eri asia syödä riittävästi kuin vetää sikabulkkia. Toki vaa’alla etenkin hiilihydraattien lisääminen saattaa näkyä, mutta se ei todellakaan aina merkitse paksuuntuvaa rasvahaarniskaa (Tsekkaa: Miksi paino nousee, kun syö hiilareita?).
Ja jos sitä maailmasi kaatumista tarkoittavaa lihomista pelkäät, niin riittävästi syödessäsi sentään haalit kokoon oikeasti kehitystä treenissäsi, pysyt todennäköisemmin terveenä, nukut paremmin ja pystyt olemaan suurimman osan ajasta jotain muutakin kuin persuuksin ammuttu karhu. Jos tähän sattuisi äärimmäisessä tilanteessa tarttumaan pari sataa grammaa rasvaa persposkia komeasti pyöristämään, niin onko siinä jotain kamalaa, kun otetaan huomioon kaikki muutkin positiiviset vaikutukset koko elämän osalta. Luultavasti näin ei edes käy, mutta ethän voi tietää ellet kokeile.

Riittävän ravitsevaa viikonvaihdetta joka nassuun!

Vilkaise myös:
Voiko olla fit, vaikka kropassa olisikin läskiä?
& Miksi normaalipainoiset pelkäävät painonnousua?

Edellinen juttuni:
Snäppi Q&A – Tupakointi? Alastomuus? Outo napa?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Kommentit (14)
  1. Noin 3 vuoden jatkuvan laihduttamisen jälkeen olen (kiitos sinun!) uskaltautunut tuplaamaan päiväni kalorit ja lisäämään ennen kaikkea hiilihydraatteja lautaselleni. (Ennen vain jalkapäivinä 30g kaurahiutaleita, nykyään treenin jälkeen jopa 90g)
    ja paino on alkanut jopa tippumaan!
    Rationaalisena ihmisenä olen pohtinut, miten tämä on mahdollista. Olen ennemmän kuin tyytyväinen, energiaa on vaikka muille jakaa ja treeni kulkee!
    Kiitos Piia blogistasi, mukava piristys kuulla tämmöisiä kannanottoja kaikkien super bikinidieettien joukossa.

    1. Piia Pajunen
      5.2.2018, 10:47

      Siis nyt on kyllä meno siellä päässä aivan oikealla suunnalla! Kyllä se koneisto nimenomaan tarvitsee sitä ruokaa toimiakseen oikein, ja se safka on nimenomaan ystävä! Riittävä ravinto oikeesti vaikuttaa niin moneen osa-alueeseen elämässä, että puolityhjiä lautasia en kyllä suosittele kenellekään. Way to go!

  2. Tämä tuli juuri oikeaan aikaan! Painoa kun pitäisi(ja HALUAN, eikös se ole parempi sana?)tulla reilusti lisää. Pelko vaan kunnon romahtamisesta, kropan pehmenemisestä ja se ettei ansaitse ruokaa ellei ole tarpeeksi treenannut estää. Jotenkin ajattelen että jos syö enemmän liikkuu vähemmän ja painoa tulee lisää se kuntokin heikkenee vaikkei ehkä ole niin? Ja tietty se kylläisyyden olo on tukalaa kestettävä. Harkitsen nyt ravintovalmennuspakettia koska omia tuloksia ei ole saatu. En vain tiedä otanko vai en?

    1. Piia Pajunen
      5.2.2018, 10:49

      Eihän painon saavuttaminen mitenkään liity kunnon laskemiseen, vaan varmasti sun osalla se nimenomaan parantaisi sitä. Riittävää ruokaa ei myöskään minun mielestäni kuulu ansaita, vaan sapuska ja ravinto ylipäätään on jokaisen oikeus ja perusedellytys. Ruoka nimenomaan mahdollistaa sen treenaamisen, eikä toisin päin. 🙂

Kommentointi suljettu.